Tänään taas ettimässä vaatteita. Miksi mun pitää olla niin typerän mallinen?! Nyt kun mä vihdoin en ole enää sitä suurinta mahdollista kokoa ja joku voisi kuvitella, että mä löydän vaatteita helposti... Pitää olla pitkät hihat, ettei viiltelyarvet ja löllöt käsivarret näy. Pitää olla tietyn pituinen, ettei viiltelyarvet, löllöys ja lyhyys korostu. Pitää olla oikean mallinen, ettei mun typerän rintakehän leveys näy. Olis saatanan kiva kun olis kivan värinen, eikä valkoinen tai musta.
Mä en jaksa miettiä vaatteita, taidan mennä vitun rumana niihin häihin, mutta ihan sama, kukaan ei kuitenkaan kato mua. Olisin vaan kerrankin elämässäni halunnut pukeutua juuri niin kuin minä haluan ja itse tuntea näyttäväni hyvältä. Ei sitten, ihan sama.
Nyt oon kännissä. Se on himottanut perjantaista asti. Vaikka se seuraava päivä on inhottava. Syön ja juon nyt sitten. Kalorit nousee vähintäänkin sinne 2000:een. Hyi helkkari. Justiin kun paino on lähtenyt laskemaan. Terapeutti soitti tänään ja epäili, että mun fyysiset oireet syömisen kanssa olis paniikkihäiriötä. Mikä kyllä selittäis hemmetin hyvin tän mun erittäin epäjärkevän oireilun. Kun ei labroissa tai sydänfilmissä ollut mitään erikoista ja silti niin perkelen huono olo jatkuvasti. Varsinkin kun syön. On se kyllä tosi ihana kun soittaa mulle. Se on nyt heinäkuun lomalla, eikä mulla ole mitään hoitotahoa koko kuukauteen. Mulla on kyllä numero, johon voin soittaa, mut en todellakaan soita. Oon tavannut sen ehkä kaksi kertaa, en tosiaan rupea selittämään sille yhtään mitään. Aivan niin kuin en olisi ennekin selvinnyt ilman apua. Hyvää harjoitusta vaan. Ei ihmisillä ole normaalisti jotain terapeuttia, jolle soittaa kun tulee paha mieli.
"Haluan kuolla" "Miksen mä voi kuolla?" Nää soi mun päässä ihan automaattisesti heti kun on huono olo, paha mieli, vituttaa, oksettaa, ihan mitä tahansa. Kun se kuoleminen olis se helppo vaihtoehto. Kaikki olis ohi, ei enää ikinä tarvis miettiä yhtään mitään. Kaikki olis vaan mennyttä, niin kuin ei olis ikinä ollutkaan. Mä en ole ikinä mieltänyt itseäni vahvaksi tai taistelijaksi tai miksikään, joka yrittää. Mutta enhän mä edelleenkään ole kuollut. Vaikka vieläkin välillä tosissani kadun sitä, etten viime vuonna odottanut paria kuukautta, saanut reseptiä uusittua ja yrittänyt itsaria suuremmalla määrällä lääkkeitä. Tässä on kuitenkin puolisen vuotta mennyt ilman oikeita itsemurha-ajatuksia. Se on aika paljon kun ajattelee mun elämää noin 13-vuotiaasta saakka. Olin ehkä 15 tai 16 kun löysin purkillisen äidin vanhoja unilääkkeitä ja vetelin menemään, välittämättä mitä tapahtuisi. Masennus on ollur osa mua jo hemmetin kauan, se on ihan normaalia. Sekin, että jos jokin ottaa päähän tai tuntuu pahalta, voisin ihan hyivn kuolla välttääkseni sen.
Kuten nää siskon häät. VOI HERRANJEESUS kuinka voi ihmistä ahdistaa yksi asu?! Kaikki vaatteet on rumia, huonon mallisia tai väärän värisiä. Mulla on liian leveät hartiat, liian pienet tissit, liian leveä rintakehä, liian iso maha, liian iso perse. Tänään ajattelin tyytyä hyvinkin arkiseen asuun, josta äiti ei varmastikaan tykkää, mutta jos mun sisko ehdotti mulle raidallista trikoomekkoa, sitä ei haittaa, vaikka mä en ole erityisen juhlava.
Ruma olen kuitenkin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruma. Näytä kaikki tekstit
maanantai 29. kesäkuuta 2015
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Epävarma ja epätoivoinen
Hirvee olo. Päähän sattuu, oksettaa. En saanu taaskaan unta ennen sitä kahta. Ylläri. Vittumaista kun siinä kahdentoista jälkeen olin jo niin väsynyt ja päähän sattui niin ihan tosissani luulin, että saisin nukuttua. Mutta sittwnhän mä sen ahdistuksen vasta tunsinkin.
Yritän miettiä kannattaisko syödä jokin pieni juttu. Heti on kyllä ruokaa tarjolla kun mennään yllättämään se sisko, mut vissiin enemmänkin leipää kuin mitään muuta. Joten olis ehkä ihan hyvä syödä nyt jotain muuta kuin hiilaria. Mut lisäkaloreitahan ne kuitenkin on. Oikeesti pelottaa kuinka vitun paljon niitä ehtii päivän aikana tulla. Mun paino ei oo laskenu reiluun kahteen viikkoon yhtään ja nyt se on pompannu eilisestä yli kilolla ylöspäin. Aika mielenkiintoista. Millään se ei kaikki ihraa ole, paskaa ny lähinnä, mutta voi jumalauta. Mä en käsitä kuinka se näin kauan jaksaa jumittaa.
Pitää vieläkin ahdistella vaatteita. Mietin ihan hulluna vasa, että näytänkö tyhmältä ja mitähän muilla on päällä. Kun ketään ei nyt kuitenkaan paljoa kiinnosta. Ja jos kiinnostaa niin mitä se mua liikuttaa? Mun hiuksetkin on vaan niin pirun rumat. Tyvi on karseen sävynen, ne on niin typerän kellertävät, huonokuntoset, ei niissä oo edes minkäänlaista leikkausta. Ne vaan on rumat. Plus tietdnkin tää karsee naama, vammanen iho, jota on saatanan vaikea meikata kun se alkaa heti punoittaa. Varsinkin kun sen meimin pitäisi kestää koko päivä.
