Tänään taas ettimässä vaatteita. Miksi mun pitää olla niin typerän mallinen?! Nyt kun mä vihdoin en ole enää sitä suurinta mahdollista kokoa ja joku voisi kuvitella, että mä löydän vaatteita helposti... Pitää olla pitkät hihat, ettei viiltelyarvet ja löllöt käsivarret näy. Pitää olla tietyn pituinen, ettei viiltelyarvet, löllöys ja lyhyys korostu. Pitää olla oikean mallinen, ettei mun typerän rintakehän leveys näy. Olis saatanan kiva kun olis kivan värinen, eikä valkoinen tai musta.
Mä en jaksa miettiä vaatteita, taidan mennä vitun rumana niihin häihin, mutta ihan sama, kukaan ei kuitenkaan kato mua. Olisin vaan kerrankin elämässäni halunnut pukeutua juuri niin kuin minä haluan ja itse tuntea näyttäväni hyvältä. Ei sitten, ihan sama.
Nyt oon kännissä. Se on himottanut perjantaista asti. Vaikka se seuraava päivä on inhottava. Syön ja juon nyt sitten. Kalorit nousee vähintäänkin sinne 2000:een. Hyi helkkari. Justiin kun paino on lähtenyt laskemaan. Terapeutti soitti tänään ja epäili, että mun fyysiset oireet syömisen kanssa olis paniikkihäiriötä. Mikä kyllä selittäis hemmetin hyvin tän mun erittäin epäjärkevän oireilun. Kun ei labroissa tai sydänfilmissä ollut mitään erikoista ja silti niin perkelen huono olo jatkuvasti. Varsinkin kun syön. On se kyllä tosi ihana kun soittaa mulle. Se on nyt heinäkuun lomalla, eikä mulla ole mitään hoitotahoa koko kuukauteen. Mulla on kyllä numero, johon voin soittaa, mut en todellakaan soita. Oon tavannut sen ehkä kaksi kertaa, en tosiaan rupea selittämään sille yhtään mitään. Aivan niin kuin en olisi ennekin selvinnyt ilman apua. Hyvää harjoitusta vaan. Ei ihmisillä ole normaalisti jotain terapeuttia, jolle soittaa kun tulee paha mieli.
"Haluan kuolla" "Miksen mä voi kuolla?" Nää soi mun päässä ihan automaattisesti heti kun on huono olo, paha mieli, vituttaa, oksettaa, ihan mitä tahansa. Kun se kuoleminen olis se helppo vaihtoehto. Kaikki olis ohi, ei enää ikinä tarvis miettiä yhtään mitään. Kaikki olis vaan mennyttä, niin kuin ei olis ikinä ollutkaan. Mä en ole ikinä mieltänyt itseäni vahvaksi tai taistelijaksi tai miksikään, joka yrittää. Mutta enhän mä edelleenkään ole kuollut. Vaikka vieläkin välillä tosissani kadun sitä, etten viime vuonna odottanut paria kuukautta, saanut reseptiä uusittua ja yrittänyt itsaria suuremmalla määrällä lääkkeitä. Tässä on kuitenkin puolisen vuotta mennyt ilman oikeita itsemurha-ajatuksia. Se on aika paljon kun ajattelee mun elämää noin 13-vuotiaasta saakka. Olin ehkä 15 tai 16 kun löysin purkillisen äidin vanhoja unilääkkeitä ja vetelin menemään, välittämättä mitä tapahtuisi. Masennus on ollur osa mua jo hemmetin kauan, se on ihan normaalia. Sekin, että jos jokin ottaa päähän tai tuntuu pahalta, voisin ihan hyivn kuolla välttääkseni sen.
Kuten nää siskon häät. VOI HERRANJEESUS kuinka voi ihmistä ahdistaa yksi asu?! Kaikki vaatteet on rumia, huonon mallisia tai väärän värisiä. Mulla on liian leveät hartiat, liian pienet tissit, liian leveä rintakehä, liian iso maha, liian iso perse. Tänään ajattelin tyytyä hyvinkin arkiseen asuun, josta äiti ei varmastikaan tykkää, mutta jos mun sisko ehdotti mulle raidallista trikoomekkoa, sitä ei haittaa, vaikka mä en ole erityisen juhlava.
Ruma olen kuitenkin.
maanantai 29. kesäkuuta 2015
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
en tajua
Miksi tän pitää olla näin vaikeaa? Eilen söin tasaisesti, kaloreita kertyi yli 1500, lepäsin vaan ja nukuin yönkin aika hyvin. Ja koko päivän mulla oli ihan hirveen huono olo. Päähän sattui, sydän tuntui raskaalta, niin kuin happi olis meinannu loppua kesken. Kaiken kaikkiaan todella huono olo, plus jatkuva nälkä. Tänään aamupalan jälkeen tuntui taas ihan kauhealta, lähdin kuitenkin shoppailemaan (enkä mitään löytäny edes), huono olo meni ohi ja nyt oon syöny salaattia, yhteensä noin 500 kaloria täynnä. Vähän sattuu päähän ja nälkä tietenkin, mut miksi tuntuu koko ajan, että mun keho ei tykkää kun syön? Sydän varsinkin rupee hakkaamasn todella raskaan oloisesti, tulee yököttävä ja tukkoinen olo. Syöminen vaan väsyttää ja aiheuttaa pahaa mieltä. Silti meinaan tässä nyt ihan tosissani syödä ranskalaisia, vaikka tiedän, että varsinkin hiilarit tekee tosi huonon ja raskaan olon. Mutta kun kai ihmisen pitäis syödä? Kaikki mulle toitottaa, että mun pitäis syödä, mutta miksi siitä tulee vaan fyysisesti helvetin huono olo?
Olin verikokeessa ja siinä ihkupihku EKG:ssä torstaina ja kaikki oli ok, immuunipuolustus vissiin vaan vähän heikoilla. Eli kun ei mussa mitään vikaa edes ole, eihän mun tarvi syödä. Normaalit ihmiset olis tyytyväisiä, että kaikki on kunnossa ja mulle se oli vähän pettymys. Kun olin just ruvennut vähän ajattelemaan niin, että keho oikeesti tarvis enemmän ravintoa ja ostin omenoita, vaikka oon kaikista hedelmistä eli turhasta hiilarista aikalailla luopunut. Olisin huonoilla labratuloksilla saanut jonkinlaisen luvan syödä, mut ei sitten. Että kiva. Paino tosin viimeinkin näyttää laskemisen merkkejä, joten ihan sen perusteella voisin jatkaa tällä 1400-1500 kaloreilla. En vaan pysty käsittämään miten mun pitäisi toimia, että ei olisi huono olo joka perkeleen päivä.
Mä en jaksa, saatana.
