Ei mee hyvin

Törkee himo kännäillä. Perkele. Eikä auta se, että eilinen terapia oli äärimmäisen ahdistavaa ja kaikin puolin epämukavaa. Mun terapeutti on nyt niin vaativa kun kuulemma ollaan päästy asioiden ytimeen. Ihan vitun kauheeta. Ja nyt tuntuu, etten enää tykkää koko ihmisestä, enkä halua sitä enää nähdä. Mikä tietenkin tarkottaa sitä, että todella ollaan edetty johonkin. Jos se tulee olemaan tollasta niin mä vähän uskon, etten pysty siihen. Koska sen aikana ja jälkeen mulla oli kaikin puolin aivan hirveä olo. Ahdistus oksetti aivan jumalattomasti ja halusin vaan mennä kaupan kautta kotiin sessioimaan. Tai sit vetää hirveet perseet. Onnistuin kuitenkin hakemaan vaan ne pari proteiinipatukkaa, jotka pitikin. Tosin mukaan tuli myös urheilujuomajauhetta, koska olin siinä vaiheessa syöny vaan aamiaisen, kävellyt terapiaan (5k suunta), en todellakaan ollut juonut tarpeeksi ja se henkinen ahdistus on ihan hirveen kuluttavaa ja olin koko ajan suunnittelut meneväni salille. Kotiin päästyä olo oli aivan järkyttävän hirvee. Väsymys ja nälkä jo pelkästään itketti. Kaupassa meni saakelin kauan ja en jaksanut kävellä mitään hyvää vauhtia, joten ehdin just lapata vähän ruokaa suuhun ja pitikin jo lähteä. Itkua vääntäen suunnilleen, mutta oli pakko mennä, koska en edellisenä päivänä ollut. Oon ajatellut, että vähintään joka toinen päivä siellä pitäis olla. Oksennus meinas tulla siitä syömisestä, silmissä vähän pimeni kun kumarruin ottaakseni vesipullon ja kaikin puolin halusin vaan kuolla niin helvetisti. Pystyin kuitenkin keksittymään siihen tuntiin ja sain vähän tehtyäkin, vatsalihakset tosin tuntui olevan jollain lomalla.

En saanut loppuiltana muuta tehtyä kuin syötyä ja maattua. Oli kyllä aika jännä huomata kuinka nopeesti keho imeytti itteensä sen ruoan mitä söin. Ja veden. Paino ei millään meinannut nousta normaaliin iltalukemaan vaikka kuinka söin ja join. Ja olihan se taas vähän alempana tänä aamuna.

Nyt vaan ihan hirveä halua juoda. En oo ollu kännissä sen joulukuun alun jälkeen. Sessioida en saisi, viime oksennuksesta ei ole viikkoa. Plus se sekottaa ton ihanan laskusuhdanteen painossa. Mutta jos juon niin kaloreitahan tulee heti ihan liikaa. Aamusta asti ollut sellanen fiilis, että känniä tarvittais. Olin 45 minuutin pumpissa ja sinnekin lähdin ihan pakottamalla. Aamulla ahdisti aivan törkeesti, eilinen nyt ainakin, mut näin ihan vitun vammasia unia taas ja se ahdistus ei meinannu hellittää millään. Huimas ja oksetti. Itketti. Ja kun en mä edelleenkään hyvin nuku. Psykiatri kirjotti mulle lisää sitä pregabaliinia, jolla pelleilin joulukuussa. En kertonu pelleilystä. En vittu kehdannut. Ja haluun nukkua. Se vaan tuntuukin pahentavan unia ja aamuisin huimaa ja oksettaa.

Väsyttää ihan hitosti. Pitäis venytellä.

Vittu. Jos vaihtoehdot on juoda (pari? silti lihoa), lääkekännäillä (kallista), sessioida (kallista ja kaikki ne muut syyt), kärsiä (niin kuin aina), mikä on paras. Jos yritän järkevästi ajatella, kyllähän mun pitäis pystyä käsittelemään tätä ilman mitään kemikaaleja. Mutta, edelleen järkevästi, kyllähän normaalit ihmiset välillä pari kaljaa juo. Voisin soittaa terapeutille, mutta en oikein haluaisi tai kehtaisi häiritä sitä lauantai-iltana. Ja mä en tällä hetkellä oikein tykkää siitä.