Siis vittu tappakaa mut. Tää on aivan liian vaikeaa. Miksi pitää olla näin vammanen?
Yritän miettiä kannattaisko syödä jokin pieni juttu. Heti on kyllä ruokaa tarjolla kun mennään yllättämään se sisko, mut vissiin enemmänkin leipää kuin mitään muuta. Joten olis ehkä ihan hyvä syödä nyt jotain muuta kuin hiilaria. Mut lisäkaloreitahan ne kuitenkin on. Oikeesti pelottaa kuinka vitun paljon niitä ehtii päivän aikana tulla. Mun paino ei oo laskenu reiluun kahteen viikkoon yhtään ja nyt se on pompannu eilisestä yli kilolla ylöspäin. Aika mielenkiintoista. Millään se ei kaikki ihraa ole, paskaa ny lähinnä, mutta voi jumalauta. Mä en käsitä kuinka se näin kauan jaksaa jumittaa.
Pitää vieläkin ahdistella vaatteita. Mietin ihan hulluna vasa, että näytänkö tyhmältä ja mitähän muilla on päällä. Kun ketään ei nyt kuitenkaan paljoa kiinnosta. Ja jos kiinnostaa niin mitä se mua liikuttaa? Mun hiuksetkin on vaan niin pirun rumat. Tyvi on karseen sävynen, ne on niin typerän kellertävät, huonokuntoset, ei niissä oo edes minkäänlaista leikkausta. Ne vaan on rumat. Plus tietdnkin tää karsee naama, vammanen iho, jota on saatanan vaikea meikata kun se alkaa heti punoittaa. Varsinkin kun sen meimin pitäisi kestää koko päivä.
Siis vittu tappakaa mut. Tää on aivan liian vaikeaa. Miksi pitää olla näin vammanen?
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Vittumaiseksi olen elämäni tehnyt
Jaapajuu. Oksentamiseksi meni. Ja nyt oon kännissä. Vitun perhe, vitun äiti, vitun siskon synttärit. Vitun eilinen kun oltiin toisen siskon ja äitin kanssa yksissä yo-juhlissa, ahdisti niin helvatun perkeleesti, siellä oli paljon enemmän ihmisiä kuin odotin ja mä oon vaan niin ruma ja leveä ja iso. Oikeesti siis, mulla on suht laaja rintakehä eli oon leveä vaikka olisin kuinka laiha. Tuntui, että vien ihan hitosti tilaa kun oli muutenkin ahdasta. En sentään syöny mitään, vaikka sitä siinä ihmeteltiinkin. En olis varmaan ahdistukseltani vaan saanut suunnilleen nieltyä mitään. Olin jo niin sellasessa mielentilassa, että oksentamiseen nyt kunnon tauko. Listasin oikein juttuja, miksi ei voi oksentaa.
Ja tänään meni ihan plörinäksi kun mentiin käymään vanhempien luona syömässä siskon synttäreiden kunniaksi. Varmaan vaikutti se, että eilinen oli niin ahdistava kun meni se mun "normaalirooli" noin vaan päälle, kai suojellakseni itseäni siltä ahdistukselta. Plus se, että se siskon miekkonen oli siellä niin en en viittiny ruveta ahdistelemaan sitä ruokaa, etten vaan aiheuta kenellekään epämukavaa oloa. Ja äiti oli tehny ihan vääränlaista ruokaa, tofuNUUDELIkeittoa ja PERUNAlaatikkoa. Mähän en muita hiilaripommeja sulata kuin aamupuuron (joka jäi heräämisvaikeuksien takia tänään välistä), joten heti kun kauhoin keittoa lautaselle, peli oli menetetty, joten vedin sit oikein kunnolla. Oksentaminen oli aika vaikeeta, alkaa taas refleksi mennä. Eli nyt se on poissa pelistä, oksentaa ei voi, joten syömisen kanssa täytyy pysyä tarkkana. Tulin muuten kauheeseen sokerihumalaan ihanasta jälkiruoasta ja hetken oli hemmetin hauskaa, joten ei ihan hukkaan mennnyt se syöminen. Ehti kyllä varmasti imeytyä sikana sokereita ja en mahaa tyhjäksi kyllä saanut. Vanhemmat kyllä tuntui kyyläävän mun lautastakin, et ihan hyvä, että nyt söin niin ehkä ne ei valita mun "pienestä" koosta niin paljon.
Olin ajatellut kyllä sitä kaljottelua jo tälle päivälle, mut siinä vaiheessa kun oksensin niin ajattelin, että ei kuitenkaan tänään. Kunnes sisko soitti kun ne löysi koiran korvasta punkin ja ihan paniikkissa pyysi mut sinne ottamaan sen pois :D Ne oli kuulemma molemmat ihan hermona ja tottakai menin. Sain vähän liikuntaa sentään. Ja sen jälkeen jotenkin vaan oli "pakko" saada kännit. Kun sisko soitti ja nauroi, että ne on niin säälittäviä, ettei halua itte sitä tehdä, mäkin "nauroin" niin kuin mikäkin. Heti kun laitoin puhelimen alas, hymy valahti vaan kasvoilta ja kauheella kiireellä peittämään verenpurkaumat silmien ympäriltä. Turpos muuten ihan kivasti sylkirauhasetkin, en oo aikasemmin huomannu, että olis noin pahat ollu. En kyllä huomannu, että ne olis mitenkään erityisesti mun naamaa kattonu, joten ei kai se niin paha ollu. Poistin punkin ilman ongelmaa ja ne raukat vaan kuvitteli tuntevansa punkkeja joka puolella. Ja koira tais vähän järkyttyä kun vaan tulin sinne ja sitten kidutan. Ja kaikki häärää ympärillä koskettelemassa, ettei vaan löydy lisää. Ja kyllä, meidän perhe on aika hullu koiriensa suhteen, mä taidan olla ainoa, joka pysyy selväjärkisenä kun jotain tapahtuu. Muut sekoaa, joten mut kutsutaan apuun :D
Joo-o. Kännäilen sit, katotaan nyt kuinka paljon. En tosiaan oo muuta syöny kuin ne oksennetut ruoat, joten kaloreiden suhteen ei hätää. Vituttaa vaan kyllä kun ei mun pitänyt hetkeen oksentaa kun on ne siskon polttaritkin tässä parin viikon päästä ja tää naama on taas melko kauhee. Äiti tekee vaan niin hyvää ruokaa. Ja en mä vaan voi mitään pastaa tai perunaa tai sokeria pitää sisälläni. Vaikka ruoan jälkeen kävi mielessä, että tää vois olla jonkinlainen "buustipäivä" aineenvaihdunnalle, mut vedin kyllä niin saatanan paljon kaikkea, että ei se olis millään onnistunu.