Olin verikokeessa ja siinä ihkupihku EKG:ssä torstaina ja kaikki oli ok, immuunipuolustus vissiin vaan vähän heikoilla. Eli kun ei mussa mitään vikaa edes ole, eihän mun tarvi syödä. Normaalit ihmiset olis tyytyväisiä, että kaikki on kunnossa ja mulle se oli vähän pettymys. Kun olin just ruvennut vähän ajattelemaan niin, että keho oikeesti tarvis enemmän ravintoa ja ostin omenoita, vaikka oon kaikista hedelmistä eli turhasta hiilarista aikalailla luopunut. Olisin huonoilla labratuloksilla saanut jonkinlaisen luvan syödä, mut ei sitten. Että kiva. Paino tosin viimeinkin näyttää laskemisen merkkejä, joten ihan sen perusteella voisin jatkaa tällä 1400-1500 kaloreilla. En vaan pysty käsittämään miten mun pitäisi toimia, että ei olisi huono olo joka perkeleen päivä.
Mä en jaksa, saatana.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Kyllä on vaikiaa
Meen huomenna tökittäväksi. Niin törkee sää, ettei huvita lähteä kastumaan kun voin mennä huomennakin. Karsee päänsärky kun en meinannu nukahtaa ja heräsin aikasemmin kuin yleensä. Korvat soi todella inhottavasti. Helkkari alkaa mennä hermot tähän väsymykseen. Se alkaa olla sellasta, että asiat jää tekemättä. Kauan mä oon ollut kyllä väsynyt, mutta aina on saanut revittyä ittestänsä vaikka mitä irti kun on ollu pakko. Nyt alkaa jäädä asiat tekemättä tai ainakin lykkääntyy koko ajan eteenpäin. Mulla kesti melkein viikko saada haettua lyrican lopettamisannos apteekista. Dkt-ryhmän vetäjät ja mun terapeutti olis halunnu tavata ja jutella siitä miksi mun on niin vaikea mennä sinne. Se olis ollu aamulla, niitä polttareita edeltävänä perjantaina eli en vaan jaksanut. Eilen oli dkt-ryhmä ja lähdin taas puolessavälissä kun en vaan jaksanut istua siellä. Mun asunto ei oo aikoihin ollut näin törkeessä kuosissa, mutta en helvetissä jaksa siivota. Suihkustakin on tullu kauheen raskasta, oon jo viikkoja sitten luovuttanut sen suhteen, että tekisin sen joka päivä. Mikä on tosi kiva kun hikoilen joka saatanan yö niin ällöttävän paljon.
Itkettää. Taas. Mut en saa sitä aikaiseksi yksin. Edelleenkään.
Inha levottomuus taas. Syömisen jälkeen on alle tunnin päästä taas ihan hirvee nälkä. Ei mun aineenvaihdunta kovin pysähdyksissä voi ainakaan sen perusteella olla. Oon tässä puolisen tuntia jahkaillat sen kanssa mitä söisin ja nyt olis ruoka-aika. Tosissani meinasin syödä vähän joltain sessiointikerralta jääneitä ranskalaisia, mut kun punnitsin sen annoksen, se näytti niin pieneltä, että en uskaltanu. Jos sit tuleekin sellasesta määrästä vaan paha mieli ja haluun vaan lisää. Ruokaa olis, mut oon tota samaa syöny jo reilun viikon, eikä huvita yhtään. Mitään en tee mieli, paitsi jotain hiilarimättöä.
Oikeesti rupee kyllä vähän itteäkin mietityttämään tää mun kuntoni. Eilen oli taas flunssainen olo, nytkin oon aivastellut. Ja äsken huomasin, että tuli vähän verta nenästä, viimeksi myös sunnuntaina kun yritin oksentaa, eikä se meinannu loppua millään. Siltikään mä en vaan saa laitettua sitä ruokaa suuhuni. Ja edelleenkin hoen ittelleni sitä, että en oo laiha vaan ihan normaalipainoinen, joten en kai mä voi kovin aliravittu olla. Eilen kyllä mietin sitä, että vähintäänkin nää univaikudet vie aivokapasiteettia niin paljon, että ehkä mä en pystykään enää ajattelemaan ihan kaikkea ja näkemään mun tilannetta ihan selkeästi. Koska mä olin erittäin poikkeuksellisesti pirteä lauantaiaamuna ja vasta silloin oikeasti tajusin kuinka väsynyt mä oon jatkuvasti. Lihaksiinkin on ruvennut vähän sattumaan. Ja nyt kun kirjotan tätä tuntuu, että mun sanavarasto on kutistunut ihan hemmetisti. Ja en oo yhtään varma onko mun pilkut oikeissa kohdissa.
Tekis vähän koko ajan mieli soittaa terapeutille ihan vaan, että saisin itkettyä tätä kaikkea jotenkin ulos musta. Ja aina kun meinaan syödä, haluaisin soittaa sille. Koska ruoasta on nyt tullut lähinnä vaan inhottava juttu. Syöminen tuntuu niin turhalta ja kaikki ällöttää. Aivan uskomatonta kyllä kuinka nopeesti voi seota näin täydellisesti. Tää on muuttunut parissa kuukaudessa aivan täydeksi helvetiksi.
Itkettää. Taas. Mut en saa sitä aikaiseksi yksin. Edelleenkään.
Inha levottomuus taas. Syömisen jälkeen on alle tunnin päästä taas ihan hirvee nälkä. Ei mun aineenvaihdunta kovin pysähdyksissä voi ainakaan sen perusteella olla. Oon tässä puolisen tuntia jahkaillat sen kanssa mitä söisin ja nyt olis ruoka-aika. Tosissani meinasin syödä vähän joltain sessiointikerralta jääneitä ranskalaisia, mut kun punnitsin sen annoksen, se näytti niin pieneltä, että en uskaltanu. Jos sit tuleekin sellasesta määrästä vaan paha mieli ja haluun vaan lisää. Ruokaa olis, mut oon tota samaa syöny jo reilun viikon, eikä huvita yhtään. Mitään en tee mieli, paitsi jotain hiilarimättöä.
Oikeesti rupee kyllä vähän itteäkin mietityttämään tää mun kuntoni. Eilen oli taas flunssainen olo, nytkin oon aivastellut. Ja äsken huomasin, että tuli vähän verta nenästä, viimeksi myös sunnuntaina kun yritin oksentaa, eikä se meinannu loppua millään. Siltikään mä en vaan saa laitettua sitä ruokaa suuhuni. Ja edelleenkin hoen ittelleni sitä, että en oo laiha vaan ihan normaalipainoinen, joten en kai mä voi kovin aliravittu olla. Eilen kyllä mietin sitä, että vähintäänkin nää univaikudet vie aivokapasiteettia niin paljon, että ehkä mä en pystykään enää ajattelemaan ihan kaikkea ja näkemään mun tilannetta ihan selkeästi. Koska mä olin erittäin poikkeuksellisesti pirteä lauantaiaamuna ja vasta silloin oikeasti tajusin kuinka väsynyt mä oon jatkuvasti. Lihaksiinkin on ruvennut vähän sattumaan. Ja nyt kun kirjotan tätä tuntuu, että mun sanavarasto on kutistunut ihan hemmetisti. Ja en oo yhtään varma onko mun pilkut oikeissa kohdissa.