Itkettää. En osaa päättää. Pää on niin vitun painava.

Löllykkä oon mä

Joo, se paniikkipäivä... Perseelleen meni, ylläri. Soitin uudestaan terapeutille ja se vastas. Kehotti mua olemaan rehellinen ja sanomaan, että on vaikeeta kun on ruokaa ja en voi laskea kaloreita. No en todellakaan pystynyt mihinkään sellaiseen. En laskenut sen salaatin kaloreita, vitutti niin saatanasti, koska niinhän se meni, että sain loput mukaani. Pystyin kuitenkin edellisten salaatti"reseptien" perusteella arvioimaan aika hyvin, joten se ei ahdistanut niin pahasti. Mutta se vitun makea saa mut aina sekoamaan. Olisin voinut ottaa vaan vähän tai edes vaan kerran, mutta ei, otin kolme kertaa, koska se oli vaan niin saakelin hyvää. Ja siinä hetkessä kun söin, tajusin kyllä, että tulee liikaa kaloreita, enkä uskalla oksentaa vanhempien luona. Tajusin, että voin vielä lopettaa tähän yhteen palaan. Mutta en vaan pystynyt. En syö mitään sokeria normaalisti. Ja se vaan sai mut sekoamaan, vähän niin kuin alkoholi, kaikki tuntui ihanalta ja helpolta, eikä vaan pystynyt välittämään. Sitten kun olin syönyt ja rupesin selviämään sokerihumalasta, tuli hirveä katumus ja halusin vaan oksentamaan. Oli ihan hirveetä kun jouduin vielä odottamaan sen aikaa kun sisko halusi kokeilla toisen siskon vaakaa, jolla voi mitata rasvaprosentin. Mikä oli muutenkin ihan hyödytöntä, koska ei tollanen kotilaite ole luotettava kuin heti aamulla, joten se näytti ihan naurettavia lukuja. Ja koko ajan se sokeri ja rasva imeytyi lisää. Yritin vielä ajatella järkevästi. Kyllähän normaalit ihmiset syö välillä tollasta. Saman verran mun laiha siskonikin söi. Ja ajattelin sitä, kuinka keho alkaa jumittaa, hampaat kuluu, maha ei tykkää. Mut sit se lihomisen pelko on vaan niin kauhee. Ja koska en syö sokeria, pelotti, että tollasen sulattaminen johtaa taas kauheeseeen hiilarihimoon. Sen voi sentään saada pienemmäksi jos oksentaa. Ja todellakin oksensin heti kun pääsin kotiin, pakkohan mun oli. Ja kieltämättä olin taas perkeleen tyytyväinen kun oksensin, helpotti todella paljon. Heitin jonkinlaista arviota ja söin kuitenkin sen jalkeen, joten yritin heti palata normaalitilaan. Seuraava päivä oli kyllä yhtä taistelua oksennushimoa vastaan. Teki niin mieli sokeria. Hyi jos olisin antanut sen paskan jäädä sulamaan kokonaan, minkälainen se himo olis sitten ollut. Muutenkin seuraava päivä oli tosi huonovointinen, kaikki ruoka oksetti.

Yllättävän hyvin kuitenkin oon jo palautunut. Ei tullut sellaista jumitusta kuin aikaisemmin. Paino jopa alempana kuin koskaan tänään. Mä olin ajatellut, että sitten kun pääsen tällaisiin lukemiin kehtaisin oikeesti sen kertoakin. Mut nyt sanon vaan, että aamupaino on jo jonkin aikaa ollut normaalipainon puolella. Mikä tuntuu todella typerältä kun oon tällainen löllykkä edelleen. Varsinkin vatsa on aivan saakelin kamala. Senkin takia, että ihoa on aivan liikaa. Se tulee aina olemaan löysä. Kuten käsivarretkin. Ihan kiva. 23-vuotias ja näytän siltä, että mulla olis vähintään 3 lasta. Hyi vittu.