Eikö olis vaan helpompaa kuolla? Tää on niin saatanan vaikeeta... Vähän tekis mieli viiltää, mut tuskin siitä mitään edes tulis. Sitä oon viimeksi joulukuussa tehnyt. Ja tiedän, et se vaan vituttaa kun pitää odottaa niiden paranemista. Odotin jo, että huomenna saattais olla kunnon pudotus painossa pitkään aikaan, kun tuli viime viikolla oksenneltua niin paljon, mut ei vissiin.
Saatana.
Vituttaa.
Ja tänään meni ihan plörinäksi kun mentiin käymään vanhempien luona syömässä siskon synttäreiden kunniaksi. Varmaan vaikutti se, että eilinen oli niin ahdistava kun meni se mun "normaalirooli" noin vaan päälle, kai suojellakseni itseäni siltä ahdistukselta. Plus se, että se siskon miekkonen oli siellä niin en en viittiny ruveta ahdistelemaan sitä ruokaa, etten vaan aiheuta kenellekään epämukavaa oloa. Ja äiti oli tehny ihan vääränlaista ruokaa, tofuNUUDELIkeittoa ja PERUNAlaatikkoa. Mähän en muita hiilaripommeja sulata kuin aamupuuron (joka jäi heräämisvaikeuksien takia tänään välistä), joten heti kun kauhoin keittoa lautaselle, peli oli menetetty, joten vedin sit oikein kunnolla. Oksentaminen oli aika vaikeeta, alkaa taas refleksi mennä. Eli nyt se on poissa pelistä, oksentaa ei voi, joten syömisen kanssa täytyy pysyä tarkkana. Tulin muuten kauheeseen sokerihumalaan ihanasta jälkiruoasta ja hetken oli hemmetin hauskaa, joten ei ihan hukkaan mennnyt se syöminen. Ehti kyllä varmasti imeytyä sikana sokereita ja en mahaa tyhjäksi kyllä saanut. Vanhemmat kyllä tuntui kyyläävän mun lautastakin, et ihan hyvä, että nyt söin niin ehkä ne ei valita mun "pienestä" koosta niin paljon.
Olin ajatellut kyllä sitä kaljottelua jo tälle päivälle, mut siinä vaiheessa kun oksensin niin ajattelin, että ei kuitenkaan tänään. Kunnes sisko soitti kun ne löysi koiran korvasta punkin ja ihan paniikkissa pyysi mut sinne ottamaan sen pois :D Ne oli kuulemma molemmat ihan hermona ja tottakai menin. Sain vähän liikuntaa sentään. Ja sen jälkeen jotenkin vaan oli "pakko" saada kännit. Kun sisko soitti ja nauroi, että ne on niin säälittäviä, ettei halua itte sitä tehdä, mäkin "nauroin" niin kuin mikäkin. Heti kun laitoin puhelimen alas, hymy valahti vaan kasvoilta ja kauheella kiireellä peittämään verenpurkaumat silmien ympäriltä. Turpos muuten ihan kivasti sylkirauhasetkin, en oo aikasemmin huomannu, että olis noin pahat ollu. En kyllä huomannu, että ne olis mitenkään erityisesti mun naamaa kattonu, joten ei kai se niin paha ollu. Poistin punkin ilman ongelmaa ja ne raukat vaan kuvitteli tuntevansa punkkeja joka puolella. Ja koira tais vähän järkyttyä kun vaan tulin sinne ja sitten kidutan. Ja kaikki häärää ympärillä koskettelemassa, ettei vaan löydy lisää. Ja kyllä, meidän perhe on aika hullu koiriensa suhteen, mä taidan olla ainoa, joka pysyy selväjärkisenä kun jotain tapahtuu. Muut sekoaa, joten mut kutsutaan apuun :D
Joo-o. Kännäilen sit, katotaan nyt kuinka paljon. En tosiaan oo muuta syöny kuin ne oksennetut ruoat, joten kaloreiden suhteen ei hätää. Vituttaa vaan kyllä kun ei mun pitänyt hetkeen oksentaa kun on ne siskon polttaritkin tässä parin viikon päästä ja tää naama on taas melko kauhee. Äiti tekee vaan niin hyvää ruokaa. Ja en mä vaan voi mitään pastaa tai perunaa tai sokeria pitää sisälläni. Vaikka ruoan jälkeen kävi mielessä, että tää vois olla jonkinlainen "buustipäivä" aineenvaihdunnalle, mut vedin kyllä niin saatanan paljon kaikkea, että ei se olis millään onnistunu.
Eikö olis vaan helpompaa kuolla? Tää on niin saatanan vaikeeta... Vähän tekis mieli viiltää, mut tuskin siitä mitään edes tulis. Sitä oon viimeksi joulukuussa tehnyt. Ja tiedän, et se vaan vituttaa kun pitää odottaa niiden paranemista. Odotin jo, että huomenna saattais olla kunnon pudotus painossa pitkään aikaan, kun tuli viime viikolla oksenneltua niin paljon, mut ei vissiin.
Saatana.
Vituttaa.
torstai 14. toukokuuta 2015
Hyvin alkaa tämäkin päivä
Nyt on sitten liian "hyvä" olo. Ei siis silmissä pimene. Oksettaa, mut sydän ei meinaa tulla rinnasta ulos. Väsyttää, mut ei heikota niin, että pitäis istua lattialla, jotta saa henkeä. Joten oon syöny "liikaa". Ehti tietenkin imeytyä vaikka kuinka paljon sokeria niistä jäätelöistä ja kekseistä, jotka vetäsin siinä eilen illalla vanhempien luona, oksentamaan kun pääsin vasta reilun tunnin päästä kotona. Nyt ei oo mitään ruokaa valmiina syötäväksi. Ja jotta sitä saisi tehtyä, pitäisi ensin tiskata. Pitäisi myös imuroida, pestä pyykkiä, kaikenlaista. tekemistä löytyy, mutta mikään ei todellakaan huvita. Ainoa tekeminen, joka päässä pyörii olis lenkille lähtö. Mutta voi saatana kun ei siitä mitään hyötyä ole. Ei todellakaan.