Tekis vähän koko ajan mieli soittaa terapeutille ihan vaan, että saisin itkettyä tätä kaikkea jotenkin ulos musta. Ja aina kun meinaan syödä, haluaisin soittaa sille. Koska ruoasta on nyt tullut lähinnä vaan inhottava juttu. Syöminen tuntuu niin turhalta ja kaikki ällöttää. Aivan uskomatonta kyllä kuinka nopeesti voi seota näin täydellisesti. Tää on muuttunut parissa kuukaudessa aivan täydeksi helvetiksi.
tiistai 23. kesäkuuta 2015
huh
15.6.
Tän naama olis taas täynnä verenpurkaumia.
Lauantai... Loppujen lopuksi ei niin paha kuin ehdin pelätä. Normaalirooli meni melko hyvin päälle. Jossain vaiheessa olin röökillä ja oikein totesin sen ittelleni, että en tuntenu ahdistusta kunnolla. Tiesin, että se on päällä koko ajan, mut päällimmäinen tunne oli hyvin mitäänsanomaton. Keskityin vaan siihen, etten syö liikaa. Muuten menikin ihan hyvin, söin sen verran kuin muutkin ja en ollu liian täynnä. On vaan kamalaa huomata, ettei oo sellaista sisäsyntyistä taitoa syödä sopivaa määrää. Kun tosiaan kyyläsin muiden syömistä ja otin saman verran ja häpeä esti ottamasta enempää. Aika kamalaa kun sellasen tunteen pitää hallita syömistä. Mut muuten mulle olis tullut ihan helvetin huono olo. Hetkellisesti olikin jo melko inha täysinäisyyden tunne ja oikein haaveilin oksentamisesta ja siitä kuinka se helpottais oloa. Loppuillasta kun päätin, etten lähde mihinkään baariin, rupesin sit napostelemaan lisää ja lisää sillä mielellä, että ne tulee ulos. Sit oikein tein numeron siitä, että otan herkkuja mukaan ja otinkin sit nolon paljon. Kotiin ja kaikki naamaan. Tuli huono olo kyllä melkein heti, mikä oli vähän ideakin, etten sit enää haaveilis niistä seuraavana päivänä. Ihana helpotus kun maha tyhjeni. En vaan käsitä kuinka mun iho ei kestä, toinen poski varsinkin ihan hirvee.
Tänään:
Oon ihan vitun sekasin. On taas pitäny kirjottaa, mut en oo jaksanu. Ton pätkänkin julkaiseminen tuntui vaan turhalta. Viime viikko on ollu ihan saatanan kamala. Polttarien jälkeinen sunnuntai oli aivan järjettömän hirveää sessiointihimojen vastustamista. Sit kuitenkin ajattelin, et säästän seuraavaan viikonloppuun, koska sit on enää pari viikkoa niihin siskon häihin ja pitää miettiä oksennusturvotuksia ja verenpurkaumia. Ja olin ihan varma, että kun selvisin siitä sunnuntaista, maanantai olis elpompi. Ei. Se ei todellakaan ollut helpompi. Se oli taas sitä samaa helvettiä kun muutan mieltäni viiden minuutin välein ja ahdistus on jotain niin saatanallista. Sit kun oli typerä juhannus niin mentiin äitin kanssa kauppaan jo keskiviikkona. Ja sessiointi alkoi. Torstai meni vielä ihanissa oksennushuuruissa. Perjantai ja lauantai meni sukuloidessa. Ja söin aikalailla niin kuin normali ihminen. Sunnuntaina kaikki levis pahasti käsiin. Odotin niin innolla, että saan vielä yhden päivän sekoilla pää pöntössä. Eka kierros tuli vielä juuri ja juuri ulos. Sitten tajusin, että se ei taas tuu. Ei millään vaikka kuinka yrittää. Ja mulla oli edelleen ihan hemmetisti kaikkea hiilarimössöä. Sit illalla söin vaikka totesin, etten pysty enää oksentamaan. Idioottina kuvittelin, että en välittäist. Ja että söisin vaan sen verran kun tuntuu hyvältä. Olin tuskallisen täynnä ja loppuillan makasin ja toivoin kuolevani. Eilinen olikin sit jännä kun olin ekaa kertaa siellä syömishäiriöpolilla. Se ihminen oli kyllä kiva. Tajusin vasta siinä ovella kuinka hermostunut olin. En ollu ajatellu sitä kauheesti etukäteen ja rupes vaan kädet hikoilemaan hulluna. Se katto mun painon, mikä oli luonnollisesti vitun kiva juttu. Varsinkin kun se sunnuntai nosti sitä ihan törkeesti. Mut oon sentin pidempi kuin olin kuvitellut, aika jännä. Bmi 22 eli eihän mulla mitään ongelmaa ole. Hävettää jotenkin kauheesti koko juttu. Mut kai mä alan olla "virallisesti" syömishäiriöinen. En vaan vieläkään saa sitä myönnettyä ittelleni.
Olin eilisen syömättä sunnuntain takia. Ja ei mun keho kyllä enää oikein kestä tätä mun perseilyä. Todella huono olo ja pääkipu koko päivän. Tänään menny reilu 1400, ihan ok. Kaikki ruoka vaan inhottaa ja keksin hienoja syitä, joilla saan lykättyä sitä pidemmälle. Keho on vaan ihan vitun pihalla. Sydän hakkaa heti kun parit portaat nousee, käsivarsi on kipee pyöräilystä (kyllä, pyöräilystä), paino vaan nousee vaikka teen mitä. Huomenna meen verikokeisiin ja otetaan EKG. Ihan hirveetä kun ei saa edes juoda vettä aamulla. Kun mä ryyppään sitä niin törkeitä määriä niin oon varmaan ihan kuolemassa heti parin tunnin jälkeen. Mulla on kyllä varmaan jonkintasoista puutosta ties mistä, mut en tiedä miten sellaset edes labroissa näkyy.
Mulla on lämmin. Inhottavaa.
Tän naama olis taas täynnä verenpurkaumia.
