Eipä ole hetkeen mennyt näin paskasti

Taas kännissä. Tekee niin helvetisti mieli viiltää. Tehdä jotain saatanan typerää ja mielellään vaarallista. Ostin uusia teriä, niin paljon haluan. Viimeksi oon viiltänyt joulukuussa, jolloin terapeutti joutui viemään mut päivystykseen. Ja tiedän, etten saisi minkäänlaista tyydytystä muista kuin tikattavista haavoista. Ja seuraavana päivänä kyllä vituttaa kun niiden parantumista pitää odottaa. Ja meenkö muka itse päivystykseen? Enpä usko, pitäis soittaa jollekin. En haluaisi sitäkään, että ne joudutaan avaamaan uudelleen ja se kaikki häslinki, että kuka edes suostuu siihen. Viimeksi tehtiin selväksi se, että sain olla kiitollinen kun joku sen teki. Ja tiedän, että oli mulle paljon helpompi se, että ne avattiin ja tikattiin kuin se, että ne olis vaan sidottu ja annettu parantua sellaisina. Oonkin kiitollinen, enkä haluaisi vaivata uudestaan samanlaisella jutulla.

Viimeksi join koiravahtina siskon luona lauantaina, jolloin jännästi myös kirjoitin tänne. Jotenkin blogger on jäänyt kun tuntuu, että on koko ajan kiire. Kiire, ihmisellä jolla ei ole mitään tekemistä. Kuin syödä, liikkua ja lihoa. Toki se J on vienyt aika paljon aikaa. Koskahan kehtaan sen nähdä kun vaan turpoan koko ajan. Auttaa paljon tää kaljan kittaaminen ja leipominen. Mä oon niin väsynyt koko ajan. Vitun hormonit taas, mun unet menee vituilleen niiden takia. Ja väsymyshän tietenkin vaikeuttaa aivan kaikkea.

Mä oon vitun epätoivoinen. Syöminen menee vituilleen koko ajan. Syön siis liikaa, varsinkin hiilaria. Kun kaikki sanoo, että voin syödä, mutta en mä osaa syödä sopivaa määrää. Ja nyt tosissani yritän lopettaa oksentamisen. Laihduttaminen on kuitenkin helpompaa kuin uusien hampaiden hankkiminen. Plus tietenkin kaikki muut paskuudet, jotka oksentamisen mukana tulee. Aina kun jotain syön, haluan lisää. Vaikkei ole enää nälkä koko ajan, koska oon syönyt isompia annoksia. Tätähän mä pelkäsin, että kun annan itselleni luvan syödä, en lopeta. Pelottaa niin helvetisti. Se että en missään vaiheessa onnistu syömisessä ja lihon vaan, kunnes joudun aloittamaan alusta koko laihdutusurakan. Mielummin kyllä kuolen, se on selvä. Mutta enpä ole aikaisemminkaan kuolemisessa onnistunut, joten pelottaa. Mä en pysty elämään läskinä. En vaan voi. En halua.

Nytkin oon heittänyt hukkaan kuukausien työn. Vaikka tiedä, että pitäisi ajatella niin, että syömisen opettelu vaatii aikaa, Mähän joudun etsimään täysin uuden tavan ajatella koko jutun, koska en oo ikinä syönyt "normaalisti". Tottakai se on vaikeaa, hidasta ja työlästä. Kuinka paljon vaan ehdin tehdä itselleni vahinkoa? Tiedän senkin, ettei kaikki tää energia, jonka oon itseeni ahtanut, ole mennyt läskiksi, oon kuitenkin liikkunutkin ja kunto paranee koko ajan.

Silti... Haluan kuolla, ei tarvisi ajatella, tuntea, kärsiä. Aina välillä, nykyään useammin vituttaa kun en onnistunut silloin joskus kun tosissani yritin. Perjantaina oli jännä hetki kun tuntui, että pelkäsin, että teen itselleni jotain. Ikinä ei oo sellaista ollut, lähinnä oon vaan toivonut, että sekoaisin ja tappaisin itseni. Silloin tosin olin koiravahtina, että ehkä se vastuu teki sen. Koska nyt ei pelota, nyt vaan todella haluaisin viiltää itseni hengiltä.

HEE!

HAA!
Hain lisää kaljaa, hävetti ja oli ihan varmsti tuomitseva myyjä, Onhan nyt kuitenkin pikkulauantai. Ja just ne Pirkka Lagerin neljän pakkauksen oli kummasti kadonneet viime ostoskerran jälkeen. Joten en oo ainoa, joka on kännissä tällä hetkellä. Kiva vaan kun piti vältellä naapuriakin kun se oli lähikaupassa samaan aikaan. Se vaikuttaa kovin tavalliselta. En usko, että se pitäis keskiviikkokännejä hyvänä.