Vaikka oon aika hyvin koko ajan tiedostanut, että tää mun touhuni on vaan menny sairaampaan suuntaan, en oo sit kuitenkaan tainnut oikeesti tajuta kuinka pahaan jamaan oon itteni jo saanut. Kun tosiaan kuvittelin, että pystyn ottamaan lomaa kaloreista kun olin menossa sinne vanhempien luo. Että kyllä mä voin lopettaa tän pelleilyn heti kun haluan ja syödä normaalisti. Mut en mä taida pystyä. Osata. Haluta.
Mä taidan olla tosi sairas. Hullu. Tyhmä. Järjetön ääliö. VITUN IDIOOTTI
PASKA IHMINEN
LÄSKI
RUMA
TURHA
Kaiken kaikkiaan vaan.... jotain jonka vois poistaa tätä maailman kovalevyä kuormittamasta.
Right click ->Delete
Ja muistetaan heti tyhjentää roskakori.
Vaikka oon aika hyvin koko ajan tiedostanut, että tää mun touhuni on vaan menny sairaampaan suuntaan, en oo sit kuitenkaan tainnut oikeesti tajuta kuinka pahaan jamaan oon itteni jo saanut. Kun tosiaan kuvittelin, että pystyn ottamaan lomaa kaloreista kun olin menossa sinne vanhempien luo. Että kyllä mä voin lopettaa tän pelleilyn heti kun haluan ja syödä normaalisti. Mut en mä taida pystyä. Osata. Haluta.
Mä taidan olla tosi sairas. Hullu. Tyhmä. Järjetön ääliö. VITUN IDIOOTTI
PASKA IHMINEN
LÄSKI
RUMA
TURHA
Kaiken kaikkiaan vaan.... jotain jonka vois poistaa tätä maailman kovalevyä kuormittamasta.
Right click ->Delete
Ja muistetaan heti tyhjentää roskakori.
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Sekoan ja lihon
Joo-o.
Pikkasen lösähti tää homma nyt. Torstaina ahdistus oli vaan niin kauheeta, että kävinpä sit kaupassa. Irtokarkkihyllyllä sekosin aivan täydellisesti. Siis mun piti ottaa kyllä ihan kunnolla. Mutta sit rupesinki valikoimaan sieltä juttuja, joita en edes ikinä ota. Ja kappas vaan. Hyllyn loppupäässä se pussi meni hädin tuskin kiinni. Puolitoista kiloa. Siis YKSI JA PUOLI KILOA irtokarkkeja yhdelle ihmiselle!! Hävetti, mutta suljin sen vaan mielestäni ja kehittelin jotain tarinaa siitä, että mulla olis joku kaveriporukka ja ostan kaikille. Taidan seota. Koska saman tarinan voimin ostin myös 2 megapussia sipsejä. Plus 4 dippiä. Ahdisti, hävetti ja itketti, mutta esitin vielä kotonakin, että kaikki on ok. Koska sit otin vaan toisen repun ja lähdin vielä k-markettiin hakemaan kaljaa. Koska pirkan lager on vähäkalorisin kalja, jonka oon löytäny.
Siinä vaiheessa olin syöny 590 kaloria. Kuudelta avasin ekan kaljan. Toisen jälkeen söin sipsiä ja karkkia. Aattelin, että kännissä en niin välittäis siitä tayden mahan ahdistuksesta ja kaloreista, mutta ei. Oksentamiseksi meni. Ja kiva pikku juttu. Naama aivan täynnä verenpurkaumia. Poskipäissä on aivan kirkkaan punaiset läikät. Niin kuin jotku törkeet palovammat. Sit ku olin saanut mahan tyhjäksi, loput kaljat naamaan. Hetken ahdistelin kun ei tuntunut missään. Kunnes kävin vielä röökillä ja meinasin oksentaa ja sammua samaan aikaan. Mun piti vielä syödä puuroa, mutta aamulla sit heräsin ja huomasin, et se oli edelleen siinä pöydällä. Yllättävän vähän oli huono olo, vaikka tosiaan sammuin aikamoisessa soosissa, maha täynnä kaljaa, eikä mitään muuta.
Perjantai meni sit makoillessa. Ja hups vaan, okentaessa. Taaskaan ei pitäny, mut en vaan kestäny. Katoin jääkiekkoa ekat 2 erää. Kolmannen erän seuraaminen meni sipsinsyöntiin. Ja sit oksentamaan. Iltapalaksi vedin omenan. Ja vitusti karkkia. Eilen alotin sentään sillä mielellä, että nyt loppui oksentaminen. Mut kun niitä karkkeja oli vielä jäljellä. Sipsit olin edellisenä päivänä tuhonnut, osa meni suoraan roskiin. Mut tylsää oksentaa vaan sellanen pienehkö määrä karkkeja. Olin sentään tunnin hitaalla kävelyllä. Mut siitä ei menny kauaa kun lähdin taas kauppaan. Ja ihan liikaa kaikkea. Oksentamisen välissä tuli melkoinen paska ja ekana syödyt karkit varmaan meni jo eteenpäin koska yhtään ei tullut ulos. Röökin jälkeen oli vieläkin niin täysinäinen olo, että yritin uudestaan, mutta pelkkää vettä tuli. Joten vitusti hienoja kaloreita siitäkin. Ja sit vedin illalla vielä yli jääneen fetataskun ja munkin. Eli oon lihonut ihan vitusti.
Tässä just kivasti huomasin, että oon laskenut väärin aamupuuron kalorit ties kuinka monta kertaa. Kun typerät ravintosisällöt onkin muuttuneet kaura- ja neljän viljan hiutaleissa. Mahtavaa. En tajua, millä saatanan perusteella saman tuotteen kalorit voi yhtäkkiä olla ihan erilaiset. Helvetti sentään. Tänään meen ainakin kävelemään. Eilen rupesin jo suunnittelemaan, että meen spinningiin tänään, mut en ehkä viitti. Eikä tällä naamalla voi mihinkään mennä. Ehkä meen pyöräilemään. Ja teen vatsalihaksia. Ylikunto tai ei, pakko saada jotain tänään kulutettua.