Lauantai... Loppujen lopuksi ei niin paha kuin ehdin pelätä. Normaalirooli meni melko hyvin päälle. Jossain vaiheessa olin röökillä ja oikein totesin sen ittelleni, että en tuntenu ahdistusta kunnolla. Tiesin, että se on päällä koko ajan, mut päällimmäinen tunne oli hyvin mitäänsanomaton. Keskityin vaan siihen, etten syö liikaa. Muuten menikin ihan hyvin, söin sen verran kuin muutkin ja en ollu liian täynnä. On vaan kamalaa huomata, ettei oo sellaista sisäsyntyistä taitoa syödä sopivaa määrää. Kun tosiaan kyyläsin muiden syömistä ja otin saman verran ja häpeä esti ottamasta enempää. Aika kamalaa kun sellasen tunteen pitää hallita syömistä. Mut muuten mulle olis tullut ihan helvetin huono olo. Hetkellisesti olikin jo melko inha täysinäisyyden tunne ja oikein haaveilin oksentamisesta ja siitä kuinka se helpottais oloa. Loppuillasta kun päätin, etten lähde mihinkään baariin, rupesin sit napostelemaan lisää ja lisää sillä mielellä, että ne tulee ulos. Sit oikein tein numeron siitä, että otan herkkuja mukaan ja otinkin sit nolon paljon. Kotiin ja kaikki naamaan. Tuli huono olo kyllä melkein heti, mikä oli vähän ideakin, etten sit enää haaveilis niistä seuraavana päivänä. Ihana helpotus kun maha tyhjeni. En vaan käsitä kuinka mun iho ei kestä, toinen poski varsinkin ihan hirvee.
Tänään:
Oon ihan vitun sekasin. On taas pitäny kirjottaa, mut en oo jaksanu. Ton pätkänkin julkaiseminen tuntui vaan turhalta. Viime viikko on ollu ihan saatanan kamala. Polttarien jälkeinen sunnuntai oli aivan järjettömän hirveää sessiointihimojen vastustamista. Sit kuitenkin ajattelin, et säästän seuraavaan viikonloppuun, koska sit on enää pari viikkoa niihin siskon häihin ja pitää miettiä oksennusturvotuksia ja verenpurkaumia. Ja olin ihan varma, että kun selvisin siitä sunnuntaista, maanantai olis elpompi. Ei. Se ei todellakaan ollut helpompi. Se oli taas sitä samaa helvettiä kun muutan mieltäni viiden minuutin välein ja ahdistus on jotain niin saatanallista. Sit kun oli typerä juhannus niin mentiin äitin kanssa kauppaan jo keskiviikkona. Ja sessiointi alkoi. Torstai meni vielä ihanissa oksennushuuruissa. Perjantai ja lauantai meni sukuloidessa. Ja söin aikalailla niin kuin normali ihminen. Sunnuntaina kaikki levis pahasti käsiin. Odotin niin innolla, että saan vielä yhden päivän sekoilla pää pöntössä. Eka kierros tuli vielä juuri ja juuri ulos. Sitten tajusin, että se ei taas tuu. Ei millään vaikka kuinka yrittää. Ja mulla oli edelleen ihan hemmetisti kaikkea hiilarimössöä. Sit illalla söin vaikka totesin, etten pysty enää oksentamaan. Idioottina kuvittelin, että en välittäist. Ja että söisin vaan sen verran kun tuntuu hyvältä. Olin tuskallisen täynnä ja loppuillan makasin ja toivoin kuolevani. Eilinen olikin sit jännä kun olin ekaa kertaa siellä syömishäiriöpolilla. Se ihminen oli kyllä kiva. Tajusin vasta siinä ovella kuinka hermostunut olin. En ollu ajatellu sitä kauheesti etukäteen ja rupes vaan kädet hikoilemaan hulluna. Se katto mun painon, mikä oli luonnollisesti vitun kiva juttu. Varsinkin kun se sunnuntai nosti sitä ihan törkeesti. Mut oon sentin pidempi kuin olin kuvitellut, aika jännä. Bmi 22 eli eihän mulla mitään ongelmaa ole. Hävettää jotenkin kauheesti koko juttu. Mut kai mä alan olla "virallisesti" syömishäiriöinen. En vaan vieläkään saa sitä myönnettyä ittelleni.
Olin eilisen syömättä sunnuntain takia. Ja ei mun keho kyllä enää oikein kestä tätä mun perseilyä. Todella huono olo ja pääkipu koko päivän. Tänään menny reilu 1400, ihan ok. Kaikki ruoka vaan inhottaa ja keksin hienoja syitä, joilla saan lykättyä sitä pidemmälle. Keho on vaan ihan vitun pihalla. Sydän hakkaa heti kun parit portaat nousee, käsivarsi on kipee pyöräilystä (kyllä, pyöräilystä), paino vaan nousee vaikka teen mitä. Huomenna meen verikokeisiin ja otetaan EKG. Ihan hirveetä kun ei saa edes juoda vettä aamulla. Kun mä ryyppään sitä niin törkeitä määriä niin oon varmaan ihan kuolemassa heti parin tunnin jälkeen. Mulla on kyllä varmaan jonkintasoista puutosta ties mistä, mut en tiedä miten sellaset edes labroissa näkyy.
Mulla on lämmin. Inhottavaa.
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Epävarma ja epätoivoinen
Hirvee olo. Päähän sattuu, oksettaa. En saanu taaskaan unta ennen sitä kahta. Ylläri. Vittumaista kun siinä kahdentoista jälkeen olin jo niin väsynyt ja päähän sattui niin ihan tosissani luulin, että saisin nukuttua. Mutta sittwnhän mä sen ahdistuksen vasta tunsinkin.
Yritän miettiä kannattaisko syödä jokin pieni juttu. Heti on kyllä ruokaa tarjolla kun mennään yllättämään se sisko, mut vissiin enemmänkin leipää kuin mitään muuta. Joten olis ehkä ihan hyvä syödä nyt jotain muuta kuin hiilaria. Mut lisäkaloreitahan ne kuitenkin on. Oikeesti pelottaa kuinka vitun paljon niitä ehtii päivän aikana tulla. Mun paino ei oo laskenu reiluun kahteen viikkoon yhtään ja nyt se on pompannu eilisestä yli kilolla ylöspäin. Aika mielenkiintoista. Millään se ei kaikki ihraa ole, paskaa ny lähinnä, mutta voi jumalauta. Mä en käsitä kuinka se näin kauan jaksaa jumittaa.
Pitää vieläkin ahdistella vaatteita. Mietin ihan hulluna vasa, että näytänkö tyhmältä ja mitähän muilla on päällä. Kun ketään ei nyt kuitenkaan paljoa kiinnosta. Ja jos kiinnostaa niin mitä se mua liikuttaa? Mun hiuksetkin on vaan niin pirun rumat. Tyvi on karseen sävynen, ne on niin typerän kellertävät, huonokuntoset, ei niissä oo edes minkäänlaista leikkausta. Ne vaan on rumat. Plus tietdnkin tää karsee naama, vammanen iho, jota on saatanan vaikea meikata kun se alkaa heti punoittaa. Varsinkin kun sen meimin pitäisi kestää koko päivä.
Siis vittu tappakaa mut. Tää on aivan liian vaikeaa. Miksi pitää olla näin vammanen?