On muuten aika jännää kuinka mun ajattelu on muuttunut. Pystyn näkemään ruoan enemmänkin polttoaineena kuin koko elämän tarkoituksena. Vaikka edelleenkin ajattelen koko ajan ruokaa ja mulla menee ihan törkeesti aikaa sen tekemiseen. Ja nautin siitä, teen hyvää ruokaa. Mut pariin kertaan oon oikeesti saanut puolipakolla lapata ruokaa suuhuni, jotta saisin tarpeeksi kaloreita. Ihan senkin takia, koska teen aika vähäkalorista ruokaa. Kun käyn siellä salilla kuitenkin noin joka toinen päivä. Eihan siitä mitään hyötyä ole jos ei mitään jaksa siellä tehdä. Tai ei anna keholle tarpeeksi ravintoa sen jälkeen. Eilenkin maha oli niin hemmetin täynnä, mutta kaloreita oli "vaan" 1593 ja olin muutamassa jumpassa. Menin sit vielä illalla röökille ajatellen, etten vaan jaksa syödä enää. Röökistä tuli aivan järjettömän huono olo, oli oikeesti lähellä, ettei oksennus vaan tullut. Selvä merkki siitä, ettei oo syöny tarpeeksi. Onneksi mulla on nyt proteiinijuomajauhetta, sain sellasen sentään alas ja se paransi kyllä oloa. Nytkin kun oon aamupalan vasta syönyt, ylösnouseminen saa aikaan huimausta, joten vähän niin kuin pakko syödä. Järkyttävää.

Vitunmoinen paniikki

VOI HELVETIN VITTU. Mitä mä teen?! Mitämäteen?!!

Mun liikuntasuunnitelmat pilattiin. Olin tänään menossa tunnin steppiin, löysin sikahyvät uudet kengät ja olin oikeesti ihan onnessani menossa. Sitten mun saakelin idioottisiskoni haluaa mennä vanhempien luo, koska on isän syntymäpäivä. Joo, se oli vielä siedettävää, olin sit aamulla salilla. Sit justiin kun pääsin kotiin, sama idioottisisko soittaa ja pyytää tekemään salaatin. Ja kertoo, että toinen sisko tekee mutakakkua. Se vielä erikseen sanoi, että haluaisi oikein rasvaista fetaa. Nyt aivan jäätävä ahdistus. Ei ole aikoihin ollut mitään tällaista. Kun nyt en osaa päättää laskenko kalorit vai en. Mulla ei ole fetaa koska en sellaista rasvasuolamyrkkyä halua vetää, mun pitäis mennä kauppaan, mutten vittu jaksa, eikä huvita, paska sääkin. Ja vanhemmilla on aina kaapissa fetaa. Jos lasken sen salaatin kalorit, mun pitäis myös punnita se minkä siitä syön. Enkä välttämättä halua näyttää niille kuinka obsessiivinen oon tässä. Ja kun siihen halutaan sitä vitun fetaa päälle. Onko millään lailla normaalia yrittää sanoa, että mun pitää ottaa siitä ensin, punnita ja merkitä ylös. Ja se saatanan mutakakku. Jonkinlainen arvio siitä pitää toki heittää muutenkin, joten onko ihan turhaa työtä ruveta laskemaan ja punnitsemaan salaattia? Meenkö arvioiden vaan kokonaan? Mutta kun en halua arvioida, haluan tietää. Ja ton salaatin voisin tietää. Ja todennäköisesti se ei mene kokonaan ja äiti haluaa, että otan loput mukaan. Jos sen syöminen menee huomiselle, enkä laske, arviointi jatkuu ja en siedä sitä.

Mä inhoan niitä kaikkia. Miksi, miksi tää piti pilata, oli vielä ihan ok olo äsken. Nyt kaikki on hirveetä. Ja haluan oksentaa kun ahdistaa niin vitusti. Ja jos oksennan voisin syödä ilman punnitsemista. Mutta oksentaminen vetää mun kehon ihan jumiin tosi pitkäksi aikas. Eikä edellisestäkään kerrasta ole edes viikkoa.