Voi saatana kuinka vihaan itteäni. Huomenna se terkkari. Pitää varata kunnolla aikaa siihen, että peitän koko naaman peitevoiteella. Ei huvita ruveta keskustelemaan oksentamisesta. Pelottaa edes mainita mitään ylikuntoa. Jos oonki ihan väärässä. Tai se ei edes tiedä siitä mitään. Haluaisin, että joku sanois kunnolla missä on vikaa ja miten se korjataan. Eli jos mä oon ylikunnossa, saisin ohjeet siihen mitä saan tehdä ja kuinka paljon. Ettei tarvis ahdistella ja pohtia sitä koko ajan.
Pikkasen lösähti tää homma nyt. Torstaina ahdistus oli vaan niin kauheeta, että kävinpä sit kaupassa. Irtokarkkihyllyllä sekosin aivan täydellisesti. Siis mun piti ottaa kyllä ihan kunnolla. Mutta sit rupesinki valikoimaan sieltä juttuja, joita en edes ikinä ota. Ja kappas vaan. Hyllyn loppupäässä se pussi meni hädin tuskin kiinni. Puolitoista kiloa. Siis YKSI JA PUOLI KILOA irtokarkkeja yhdelle ihmiselle!! Hävetti, mutta suljin sen vaan mielestäni ja kehittelin jotain tarinaa siitä, että mulla olis joku kaveriporukka ja ostan kaikille. Taidan seota. Koska saman tarinan voimin ostin myös 2 megapussia sipsejä. Plus 4 dippiä. Ahdisti, hävetti ja itketti, mutta esitin vielä kotonakin, että kaikki on ok. Koska sit otin vaan toisen repun ja lähdin vielä k-markettiin hakemaan kaljaa. Koska pirkan lager on vähäkalorisin kalja, jonka oon löytäny.
Siinä vaiheessa olin syöny 590 kaloria. Kuudelta avasin ekan kaljan. Toisen jälkeen söin sipsiä ja karkkia. Aattelin, että kännissä en niin välittäis siitä tayden mahan ahdistuksesta ja kaloreista, mutta ei. Oksentamiseksi meni. Ja kiva pikku juttu. Naama aivan täynnä verenpurkaumia. Poskipäissä on aivan kirkkaan punaiset läikät. Niin kuin jotku törkeet palovammat. Sit ku olin saanut mahan tyhjäksi, loput kaljat naamaan. Hetken ahdistelin kun ei tuntunut missään. Kunnes kävin vielä röökillä ja meinasin oksentaa ja sammua samaan aikaan. Mun piti vielä syödä puuroa, mutta aamulla sit heräsin ja huomasin, et se oli edelleen siinä pöydällä. Yllättävän vähän oli huono olo, vaikka tosiaan sammuin aikamoisessa soosissa, maha täynnä kaljaa, eikä mitään muuta.
Perjantai meni sit makoillessa. Ja hups vaan, okentaessa. Taaskaan ei pitäny, mut en vaan kestäny. Katoin jääkiekkoa ekat 2 erää. Kolmannen erän seuraaminen meni sipsinsyöntiin. Ja sit oksentamaan. Iltapalaksi vedin omenan. Ja vitusti karkkia. Eilen alotin sentään sillä mielellä, että nyt loppui oksentaminen. Mut kun niitä karkkeja oli vielä jäljellä. Sipsit olin edellisenä päivänä tuhonnut, osa meni suoraan roskiin. Mut tylsää oksentaa vaan sellanen pienehkö määrä karkkeja. Olin sentään tunnin hitaalla kävelyllä. Mut siitä ei menny kauaa kun lähdin taas kauppaan. Ja ihan liikaa kaikkea. Oksentamisen välissä tuli melkoinen paska ja ekana syödyt karkit varmaan meni jo eteenpäin koska yhtään ei tullut ulos. Röökin jälkeen oli vieläkin niin täysinäinen olo, että yritin uudestaan, mutta pelkkää vettä tuli. Joten vitusti hienoja kaloreita siitäkin. Ja sit vedin illalla vielä yli jääneen fetataskun ja munkin. Eli oon lihonut ihan vitusti.
Tässä just kivasti huomasin, että oon laskenut väärin aamupuuron kalorit ties kuinka monta kertaa. Kun typerät ravintosisällöt onkin muuttuneet kaura- ja neljän viljan hiutaleissa. Mahtavaa. En tajua, millä saatanan perusteella saman tuotteen kalorit voi yhtäkkiä olla ihan erilaiset. Helvetti sentään. Tänään meen ainakin kävelemään. Eilen rupesin jo suunnittelemaan, että meen spinningiin tänään, mut en ehkä viitti. Eikä tällä naamalla voi mihinkään mennä. Ehkä meen pyöräilemään. Ja teen vatsalihaksia. Ylikunto tai ei, pakko saada jotain tänään kulutettua.
Voi saatana kuinka vihaan itteäni. Huomenna se terkkari. Pitää varata kunnolla aikaa siihen, että peitän koko naaman peitevoiteella. Ei huvita ruveta keskustelemaan oksentamisesta. Pelottaa edes mainita mitään ylikuntoa. Jos oonki ihan väärässä. Tai se ei edes tiedä siitä mitään. Haluaisin, että joku sanois kunnolla missä on vikaa ja miten se korjataan. Eli jos mä oon ylikunnossa, saisin ohjeet siihen mitä saan tehdä ja kuinka paljon. Ettei tarvis ahdistella ja pohtia sitä koko ajan.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Ampukaa mua, päähän.
Niin kylmä. Päähän sattuu. Väsyttää. Kaikki asennot on epämukavia. Tylsää, mut en jaksa tehdä mitään.