Yritän miettiä kannattaisko syödä jokin pieni juttu. Heti on kyllä ruokaa tarjolla kun mennään yllättämään se sisko, mut vissiin enemmänkin leipää kuin mitään muuta. Joten olis ehkä ihan hyvä syödä nyt jotain muuta kuin hiilaria. Mut lisäkaloreitahan ne kuitenkin on. Oikeesti pelottaa kuinka vitun paljon niitä ehtii päivän aikana tulla. Mun paino ei oo laskenu reiluun kahteen viikkoon yhtään ja nyt se on pompannu eilisestä yli kilolla ylöspäin. Aika mielenkiintoista. Millään se ei kaikki ihraa ole, paskaa ny lähinnä, mutta voi jumalauta. Mä en käsitä kuinka se näin kauan jaksaa jumittaa.
Pitää vieläkin ahdistella vaatteita. Mietin ihan hulluna vasa, että näytänkö tyhmältä ja mitähän muilla on päällä. Kun ketään ei nyt kuitenkaan paljoa kiinnosta. Ja jos kiinnostaa niin mitä se mua liikuttaa? Mun hiuksetkin on vaan niin pirun rumat. Tyvi on karseen sävynen, ne on niin typerän kellertävät, huonokuntoset, ei niissä oo edes minkäänlaista leikkausta. Ne vaan on rumat. Plus tietdnkin tää karsee naama, vammanen iho, jota on saatanan vaikea meikata kun se alkaa heti punoittaa. Varsinkin kun sen meimin pitäisi kestää koko päivä.
Siis vittu tappakaa mut. Tää on aivan liian vaikeaa. Miksi pitää olla näin vammanen?
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Huomenna
Mitähän tapahtuu? Sekoanko ja kuinka pahasti? On vaan pakko pysyä pää mukana, en halua toki ihan törkeetä kalorikasaa, mut varsinkin se, ettei tulis oikeesti todella huono olo ja ähky. Se on todella kamalaa ja kun ei se oksentaminen tietenkään ole mahdollista. Olin tänään vanhempien hyvässä keittiössä leipomassa. Oli kyllä aika kivaa, en oo tosi pitkään aikaan tehny mitään tollasta. Mut kyllä se vaan ahdistaa niin saatanasti. En uskaltanu maistaa mitään, etten sekoa etuajassa. Vois olla aikalailla kokonaan juomatta, turhia kaloreita vaan ja se ei ainakaan auta syömisen hallitsemisessa. Ja just olin tiistaina kännissä, en muuten silloinkaan nukahtanut ennen kahta, ja nyt oon kyllä sitä liikuntaa taas miettiny enemmän. Toki oon vielä vähän flunssainen, et ihan vaan kävelylenkkiä ajattelin.
Tulee vaan ihan sairaan pitkä päivä kun saatana pitää jo puoli kympin aikoihin olla yllättämässä juhlakalua. Toivottavasti en joudu kärsimään pahaa mahatuskaa, joka on nyt ollu taas kuvioissa. Ja pystyisin olemaan sen verran rennosti, ettei tarvis koko ajan vetää vatsaa sisään. Sitten ainakin tulee maha kipeeksi.
Väsyttää... Ihan hirveetä kuinka paljon ongelmia tällanen aiheuttaa mulle. Kun pitäis olla vaan kivaa ja meinaan seota jo vaatteidenkin miettimisen kanssa.
Tulee vaan ihan sairaan pitkä päivä kun saatana pitää jo puoli kympin aikoihin olla yllättämässä juhlakalua. Toivottavasti en joudu kärsimään pahaa mahatuskaa, joka on nyt ollu taas kuvioissa. Ja pystyisin olemaan sen verran rennosti, ettei tarvis koko ajan vetää vatsaa sisään. Sitten ainakin tulee maha kipeeksi.
Väsyttää... Ihan hirveetä kuinka paljon ongelmia tällanen aiheuttaa mulle. Kun pitäis olla vaan kivaa ja meinaan seota jo vaatteidenkin miettimisen kanssa.
tiistai 9. kesäkuuta 2015
en jaksais tätä yhtään
Vittu. Vitun helvetti, miksi mä en saa nukkua?! Siis oon oikeesti niin vihainen kun en taaskaan saanut unta ennen kahta. Mun piti herätä kaheksalta, kun piti saada autokin vietyä äitille ennen puolta kahta. Heräämiseen meni 1,5 tuntia. Nukahdin vaan heti uudelleen. En kyllä ymmärrä miten oon ruvennu reagoimaan mielipahaan ja ahdistukseen sillä, että suunnittelen syömisen lopettamista. Siis oikeesti, yöllä kun unettomuus vitutti niin saatanasti, ensimmäinen reaktio on lopettaa syöminen. ? Öö..? Mitähän persettä se auttais?! Toinen hieno ongelmanratkaisukeino, joka tuli siinä mieleen oli sessiointi. Niin.
Taisi olla melkoista itsepetosta ilmassa eilen kun kirjotin ton edellisen tekstin. Nimittäin nukkumisen esti nimenomaan vaatteista ja ruoasta tuleva karsee ahdistus. Kaikki vaan pyöri päässä ihan hirveellä voimalla. Nyt taas vaan vituttaa koko juttu, liian vaikeeta kaiken miettiminen. Eikä oo vieläkään vaateongelma täysin ratkaistu. Miksi kaikki vaatteet on nykyään neliön mallisia? Suunnilleen jokainen vähänkin kiva paita on hihaton neliö, joka ei todellakaan ole hyvä malli mulle. Ja kun sit aina se hihaongelma, turha ostaa mitään nättiä paitaa jos se pitää peittää jollain rumalla villatakilla.
Ei muuten tullut sitä 1500 täyteen, mikä oli kyllä taas helpotus. Paino ei liiku mihinkään, en oikein tajua. Tekis vitusti mieli vetää kännit. Mut sit aikalailla koko huominen menis vaan makasmiseen. Vaikka en kyl tiedä jaksaisinko muutenkaan huomenna mennä taas kattomaan niitä samoja vastteita. Niin, ainakin nukahtaisin kun nyt joisin. Tällä menolla oon ihan pihalla koko lauantain kun alotetaankin niin aikaisin aamulla.
Taisi olla melkoista itsepetosta ilmassa eilen kun kirjotin ton edellisen tekstin. Nimittäin nukkumisen esti nimenomaan vaatteista ja ruoasta tuleva karsee ahdistus. Kaikki vaan pyöri päässä ihan hirveellä voimalla. Nyt taas vaan vituttaa koko juttu, liian vaikeeta kaiken miettiminen. Eikä oo vieläkään vaateongelma täysin ratkaistu. Miksi kaikki vaatteet on nykyään neliön mallisia? Suunnilleen jokainen vähänkin kiva paita on hihaton neliö, joka ei todellakaan ole hyvä malli mulle. Ja kun sit aina se hihaongelma, turha ostaa mitään nättiä paitaa jos se pitää peittää jollain rumalla villatakilla.