Ja mä yritin soittaa mun terapeutille (!!), mikä on todella erikoista. Oon muistaakseni soittanut sille 2 kertaa, varmistaakseni seuraavan ajan ja peruuttaakseni yhden kerran. En mä osaa soittaa yleensäkään kenellekään ja varsinkaan sen takia, että ahdistaa. Ja ei se edes vastannut. Joten mitähän mä vittu teen?

hyi perse

HYI VITTU SAATANA
2021 kaloria
Olin sentään pumpissa, mutta silti.
HYI. VITTU.
Kun näin sen lukeman laskimessa, en tajunnu edes ensin mitä näin. Sitten se iski, kaamea katumus, ällötys, hapeä. Olin vielä kovin tyytyväinen kun sain mentyä sinne salille kun päivällä meinasi itku tulla kun olin niin väsynyt. Ja kun tein hyvää, vähäkalorista ruokaa. Joo, laihdutan niin. Onhan tuo kaikki ihan kunnon tavaraa, ravintoarvot pitäis olla melkoisen hyvät. MUTTA YLI 2000?!?!

Tappelin vielä alkupäivästä hirveetä känni- ja oksennushimoa vastaan. Ja onnistuin. Ja sit vaan otan lisää ruokaa, ennen kuin oon laskenu edellisen annoksen kalorit. VITTU

Vittu kun voi olla tyhmä.

Ja nyt en tiedä haluanko syödä enää purkkaa kun siitä tulee taas lisää. Vaikka kalorit on nyt jo hyvän aikaa huidelleet aika korkeissa lukemissa, edelleen "säästän" kaloreita purkasta. Päivän aikana siitä tulee korkeimmillaan ehkä kolmisenkymmentä, joka on sama kuin pieru Saharassa loppusaldoon nähden.

MITEN VOI OLLA NÄIN IDIOOTTI?????????

Ruma naama ja läskit posket

Meni melko perseelleen eilen. Ne kaverin tuparit. Ensin koko alkupäivä meni kahteen kauppareissuun, koska mun keittiövaa'asta loppui tiistai-iltana patterit (paniikki) ja piti mennä hakemaan heti, ahdisti jo tarpeeksi kun jouduin iltapalakukkakaalen ja aamupuuron arvioimaan ilman punnitsemista. Ja mulla kestää sinne kävellä hyvälläkin kelillä 20 minuuttia ja osa reitistä oli ihan silkkaa jäätä, eikä ole nastoja pyörässä, joten meni kauan. Ja sitten tajuan matkalla, etten kattonut minkäkokoinen patteri siinä oli ja niitä oli just 2 melkein samankokoista kaupassa. Eli piti vielä käydä kotona ottamassa vanhat patterit mukaan ja mennä uudestaan kauppaan. Sitten hirvee väsy, kauhee nälkä. Söin, makasin ja venyttelin. Sitten värjäsin hiukset, koska oli just sopiva ikkuna siihen ja vitutti se oranssi, joka jäi tyveen viime vaalennuksen jälkeen. Sitten oikeesti meinasin unohtaa syödä, melkein en edes ehtiny syödä kun piti laittaa naamaa jotenkin normaalin näköiseksi (vain tajutakseni kuinka vitun ruma mä oon ja kuinka hirveä mun iho on). Lappasin just ennen kun lähdin puuroa ja raejuustoa. Sitten menin sinne kaverin luo. Ensimmäisenä mainitaan hyytelöshotit, joita en kuitenkaan ottanut, koska liivate. Sitten mulle tarjotaan madeiraa. No, maistoin vähän, oli pahaa. Sitten sinne tulikin muutama ihminen enemmän kuin odotin ja ahdisti niin vitusti. oon niin vitun ruma ja lihava ja sen vessassa oli vielä oikein kirkas ja valkoinen valo ja voi vittu mun naama on kauhee.