Eilisilta meni melkoisen perseelleen. Olin typerä, enkä syöny tarpeeksi alkupäivästä, joten koko ilta oli pelkkää ruoanhimoa. Sit vetelin melkein tunnin ajan koko ajan vähän lisää. Ei mitään hirveetä tavaraa, kesäkurpitsaviipaleita pestolla, raejuustolla ja vegaanilevitteellä (kuulostaa ehkä kummalta mut maistuu hyvältä). Kalorit nousi kuitenkin reippaasti yli 1700 ja en oikeesti tehny muuta kuin lepäsin koko päivän. En edes tehny ruokaa tai siivoillu tai mitään. Mun peruskulutus on kuitenkin alle 1400 kaloria. Joten olin pulassa jo siinä vaiheessa. Plus maha tuntu ihan hemmetin turvonneelta, olo oli äärimmäisen epämukava. Joten vetäsin sit puoli pussia makaronia. Punaisella pestolla, niin hyvää. Ja vielä 2 suklaamikrokakkua. Ja sit olin vielä niin todella saatanan tyhmä, etten juonu välissä melkein yhtään vettä, eikä se meinannu tulla ulos ensin ollenkaan. Se oli ihan saatanan kauhee tunne. Meinaa heti tulla paniikki. Ja sit yritin puristaa sitä ulos niin kovaa, että naama turpos aivan uskomattoman paljon, nytkin oon aivan järkyttävän näkönen. Tai ainahan oon, mut nyt entistä hirveempi. Kesti naurettavan kauan saada kaikki ulos. Pääsin nukkumaan kahden aikaan. Ja vaikka oon muutenkin nukkunu, ei se perkele tunnu auttavan.
Meen huomenna lääkäriin. Epäilen vaan, ettei se mitään osaa sanoa. Verikokeet varmaan ja sit vaan valitetaan hemoglobiinista. Ei se mikään mahtava voi olla, mut ei kyllä syy tähän. Oon ny mitannu kahtena aamuna lämmön. Luin jonkin artikkelin kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jossa sanottiin, että lämpö kannattaa ottaa heti herättyä ennen kukn nousee ylös. Siihen tietenkin vaikutraa kaikenlainen liikkuminen ja syöminen ja muu niin tuntuis ihan loogiselta vertailuarvolta. Se on ny ollu 35,7 astetta. Mun normaalilämpö on ollu 36,4 joten onhan se alhaisempi. En mä epäile oikeestaan kilpirauhasta, mutta otin siitä vaan ton lämmönmittausidean. Mullahan oli kuumetta jossain vaiheessa, kyllä sen tunnistaa. Siitä on ny viikko kun viimeksi on siltä tuntunu, nyt on ollu erilainen kylmyys ja huono olo.
Kiva ku olin perjantaina ihan varma, että nyt oon paranemassa ja pääsen salille. Oon vetäny puuroakin kaksin käsin kun se on niin hyvää ja lohdullista ruokaa. Eli äärimmäisen turhaa hiilaria kun makaan vaan. Ja kun kävin salilla, mulla oli jonkinlainen päivärytmi, tekemistä ja ihan käytännön kannalta vähemmän sessiointiajatuksia. Nyt mä en muuta ajattelekaan ja lihon vaan. Itkettää kun oon niin löllykkä. Löllyn vaan entistä pehemmin. Ja just se viime pumppi jossa olin, tein isommilla painoilla ja nyt en jumalauta pystyis siihen millään painoilla. Mä oikeesti sain onnistumisen ja edistymisen tunteita siellä ja nyt se on kaikki niin kuin jotain kaukaista unta.
Tänään meen jostain perkeleen syystä vanhempien luo. Kiva varsinkin tällä naamalla. Pieniä verenpurkaumia silmien ympärillä, jes. Äiti vaan jotenkin sai mut sanomaan, että tuun kattomaan koiraa ennen kuin ne leikkaa sen turkin.
Itkettää kun väsyttää niin paljon. Muutama viikko sitten olin elämäni kunnossa. Nyt oon ihan loppu.
Eilisilta meni melkoisen perseelleen. Olin typerä, enkä syöny tarpeeksi alkupäivästä, joten koko ilta oli pelkkää ruoanhimoa. Sit vetelin melkein tunnin ajan koko ajan vähän lisää. Ei mitään hirveetä tavaraa, kesäkurpitsaviipaleita pestolla, raejuustolla ja vegaanilevitteellä (kuulostaa ehkä kummalta mut maistuu hyvältä). Kalorit nousi kuitenkin reippaasti yli 1700 ja en oikeesti tehny muuta kuin lepäsin koko päivän. En edes tehny ruokaa tai siivoillu tai mitään. Mun peruskulutus on kuitenkin alle 1400 kaloria. Joten olin pulassa jo siinä vaiheessa. Plus maha tuntu ihan hemmetin turvonneelta, olo oli äärimmäisen epämukava. Joten vetäsin sit puoli pussia makaronia. Punaisella pestolla, niin hyvää. Ja vielä 2 suklaamikrokakkua. Ja sit olin vielä niin todella saatanan tyhmä, etten juonu välissä melkein yhtään vettä, eikä se meinannu tulla ulos ensin ollenkaan. Se oli ihan saatanan kauhee tunne. Meinaa heti tulla paniikki. Ja sit yritin puristaa sitä ulos niin kovaa, että naama turpos aivan uskomattoman paljon, nytkin oon aivan järkyttävän näkönen. Tai ainahan oon, mut nyt entistä hirveempi. Kesti naurettavan kauan saada kaikki ulos. Pääsin nukkumaan kahden aikaan. Ja vaikka oon muutenkin nukkunu, ei se perkele tunnu auttavan.
Meen huomenna lääkäriin. Epäilen vaan, ettei se mitään osaa sanoa. Verikokeet varmaan ja sit vaan valitetaan hemoglobiinista. Ei se mikään mahtava voi olla, mut ei kyllä syy tähän. Oon ny mitannu kahtena aamuna lämmön. Luin jonkin artikkelin kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jossa sanottiin, että lämpö kannattaa ottaa heti herättyä ennen kukn nousee ylös. Siihen tietenkin vaikutraa kaikenlainen liikkuminen ja syöminen ja muu niin tuntuis ihan loogiselta vertailuarvolta. Se on ny ollu 35,7 astetta. Mun normaalilämpö on ollu 36,4 joten onhan se alhaisempi. En mä epäile oikeestaan kilpirauhasta, mutta otin siitä vaan ton lämmönmittausidean. Mullahan oli kuumetta jossain vaiheessa, kyllä sen tunnistaa. Siitä on ny viikko kun viimeksi on siltä tuntunu, nyt on ollu erilainen kylmyys ja huono olo.