Ei muuten tullut sitä 1500 täyteen, mikä oli kyllä taas helpotus. Paino ei liiku mihinkään, en oikein tajua. Tekis vitusti mieli vetää kännit. Mut sit aikalailla koko huominen menis vaan makasmiseen. Vaikka en kyl tiedä jaksaisinko muutenkaan huomenna mennä taas kattomaan niitä samoja vastteita. Niin, ainakin nukahtaisin kun nyt joisin. Tällä menolla oon ihan pihalla koko lauantain kun alotetaankin niin aikaisin aamulla.
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Haluun shoppausassarin
Vaateostokset, voi yök. Jotain löyty, mut vaikeeta on kun kaikki on jotenkin mun päällä rumaa... Tai sit hihat ei peitä tarpeeksi tai vatsamakkarat näkyy tai se on liian kallis. Tai se, että näköjään suuntaan oikeiden kesävaatteiden luo, mikä on kummallista kun en oo ikinä sellasia päälläni pitänyt, mut on niin perkuleen kylmä, ettei tuolla voi millään pienellä vaatetuksella kuleksia. Oli hassua kyllä todeta näyttävänsä pieneltä. Kun noissa mun liian isoissa rytkyissäni näytän sellaselta raukalta, nälkiintyneeltä lapselta kun oon niin lyhytkin :D Tosin sit kun on oikeen kokoiset vaatteet päällä niin en mä kyllä laiha oo, melko tukevaa tavaraa. Vaikkakin oon pystyny nyt olemaan jopa jossain määrin tyytyväinen. Ainakin silla lailla, että oon sellanen keskikokoinen, en laiha, mut en lihavakaan. Toki voisin haluta olla vähän sirompi ja varsinkin kiinteämpi, mut sehän vaatii juurikin sitä liikuntaa. Ja siis hemmetin jännä juttu niiden polttarien suhteen: mä taidan jopa odottaa sitä herkkujen syömistä. Enimmäkseen kauhulla, mut myös vähän innolla. Kun eilen mun pää rupes illalla vaan pyörittelemään miljoonaa leipomusideaa kun yritin mennä nukkumaan. Silloin ahdisti niin perkuleesti, mut nyt alan tottua ajatukseen. Tosin se seuraava päivähän on se kamala paikka kun alkoholi haihtuu ja selvin päin ajattelee kaikkea mitä tuli syötyä. Plus, että hyvin mahdollisesti tulee kaikille jotain evästä sieltä mukaan kun se mun sisko on herkkusuu ja aateltiin tehdä kunnolla kaikkee. Sekään ei saa tuhottua ihan niin paljoa makeaa yhdessä illassa.
Välillä kuitenkin ajattelen, että nyt jos koska pitäis säästää hulluna kaloreita, jotta voi sit lauantaina syödä. Mut ehkä mä oon tässä muutaman viikon aikana saanut sen verran säästettyä, etten liho satakiloiseksi yhdessä päivässä. Tänäänkin ajattelin ihan reilusti vetää ruokaa, oon sentään kävelly suurimman osan päivästä ja huomennakin pitäis jaksaa mennä. Ja nukuin viime yön taas huonommin niin sille olis tarvetta. Taitaa tulla jukolauta 1500 täyteen. Aika järkyttävää. Pari päivää sitten se oli alle tuhat... Hyi saakeli, nyt pisti ahdistamaan.
Sain muuten ajan ravitsemusterapeutille. En oikein käsitä miksi. Ei sillä voi mitään uutta tietoa mulle ainakaan olla. Eikä mua kiinnosta kenekään tekemät ruokasuunnitelmat jos se on tarkoituksena. En mä tiedä enää koko shpolista. Mähän vetelen täällä menemään ihan ittekseni. Kai.
Välillä kuitenkin ajattelen, että nyt jos koska pitäis säästää hulluna kaloreita, jotta voi sit lauantaina syödä. Mut ehkä mä oon tässä muutaman viikon aikana saanut sen verran säästettyä, etten liho satakiloiseksi yhdessä päivässä. Tänäänkin ajattelin ihan reilusti vetää ruokaa, oon sentään kävelly suurimman osan päivästä ja huomennakin pitäis jaksaa mennä. Ja nukuin viime yön taas huonommin niin sille olis tarvetta. Taitaa tulla jukolauta 1500 täyteen. Aika järkyttävää. Pari päivää sitten se oli alle tuhat... Hyi saakeli, nyt pisti ahdistamaan.
Sain muuten ajan ravitsemusterapeutille. En oikein käsitä miksi. Ei sillä voi mitään uutta tietoa mulle ainakaan olla. Eikä mua kiinnosta kenekään tekemät ruokasuunnitelmat jos se on tarkoituksena. En mä tiedä enää koko shpolista. Mähän vetelen täällä menemään ihan ittekseni. Kai.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
En mää tiedä
Ehheh, ohhoh, huppistakeikkaa. Päräytin sit eilen menemään reilut 1400 kaloria. Soitin terapeutillekin kun piti saada sanoa näitä juttuja ääneen. Kun oon niin tosi sekasin kun mun mieli muuttuu koko ajan ja en tiedä mitä haluan. Päätin sit siinä seittemän aikaan kun oli niin törkee nälkä, että nyt vedän kunnolla. En taida vaan enää jaksaa tätä nälässä kitumista ja kellon kyttäämistä, paskoja yöunia ja ahdistusta. Nukuinkin sit aika hyvin, tosi flunssanen olo kyllä. Mutta kyllähän se 1400 häiritsi kun olin menossa nukkumaan, rupesin heti suunnittelemaan pientä vähennystä, se 1300 olis kuitenkin helpompi sietää. Jos en enää menis sen tuhannen alle ainakaan... Eli joo, en pysty kyllä sit kuitenkaan siirtymään mihinkään "normaalin" ihmisen kaloreihin noin vaan. Ja vaikka tänään tää keho on tuntunu ihan siedettävältä, otin mitatkin ja kun katoin itteäni peilistä, olin edelleen sitä mieltä, että liikkumaan pitää kyllä päästä.
Kirjotin edellisen kappaleen alkupäivästä, fiilis pikkasen muuttui kun luin porukan keskustelua niistä polttareista. Syömistä, juomista, ruokaa, alkoholia. Ei mitään hajua kuinka se tulee menemään. Pakotan itteni vaateostoksille huomenna jos sais sen pois mielestä edes. Olin just syömässä valtavaa lautasellista kurkkua, paprikaa ja avokadoa kun luin niitä ehdotuksia ja hehkutusta. Rupes ahdistamaan ja oli vaikee ruveta syömään. Jännä kuinka nykyään ahdistus vaikeuttaa syömistä kun taas ennen ruoka oli ensimmäinen ajatus. Meinas siitä ahdistuksesta ja massiivisesta kasvisannoksesta tulleen mahatuskan takia jäädä kalorit himpan päälle 1200, mutta vetäsimpä tossa ruoan päälle vielä sellasen pienen proteiinipatukan, joten tulee just hyvin pikkasen alle sen 1400 eli helpompi kestää, mut luulis auttavan nukkumisen kanssa ja huomisen shoppailun suhteen. Mulla menee nimittäin siinä hommassa hermot ja voimat niin nopeesti muutenkin, että paras vaan saada kunnon energiatöräykset tähän väliin niin jos saisin sen tehokkaasti hoidettua.