Oli vitun tylsää, ahdistavaa ja inhottavaa seisoskelua. Jotkut lauloi singstarilla ja se oli hirveetä kuunneltavaa. Multa kyseltiin opiskeluista, sain kommenttia siitä, että oon laihtunut. Tosin ainoastaan siltä yhdeltä vitun rasittavalta ja hämärältä tyypiltä. Ja just se tyyppi tekee jotain niin sairasta, että koski mun niskaan. Se oli olevinaan jokin vitsi ja halusin vaan oksentaaa siihen paikkaan. Sitten siellä ruvettiin uppopaistamaan sieniä, voi vittu jee. En syöny. Oli myös sipsejä ja dippiä tarjolla, en syöny. Sitten se uppopaistaa vielä mozzarellaa. Ja siinä vaiheessa mä aloin vaan olla niin vitun väsynyt ja nälkäinen, että maistoin yhden. Mun piti maistaa vaan yksi, koska epäilin, että se johtaa juurikin siihen mihin se johti, eli jatkuvaan naposteluun. Vielä yksi, no pari vielä, no otan vähän sipsejäkin. Ja joo, oksensin sitten. Sen kaverin luona. Ja onneksi oksensin, helpotti oloa ihan sikana, vaikken mitään törkeää määrää syönytkään. Ja kun edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, se tuli ulos ihanan helposti ja hiljaisesti. Mutta mun naama turpos varmaan kaksinkertaiseksi. Silmiä ei meinannu saada auki, nenä meni tukkoon. Siis ihan järkyttävää. Piti sitten äkkiä lähteä kotiin, ettei kukaan kysele tai huomaa.

Oon nyt sit nukkunu ehkä 6 tuntia. Paino noussut vähän, tuskin läskiä, mutta kuitenkin. Nyt vaan pelkään, että keho menee ihan sekaisin tästä. Ja tänään olis tunnin pumppi. Ja mun polvi vaan paskenee koko ajan, en vittu tiedä mitä mun pitäis sille tehdä.

Ja kauhee kaljahimo. Kauhee oksennushimo. Väsyttää, yököttää, sydän hakkaa. Näin ittestäni kuvan, jonka kaveri oli laittanut facebookiin. Vittun mun naama on lihava ja ruma. Rupes itkettämään kun näin sen.

Nälkä

Oon meinannu kirjottaa taas joka ilta, mutten oo vaan jaksanu. Väsyttää aika paljon koko ajan, mut oon nukkunu sillai melko kivasti, että aamulla tuntuu, et oon saanu lepoa. Vaikka joka yö heräänkin vähintään kerran aivan hikisenä. Ja hämärät unet vähän häiritsee.

Paino mennyt alaspäin! Oon liikkunu aika hyvin ja syöny melko helekutin paljon. Mulla on ollu aivan karsea nälkä torstaista lähtien. Siis ihan hirveä, jatkuva näläntunne vaikka syön kuinka. Eilen olin vanhempien luona kun sisko yhtäkkiä soitti ja kysyi tuunko mukaan. Tuli syötyä tosi fetaista ja öljyistä salaattia ja häiritsi kun piti vaan arvioida kalorit. MUTTA, en syöny joulutorttua! Äiti oli tehnyt ja halusin sellasen niin helvetin paljon. Mut en ottanu. Just ja just selvisin. Siitä vaan tuli ihan hirvee makeanhimo ja sitä vastaan tappelin koko loppuillan. Muutenkin kaikki himot on tullu aika pahana. Onneksi on mehukeitto ja purkka olemassa.

Vituttaa vaan se nälkä. Kun haluisin ajatella, että jos on oikeesti nälkä, sais syödäkin. Ja haluaisin myös ajatella, että se kertoo vaan siitä, että aineenvaihdunta pelaa. Mä kuitenkin tosiaan syön enemmän kuin piiiitkään aikaan, mut en todellakaan uskalla ajatella, että voisin vetää kaloreita kahteen tuhanteen. Nyt ne pyörii siinä reilun 1700 paikkeilla. Nyt vaan täytyy pysyä poissa kaikesta ylimääräisestä. Joka kyllä varmaan menee viimeistään keskiviikkona kun on kaverin tuparit. Viime viikolla ajattelin et saisin sit vähän juoda, mutta nyt en tiedäkään enää kun se paino kerran on mennyt alaspäin. Oksentaminen on poissa listalta, koska en halua nyt sekottaa kehoa sillä. Vahvistin sitä päätöstä lauantaina kun join limsaa. Kun oon sillä nyt tuhonnut hampaita niin en todellakaan saa oksentaa. Mulla on kyllä selvästi hammasvälit leventyny. Ja etuhampaita vihloo välillä pahastikin.