Kiva ku olin perjantaina ihan varma, että nyt oon paranemassa ja pääsen salille. Oon vetäny puuroakin kaksin käsin kun se on niin hyvää ja lohdullista ruokaa. Eli äärimmäisen turhaa hiilaria kun makaan vaan. Ja kun kävin salilla, mulla oli jonkinlainen päivärytmi, tekemistä ja ihan käytännön kannalta vähemmän sessiointiajatuksia. Nyt mä en muuta ajattelekaan ja lihon vaan. Itkettää kun oon niin löllykkä. Löllyn vaan entistä pehemmin. Ja just se viime pumppi jossa olin, tein isommilla painoilla ja nyt en jumalauta pystyis siihen millään painoilla. Mä oikeesti sain onnistumisen ja edistymisen tunteita siellä ja nyt se on kaikki niin kuin jotain kaukaista unta.
Tänään meen jostain perkeleen syystä vanhempien luo. Kiva varsinkin tällä naamalla. Pieniä verenpurkaumia silmien ympärillä, jes. Äiti vaan jotenkin sai mut sanomaan, että tuun kattomaan koiraa ennen kuin ne leikkaa sen turkin.
Itkettää kun väsyttää niin paljon. Muutama viikko sitten olin elämäni kunnossa. Nyt oon ihan loppu.
torstai 22. tammikuuta 2015
Ruma naama ja läskit posket
Meni melko perseelleen eilen. Ne kaverin tuparit. Ensin koko alkupäivä meni kahteen kauppareissuun, koska mun keittiövaa'asta loppui tiistai-iltana patterit (paniikki) ja piti mennä hakemaan heti, ahdisti jo tarpeeksi kun jouduin iltapalakukkakaalen ja aamupuuron arvioimaan ilman punnitsemista. Ja mulla kestää sinne kävellä hyvälläkin kelillä 20 minuuttia ja osa reitistä oli ihan silkkaa jäätä, eikä ole nastoja pyörässä, joten meni kauan. Ja sitten tajuan matkalla, etten kattonut minkäkokoinen patteri siinä oli ja niitä oli just 2 melkein samankokoista kaupassa. Eli piti vielä käydä kotona ottamassa vanhat patterit mukaan ja mennä uudestaan kauppaan. Sitten hirvee väsy, kauhee nälkä. Söin, makasin ja venyttelin. Sitten värjäsin hiukset, koska oli just sopiva ikkuna siihen ja vitutti se oranssi, joka jäi tyveen viime vaalennuksen jälkeen. Sitten oikeesti meinasin unohtaa syödä, melkein en edes ehtiny syödä kun piti laittaa naamaa jotenkin normaalin näköiseksi (vain tajutakseni kuinka vitun ruma mä oon ja kuinka hirveä mun iho on). Lappasin just ennen kun lähdin puuroa ja raejuustoa. Sitten menin sinne kaverin luo. Ensimmäisenä mainitaan hyytelöshotit, joita en kuitenkaan ottanut, koska liivate. Sitten mulle tarjotaan madeiraa. No, maistoin vähän, oli pahaa. Sitten sinne tulikin muutama ihminen enemmän kuin odotin ja ahdisti niin vitusti. oon niin vitun ruma ja lihava ja sen vessassa oli vielä oikein kirkas ja valkoinen valo ja voi vittu mun naama on kauhee.
Oli vitun tylsää, ahdistavaa ja inhottavaa seisoskelua. Jotkut lauloi singstarilla ja se oli hirveetä kuunneltavaa. Multa kyseltiin opiskeluista, sain kommenttia siitä, että oon laihtunut. Tosin ainoastaan siltä yhdeltä vitun rasittavalta ja hämärältä tyypiltä. Ja just se tyyppi tekee jotain niin sairasta, että koski mun niskaan. Se oli olevinaan jokin vitsi ja halusin vaan oksentaaa siihen paikkaan. Sitten siellä ruvettiin uppopaistamaan sieniä, voi vittu jee. En syöny. Oli myös sipsejä ja dippiä tarjolla, en syöny. Sitten se uppopaistaa vielä mozzarellaa. Ja siinä vaiheessa mä aloin vaan olla niin vitun väsynyt ja nälkäinen, että maistoin yhden. Mun piti maistaa vaan yksi, koska epäilin, että se johtaa juurikin siihen mihin se johti, eli jatkuvaan naposteluun. Vielä yksi, no pari vielä, no otan vähän sipsejäkin. Ja joo, oksensin sitten. Sen kaverin luona. Ja onneksi oksensin, helpotti oloa ihan sikana, vaikken mitään törkeää määrää syönytkään. Ja kun edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, se tuli ulos ihanan helposti ja hiljaisesti. Mutta mun naama turpos varmaan kaksinkertaiseksi. Silmiä ei meinannu saada auki, nenä meni tukkoon. Siis ihan järkyttävää. Piti sitten äkkiä lähteä kotiin, ettei kukaan kysele tai huomaa.
Oon nyt sit nukkunu ehkä 6 tuntia. Paino noussut vähän, tuskin läskiä, mutta kuitenkin. Nyt vaan pelkään, että keho menee ihan sekaisin tästä. Ja tänään olis tunnin pumppi. Ja mun polvi vaan paskenee koko ajan, en vittu tiedä mitä mun pitäis sille tehdä.
Ja kauhee kaljahimo. Kauhee oksennushimo. Väsyttää, yököttää, sydän hakkaa. Näin ittestäni kuvan, jonka kaveri oli laittanut facebookiin. Vittun mun naama on lihava ja ruma. Rupes itkettämään kun näin sen.