Heh, kesti ihan naurettavan kauan saada huppari päälle äsken, kun en vaan tajunnut, miten päin se on ja mihin ne kädet menee.

Joo, oon melko sekaisin. Kolme puolen litran kaljaa ja lyricaa, joka hädin tuskin alkaa vaikuttaa. Ja haluan vaan lisää, Haluan olla niin vitun sekasin, etten tajua mitään. Vaikka samaan aikaan tiedän, että se hävettää seuraavana päivänä. Paljon.

Ehkä mä vaam haluan kuolla. Mutta tiedän, etten osaa viiltää tarpeeksi sitä varten. Sitä paitsi alkaa nukuttaa pirusti.

Kirjoittaminen alkaa olla haastavaa.

Tää vitun hullu vois kuolla

Mietin tässä, että pitäiskö hakeaa lisää kaljaa... eli joo, oon kännissä jo nyt, vedin parit lyricat kans.

Haloo Helsinki!: Huuda! Tykkään, vaikka en ite pysty todellakaan huutamaan ilosta.

Suunnitelma oli juoda peruskännit ja syödä niin, ettei huomenna olis ihan hirvee olo. Sit luin ihmisten suunnitelmia siskon polttareita varten. Saunomista, ruokaa, baareilua, juhlimista. Mä en voi tehdä mitään niistä. Voi jessus kuinka se rupes ahdistamaan. Soitin terapeutille ihan sen takia, että sain vähän itkeä sitä ahdistusta pois. Hävettää sekin. Mun perimmäinen ongelma siis on kai se, että en pysty hyväksymään itseäni tai varsinkaan tykkäämään itsestäni. Munhan pitäis olla itseni paras kaveri, mut enhän mä herranenaika pysty kun oon niin paska ja heikko idiootti.

Niin. Ei pitäis ajatella näin. Ja taas, jos joku muu sanois tai kirjottais jotain tällaista, en ymmärtäisi miksi ne ajattelee niin. Ei kukaan ansaitse pelkkää paskaa. Tai no, ehkä jotkut sadistiset sarjamurhaajat. Mut niitä on aika vähän. Mut kun on kyse musta, en vaan pysty. En suostu hyväksymään, että mun itseinho olis "vaan ajatuksia". Mun läskiys ja roikkuva nahka on kyllä niin saakelin todellista paskaa, ettei kukaan voi ruveta sitä kieltämään. Plus toki kaikki viiltelyarvet.

Arvet. Joita haluaisin kovsti nyt tehdä lisää. Ei ole pitkään aikaan ollut näin kova viiltämishimo. Ja haluisin tietenkin vaan edellistä "paremmat" viillot. Suonia. Auki. Koska mä en välitä.


Kuollut ei voi katua. Kuollut ei enää kärsi.

Tää kaikki olis ohi. Toki muutama ihminen järkyttyis, mut tää on mulle pelkkää helvettiä.

No, kyllä mä nyt tiedän, ettei se hemki kovin helposti viiltämällä lähde. Joten jos vaan vähän. Jos vaan pyörtyisin. Se olis perkeleen kivaa.

oon vitun tyhmä

Miten voi ihminen olla näin tyhmä?! ÄÄÄPKJGFEGJL, PP

Inhoan itseäni. Ja koska olin tosissani ajatellut, että kuolen, niin oon vaan syönyt niin kuin läskin kuuluukin.

Sipsipussi dipin kanssa. Monta LEVYÄ suklaata. Rasvainen pestolla maustettu seitankokkeli. Ihanaa omaa papupataa. Sikana puuroa. Ja sit tein vielä yöllä kauralastuja.

Niin. Ja mulla on vielä viiniä jäljellä.  Ja oon edelleen ihan huuruissa. Joten voinhan mä vielä yrittää... Kun niin aina sanon, että haluan vaan kuolla. Ja sitten en kuitenkaan saa sitä tehtyä. Lähellekään.

Päässä heiluu, sydän hakkaa. Sormet ei tottele. Oksettaa. Pystyasento on haastava.

Mä voisin viiltää ton kyynärtaipeen taas auki, mutta ei sekään auta kun epäilen, että saan kaivettua koko suonen esiin. Ei sen viiltäminen vaan riitä. Ja siihen tulee toipumisaika verenhukan takia.

Haluun kuolla.

Kuva tulossa. Omalla vastuulla katsotte. En oikein tiedä miks haluun jakaa tällasen kuvan. Sehän on vaan kamala epäonnistuminen. Pelkkää läskiä vaan esillä.