Eli edelleen oon pysyny sen syömisen kannalla. Ahdistus vaan saa mut haluamaan sitä oksentamista niin pirusti, että pelottaa syödä jos meneekin överiksi ja on "pakko" ruveta oksentamaan. Jaa-a. Kovin levoton olo.
Kirjotin edellisen kappaleen alkupäivästä, fiilis pikkasen muuttui kun luin porukan keskustelua niistä polttareista. Syömistä, juomista, ruokaa, alkoholia. Ei mitään hajua kuinka se tulee menemään. Pakotan itteni vaateostoksille huomenna jos sais sen pois mielestä edes. Olin just syömässä valtavaa lautasellista kurkkua, paprikaa ja avokadoa kun luin niitä ehdotuksia ja hehkutusta. Rupes ahdistamaan ja oli vaikee ruveta syömään. Jännä kuinka nykyään ahdistus vaikeuttaa syömistä kun taas ennen ruoka oli ensimmäinen ajatus. Meinas siitä ahdistuksesta ja massiivisesta kasvisannoksesta tulleen mahatuskan takia jäädä kalorit himpan päälle 1200, mutta vetäsimpä tossa ruoan päälle vielä sellasen pienen proteiinipatukan, joten tulee just hyvin pikkasen alle sen 1400 eli helpompi kestää, mut luulis auttavan nukkumisen kanssa ja huomisen shoppailun suhteen. Mulla menee nimittäin siinä hommassa hermot ja voimat niin nopeesti muutenkin, että paras vaan saada kunnon energiatöräykset tähän väliin niin jos saisin sen tehokkaasti hoidettua.
Eli edelleen oon pysyny sen syömisen kannalla. Ahdistus vaan saa mut haluamaan sitä oksentamista niin pirusti, että pelottaa syödä jos meneekin överiksi ja on "pakko" ruveta oksentamaan. Jaa-a. Kovin levoton olo.
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Sekopää, lällällää. Haluun leipää.
NÄLKÄ
KARSEA NÄLKÄ
Oon sit kipee ihanasti. Sunnuntaisen oksentelun jälkeen alkoi tuntua kurkku oudolta, mut pistin sen edellämainitun piikkiin. Mut ihan rehellinen flunssa tästä kehkeytyi. Nostin kaloreita hukeasti yli 900. Eli edelleen alle tuhat, mut tänään menee kyllä yli. Aattelin lisätä syömiskertoja viiteen ja jos vetelen noin 200 kaloria aina kerralla niin siitä tulis se tuhat. Hyi. Tunnen itteni kyllä vaan niin heikoksi läskiksi kun en pientä nälkää ja flunssaa ja unettomuutta kestä. Painokin jumittaa, jopa noussut niin vastaushan on syödä enemmän, toki. Mut en mä lihonut ole, ei se ole mahdollista ja haluisin mahdollisimman nopeesti eroon tästä taudista. Eilenkin olin hyvinkin motivoitunut syömään yli tuhat kaloria ja iskin iltapuuron sekaan pähkinöitä ja laskin vasta jälkeenpäin. Ja olin siis vakuuttunut, että se nousee yli tonnin, mut hups vaan, olinkin syönyt sen verran pieniä annoksia päivällä, että loppulukema oli 965. Ja olin vaan ihan sairaan tyytyväinen, helpottunut, onnistunut. Ja ehti siinä vielä tulla nälkäkin vähän, syömisen esti osaksi myös se, että mahaan kertyi taas kummallisesti ilmaa, sitä on ruvennu taas tapahtumaan useammin. Hassua kuinka tulee näitä samoja "oireita" kuin paaston aikana, vaikka tää on aika kaukana paastosta.
Rupesin muuten eilen vähän haikailemaan salille, lenkille, pyöräilemään. Mikä on kai hyvä, koska siihen en rupea yhtään ennen kuin oon syöny edes jonkin aikaa enemmän. Ihan niin sekavaksi en halua ryhtyä, että menisin tällaisilla kaloreilla liikkumaan. Ton liikkumisen suhteen vaan tuntuu niin vittumaiselta kun munhan pitäis alottaa se aivan jäätävän hitaasti ja rauhallisesti. Ylikunnon ja tän ruokapelleilyn takia. Enhän mä oo enää edes käyny kävelyillä tai yhtään mitään niin sais ainakin viikon verran tyytyä todella kevyeen kävelyyn ja pyöräilyyn. Ja se jos mikä vituttaa niin perkeleesti. Mut kyllä mä tänäänkin peilin edessä totesin, että mun ruhoni on nyt just sellanen, että siitä saa edes siedettävän näköisen nimenomaan liikkumalla sen rasvan pois ja kasvattamalla lihasta tilalle. Ei tästä nälkiittymällä mitään kivaa tule. Entistä löllömpi vaan.
Vähän ihmetyttää tää nukkumisen vaikeus. En oo saanu enää päivisin nukuttua yhtään ja yötkin on tosi huonoja. Viime yö oli poikkeus kun en hikoillut yhtään! Ja selvästi auttoi jo seki kun ei ihan niin räkäseltä tunnu nyt. Ja paino toki jumittaa senkin takia kun en saa nukuttua. Ainakin mun kohdalla sillä tuntuu olevan ihan hemmetin iso vaikutus.
Eli tällä hetkellä olisin menossa siihen järkevämpään suuntaan. Vaikka samaan aikaan tekis mieli kaljaa ihan vaan sen takia, ettei nää ajatukset häiritsis niin paljon. Oksentaa ei voi, se on pannassa ainakin vielä viikon, koska se alkoi jo viimeksi olla niin vaikeaa ja ens lauantaina on siskon polttarit ja verenpurkaumat ja palloposket ei oo hyvä lookki. Ja en edes tiedä tarkalleen mitä me tehdään kun ihmiset haluu ottaa sillai rennosti ja mennä fiiliksen mukaan. Mut jos me ollaan menossa johonkin baariin (hyi) olis taas pikkupakko raahautua vaateostoksille. Helkatti. Inhoan sitä puuhaa niin perkeleesti, mut mä en oikeesti omista paljon muita vaatteita kuin ihan perus arkijuttuja ja urheiluvaatteita. Niistäkin on suurin osa turhan isoja. Eli sitäkin varten pitäis kerätä voimia.