Oli vitun tylsää, ahdistavaa ja inhottavaa seisoskelua. Jotkut lauloi singstarilla ja se oli hirveetä kuunneltavaa. Multa kyseltiin opiskeluista, sain kommenttia siitä, että oon laihtunut. Tosin ainoastaan siltä yhdeltä vitun rasittavalta ja hämärältä tyypiltä. Ja just se tyyppi tekee jotain niin sairasta, että koski mun niskaan. Se oli olevinaan jokin vitsi ja halusin vaan oksentaaa siihen paikkaan. Sitten siellä ruvettiin uppopaistamaan sieniä, voi vittu jee. En syöny. Oli myös sipsejä ja dippiä tarjolla, en syöny. Sitten se uppopaistaa vielä mozzarellaa. Ja siinä vaiheessa mä aloin vaan olla niin vitun väsynyt ja nälkäinen, että maistoin yhden. Mun piti maistaa vaan yksi, koska epäilin, että se johtaa juurikin siihen mihin se johti, eli jatkuvaan naposteluun. Vielä yksi, no pari vielä, no otan vähän sipsejäkin. Ja joo, oksensin sitten. Sen kaverin luona. Ja onneksi oksensin, helpotti oloa ihan sikana, vaikken mitään törkeää määrää syönytkään. Ja kun edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, se tuli ulos ihanan helposti ja hiljaisesti. Mutta mun naama turpos varmaan kaksinkertaiseksi. Silmiä ei meinannu saada auki, nenä meni tukkoon. Siis ihan järkyttävää. Piti sitten äkkiä lähteä kotiin, ettei kukaan kysele tai huomaa.
Oon nyt sit nukkunu ehkä 6 tuntia. Paino noussut vähän, tuskin läskiä, mutta kuitenkin. Nyt vaan pelkään, että keho menee ihan sekaisin tästä. Ja tänään olis tunnin pumppi. Ja mun polvi vaan paskenee koko ajan, en vittu tiedä mitä mun pitäis sille tehdä.
Ja kauhee kaljahimo. Kauhee oksennushimo. Väsyttää, yököttää, sydän hakkaa. Näin ittestäni kuvan, jonka kaveri oli laittanut facebookiin. Vittun mun naama on lihava ja ruma. Rupes itkettämään kun näin sen.
maanantai 24. marraskuuta 2014
Ruma mutta kevyempi
Paino mennyt vähän alas, jei. Keho vaan on entistä rumempi, nei.
Syömiset menneet aika hyvin, lauantaina iski paha ahmimishimo, osaksi oli varmaan mun hiilarikammosta johtuvaa hiilarihimoa. Vedin sitten suklaata. Ne oli siinä jo hetken olleet kun mun piti leipoa. Mikä oli jollain tavalla myös onni, koska en viitsinyt lähteä kauppaan, josta olis tarttunut kyllä sikana kaikkea mukaan. Oksentaminen ei oo edelleenkään palautunu siihen mitä se oli ennen oksennusrefleksin häippäsyä, vituttaa. Joten jo sen takia on pakko yrittää syödä säännöllisesti ja saakelin hitaasti. Eilen söin kesäkurpitsaa eli jotain parisataa grammaa, melkein 40 minuuttia.
Olin siis viime viikolla viitenä päivänä salilla. Kerran oikeesti salilla, muuten ryhmäliikuntatunneilla. Tänään en menny vaikka olin suunnitellut, aika meni siivoillessa, kauppareissuilla ja ruoanlaitossa. Alkoi ollakin jääkaappi huolestuttavan tyhjä. Punajuuri on nannaa!
Siitä lääkekännistä tuli aika yllättäen krapula, kauhee pettymys, mut ainakaan en lihonut.
Otin vaatekaapista järkyttävän kasan vanhoja hehtaarikoon vaatteita. Ja edelleen pitäis mennä vaateostoksille, varsinkin kun nyt aion entistä useammin hikoilla, niin olis kiva kun vois tarvittaessa ottaa kaapista jotain päälle. Vaateostokset on vaan niin saatanan vittumaista perseilyä, ettei mitään rajaa. Mikään ei kuitenkaan ikinä oo oikeesti hyvä. Ja nekin jotka kaupassa on ok onkin kotona aivan kauheita. Oikeita rintsikoita ei mulla edelleenkään ole. Koska mulla ei nykyisestä koosta ole mitään käsitystä ja urheiluversiot on vaan saakelin mukavia. Ja siinä vasta alkaa sen kokeilemisen kanssa palaa hermo.
Tällaista tänään.
Syömiset menneet aika hyvin, lauantaina iski paha ahmimishimo, osaksi oli varmaan mun hiilarikammosta johtuvaa hiilarihimoa. Vedin sitten suklaata. Ne oli siinä jo hetken olleet kun mun piti leipoa. Mikä oli jollain tavalla myös onni, koska en viitsinyt lähteä kauppaan, josta olis tarttunut kyllä sikana kaikkea mukaan. Oksentaminen ei oo edelleenkään palautunu siihen mitä se oli ennen oksennusrefleksin häippäsyä, vituttaa. Joten jo sen takia on pakko yrittää syödä säännöllisesti ja saakelin hitaasti. Eilen söin kesäkurpitsaa eli jotain parisataa grammaa, melkein 40 minuuttia.
Olin siis viime viikolla viitenä päivänä salilla. Kerran oikeesti salilla, muuten ryhmäliikuntatunneilla. Tänään en menny vaikka olin suunnitellut, aika meni siivoillessa, kauppareissuilla ja ruoanlaitossa. Alkoi ollakin jääkaappi huolestuttavan tyhjä. Punajuuri on nannaa!
Siitä lääkekännistä tuli aika yllättäen krapula, kauhee pettymys, mut ainakaan en lihonut.
Otin vaatekaapista järkyttävän kasan vanhoja hehtaarikoon vaatteita. Ja edelleen pitäis mennä vaateostoksille, varsinkin kun nyt aion entistä useammin hikoilla, niin olis kiva kun vois tarvittaessa ottaa kaapista jotain päälle. Vaateostokset on vaan niin saatanan vittumaista perseilyä, ettei mitään rajaa. Mikään ei kuitenkaan ikinä oo oikeesti hyvä. Ja nekin jotka kaupassa on ok onkin kotona aivan kauheita. Oikeita rintsikoita ei mulla edelleenkään ole. Koska mulla ei nykyisestä koosta ole mitään käsitystä ja urheiluversiot on vaan saakelin mukavia. Ja siinä vasta alkaa sen kokeilemisen kanssa palaa hermo.
Tällaista tänään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)