.
.

.
.
-
-
--
-
--
-
-
-
-
-

-
-
-

-
-

--

-
-
-
-
-
-
-
-
-
-

-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
---
---
---
---
--
--
--
--
--
--
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-

tää on hifveetä paskaa

Kaikkialla on verta. Hirvee siivoominen.

Ranne on auki, mut en edes saanut mitään kunnon suonia auki.
Vitun vaikea kirjoittaa.

Olin röökillä enkä meinannut saada avainta lukkoon. Kaikki on raskasta, hidasta, vaikeaa.

Mutta ei lähelläkään kuolemaa. Ihan naurettavaa. Noloa. Mä oikeasti luulin, että voisin kuolla, Olin aivan onnessani kun sain viilletytä. Mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. Se on kyllä ommeltavan kokoinen, joten se on onnistunut. Mutt turhaa sekin. Kestää niin kauan, että se paranee.

Yritän eptoivoisesti korjata kirjoitusvirheitä.  Päähän sattuu. Oksettaa.

Hyi perse kun huono olo.

Yritin viiltää kaulan auki. Hyvä, sitähän ei kukaan näe, hienosti menee.
Siinä on hiuksia kiinni, en viitsi kiskoa niitä irti.

Miksen mä voi kuolla? Mä haluan vaan kuolla, en mitään muuta. Kyllähän ksikilla  on oikeus kuolla. Mun elämä on vaan paskaa, kärsimystä, epätoivoa ja itkua.

On niin huono olo. Tää minitsblettikin painaa törkeän paljon. Mä en tunne mun kdhoa kunnilla.

Pöässä humised ihan hulluna.

Niin noloa. Hävettää ihan hirveästi. Ihan vaan sen takia, että oon elossa.

otsikko

Väsyttää niin perkeleesti. En saa nukuttua. Eli läskistyn. Tosin yritän nyt kovasti syödä vähän, vaikka se on pirun vaikeaa. Mun maha vaan vittuilee koko ajan. Tänään se tuli kipeäksi vihanneksista. Sitten vedin jätskiä, se helpotti. Se piti toki oksentaa pois. Vähän niin kuin ostin jäätelöä justiin sen takia, että sen saa helposti ulos. Ja vielä niin järkkykalorista, että vähän pakko.. Iltapalaksi 3 luumua, puolikas avokado ja 2 omenaa. (Tuntuu ihan hullulta määrältä, onko?!) Kalorit noin 600, eli mulle todella erikoista. Yleensä se on paljon tai ei mitään. Meinasin pitää paastopäivän huomenna, mutta tämä päivä ja eilinen on menny niin hyvin, etten tiedä. Ehkä yritän jatkaa tätä.

Luin joskus, että keho menee ketoosiin kun syö alle 800 kaloria päivässä. Se olis hemmetin kiva. Kun lähtis läskiä.

Omena turvottaa ihan sikana. Ja tekee mieli oksentaa. Mutta en mä rupea oksentamaan  hedelmiä tai vihanneksia.

En kyllä ymmärrä mun ruoansulatusta. Se oli normaali hetken kun join kahtena päivänä ja söin lähinnä leipää. Sitten kun syön paljon vihanneksia ja muuta, sitä oikeanlaista ruokaa, ihme sekoilua, jumissa, eitodellakaanjumissa ja ilmaa. Niin, onhan se jo todettu, viallinen.

Viilsin, ihan vähän. Inhottavan säälittävää, epäonnistuminen ottaa aivoon.

Löllerö

HYIHYIHYI
Läskiä. Joka paikassa. Hyi.
Vitun alkoholi ja vitun kalorit. Kännissä maha ei protestoi yhtään mitään, kaikki menee ja vaikka minkälaiset määrät. Eli läskiä vaan lisää. Kiva.

Tänään maha tuli vähän kipeäksi kahvin ja veden jälkeen, joten oksensin ilmaa. Nii. Pitää taas hetkeksi lopettaa ryyppääminen kun se tuo mukanaan niin vitusti ihraa. Tänään taas tullut tuskan pelossa syötyä vähemmän. Mukavaa. Mun kieltä vaan jotenkin kuumottaa jos mä en hetkeen syö ja vaan juon vettä. Vammasta.

Haluaisin niin kovasti viiltää suonia auki. Se on niin kivaa.

En näköjään osaa enää nukkua. En edes nukahda alkoholin avulla. Sitten kun lopulta joskus aamulla nukahdan, näen vaan vitun hämäriä unia. Ja sitten herään liian aikaisin. ÄÄ.