Siis oon syöny 2 tuntia sitten ja mulla on ollu nälkä ainakin puolitoista. Vittu. Syömisestä vaan tulee kovempi nälkä. Mutta ei ihmisen tarvitse laihduttaa kun se on kipee. Mä muutan mieltäni perkele koko ajan. Jotenkin vaan hävettää nyt sanoa, et söisin enemmän. Kun on muka niin vaikeaa syödä ja plaaplaaplaa. Nytkö sit vaan syönkin noin vaan? Sekin kun oon terapeutille sanonut syöväni alle tuhat kaloria tarkottaa vaan sitä, et en kehtais sanoa syöneeni enemmän. Ihan hullua. Ihme pöljä mä kans oon. Silloinkin kun se halus laittaa paperille mitä mä syön ja se oli silloin jotain 1200, mua hävetti niin helvetisti. Ja sen jälkeen oli vaan kiva kertoa, et oon pysyny alle tuhannessa. Niin kuin mun pitöis jotenkin todistaa sille, että pystyn? Tai jotain yhtä typerää. Varmaan sekin kun en voi oikein hehkuttaa tällaista juttua kenellekään ja oon ollu itekin niin hämmentynyt tästä mun "itsekurista" niin kiva kertoa jos onnistuu siinä vieläkin paremmin.
Ei vittu mä oon tyhmä.
KARSEA NÄLKÄ
Oon sit kipee ihanasti. Sunnuntaisen oksentelun jälkeen alkoi tuntua kurkku oudolta, mut pistin sen edellämainitun piikkiin. Mut ihan rehellinen flunssa tästä kehkeytyi. Nostin kaloreita hukeasti yli 900. Eli edelleen alle tuhat, mut tänään menee kyllä yli. Aattelin lisätä syömiskertoja viiteen ja jos vetelen noin 200 kaloria aina kerralla niin siitä tulis se tuhat. Hyi. Tunnen itteni kyllä vaan niin heikoksi läskiksi kun en pientä nälkää ja flunssaa ja unettomuutta kestä. Painokin jumittaa, jopa noussut niin vastaushan on syödä enemmän, toki. Mut en mä lihonut ole, ei se ole mahdollista ja haluisin mahdollisimman nopeesti eroon tästä taudista. Eilenkin olin hyvinkin motivoitunut syömään yli tuhat kaloria ja iskin iltapuuron sekaan pähkinöitä ja laskin vasta jälkeenpäin. Ja olin siis vakuuttunut, että se nousee yli tonnin, mut hups vaan, olinkin syönyt sen verran pieniä annoksia päivällä, että loppulukema oli 965. Ja olin vaan ihan sairaan tyytyväinen, helpottunut, onnistunut. Ja ehti siinä vielä tulla nälkäkin vähän, syömisen esti osaksi myös se, että mahaan kertyi taas kummallisesti ilmaa, sitä on ruvennu taas tapahtumaan useammin. Hassua kuinka tulee näitä samoja "oireita" kuin paaston aikana, vaikka tää on aika kaukana paastosta.
Rupesin muuten eilen vähän haikailemaan salille, lenkille, pyöräilemään. Mikä on kai hyvä, koska siihen en rupea yhtään ennen kuin oon syöny edes jonkin aikaa enemmän. Ihan niin sekavaksi en halua ryhtyä, että menisin tällaisilla kaloreilla liikkumaan. Ton liikkumisen suhteen vaan tuntuu niin vittumaiselta kun munhan pitäis alottaa se aivan jäätävän hitaasti ja rauhallisesti. Ylikunnon ja tän ruokapelleilyn takia. Enhän mä oo enää edes käyny kävelyillä tai yhtään mitään niin sais ainakin viikon verran tyytyä todella kevyeen kävelyyn ja pyöräilyyn. Ja se jos mikä vituttaa niin perkeleesti. Mut kyllä mä tänäänkin peilin edessä totesin, että mun ruhoni on nyt just sellanen, että siitä saa edes siedettävän näköisen nimenomaan liikkumalla sen rasvan pois ja kasvattamalla lihasta tilalle. Ei tästä nälkiittymällä mitään kivaa tule. Entistä löllömpi vaan.
Vähän ihmetyttää tää nukkumisen vaikeus. En oo saanu enää päivisin nukuttua yhtään ja yötkin on tosi huonoja. Viime yö oli poikkeus kun en hikoillut yhtään! Ja selvästi auttoi jo seki kun ei ihan niin räkäseltä tunnu nyt. Ja paino toki jumittaa senkin takia kun en saa nukuttua. Ainakin mun kohdalla sillä tuntuu olevan ihan hemmetin iso vaikutus.
Eli tällä hetkellä olisin menossa siihen järkevämpään suuntaan. Vaikka samaan aikaan tekis mieli kaljaa ihan vaan sen takia, ettei nää ajatukset häiritsis niin paljon. Oksentaa ei voi, se on pannassa ainakin vielä viikon, koska se alkoi jo viimeksi olla niin vaikeaa ja ens lauantaina on siskon polttarit ja verenpurkaumat ja palloposket ei oo hyvä lookki. Ja en edes tiedä tarkalleen mitä me tehdään kun ihmiset haluu ottaa sillai rennosti ja mennä fiiliksen mukaan. Mut jos me ollaan menossa johonkin baariin (hyi) olis taas pikkupakko raahautua vaateostoksille. Helkatti. Inhoan sitä puuhaa niin perkeleesti, mut mä en oikeesti omista paljon muita vaatteita kuin ihan perus arkijuttuja ja urheiluvaatteita. Niistäkin on suurin osa turhan isoja. Eli sitäkin varten pitäis kerätä voimia.
Siis oon syöny 2 tuntia sitten ja mulla on ollu nälkä ainakin puolitoista. Vittu. Syömisestä vaan tulee kovempi nälkä. Mutta ei ihmisen tarvitse laihduttaa kun se on kipee. Mä muutan mieltäni perkele koko ajan. Jotenkin vaan hävettää nyt sanoa, et söisin enemmän. Kun on muka niin vaikeaa syödä ja plaaplaaplaa. Nytkö sit vaan syönkin noin vaan? Sekin kun oon terapeutille sanonut syöväni alle tuhat kaloria tarkottaa vaan sitä, et en kehtais sanoa syöneeni enemmän. Ihan hullua. Ihme pöljä mä kans oon. Silloinkin kun se halus laittaa paperille mitä mä syön ja se oli silloin jotain 1200, mua hävetti niin helvetisti. Ja sen jälkeen oli vaan kiva kertoa, et oon pysyny alle tuhannessa. Niin kuin mun pitöis jotenkin todistaa sille, että pystyn? Tai jotain yhtä typerää. Varmaan sekin kun en voi oikein hehkuttaa tällaista juttua kenellekään ja oon ollu itekin niin hämmentynyt tästä mun "itsekurista" niin kiva kertoa jos onnistuu siinä vieläkin paremmin.
Ei vittu mä oon tyhmä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)