Ja ylläri, nyt meen syömään.

Väsynyt hullu

Väsyttää ihan hulluna. Alkupäivästä oli terapia ja suunnittelin meneväni kattelemaan treenikenkiä, mutta oli vaan niin järkyttävä väsymys, kylmä ja nälkä, etten jaksanut. Söin kyllä, mutta nälkä ei mennyt pois. Vihreä tee auttoi. Sisko kysyi tuunko pumppiin, mutten vaan jaksa.

Terapia oli... mielenkiintoista, hämmentävää, ahdistavaa, pelottavaa. Eli hyödyllistä? Ei turhaa? Se haluais, että mä olisin oma itteni. En mä osaa sellasta. Mä esitän koko ajan jotain. Tänään terapia meni sellasessa hämärässä välitilassa, puhuin paljon ja asiaa, mutta olin mun normaaliroolissani silti osittain. Se rupes viittaamaan siihen oikeaan minään, jota en näytä mun "pimeäksi puoleksi", joka kuulostaa melko huvittavalta ja turhan dramaattiselta. Nyt mun pitäis miettiä miksi se roolin käyttäminen aiheuttaa mulle pahaa oloa. Koska kaikki käyttää jonkinlaisia rooleja eri tilanteissa, mutta se ei aiheuta niille ongelmia. Päädyin taas siihen, että mussa on vaan jotain vikaa.

Valitin painon pomppimisesta. Ja siitä, että kun teen kaiken oikein, liikun ja syön oikein, paino ei mene alas ja mä en nuku. Mä en toimi oikein. Mussa on vikaa. Itkettää koska se on niin vitun epäreilua. Se muistutti mua siitä, että oonhan mä painoa pudottanut jo aika paljonkin. Niin, paastolla ja oksentamisella. Sillä se näköjään toimii.

En oo nyt reiluun viikkoon oksentanu. Kun keskiviikkona tajusin, että siitä on jo niin kauan, kauheet himot ja ihanat fantasiat täytti heti pään, vaikkei niitä ollut ollut siihen asti yhtään. Vaan se, että nyt se toimis ja voisin pelleillä, on jotenkin automaattinen lupa ja syy siihen. Terapeutti sanoi, että vois kokeilla pitää vielä taukoa siitä ja jos ei muuta ahdistuksenhallintakeinoa löydä niin se olis varalla. Ja aattelin, että joo kyllä mä kahteen viikkoon pystyn. Sit ku pääsin sieltä kotiin, se soitti ja sanoi olevansakin lomalla ensi viikon ja mulla on seuraava aika sitä seuraavana perjantaina. Se vitutti ja tuli vähän paha mieli, joten haluisin oksentaa. Kostaisin sen loman ittelleni. Voi hyvä, vitun aikuista ajattelua. Ja se vielä oikein sanoi, että sille tulee paha mieli kun joutuu mun näkemistä lykkäämään ja pitämään lomaa. Siitä tuli ensin hyvä mieli, mutta sitten tuli paha mieli, koska en mä voi mitään tollasta uskoa. Me ollaan puhuttu tosta jonkin verran, että mä en usko kun se sanoo, että mua on kiva nähdä ja että se välitää ja blaablaablaa. Kai se välittää, mutta ihan vaan sen verran kuin sen työnsä kannalta pitää. Enkä mä muuta voi odottakaan. Sehän tulis ite hulluksi jos se olis täysin mukana jokaisen potilaansa elämässä.

Paskaa kaikki

AIJAI, sattuu. Pari kulausta kahvia ja aika paha mahatuska. Miksi? En vittu tiedä. Eikö se nyt olekaan ok jos syön illalla? Eilen söin rahkaa ja mehukeittoa vielä yhdeksän jälkeen, ehkä se oli kuitenkin liian iso määrä. Toissailtana vedin kyllä enemmän ja myöhemmin, eikä ollut ongelmaa aamulla. Joten en vittu tiedä, vitut, vittu kun vituttaa tällainen vittuilu.

Paino meni viimein vähän alas maanantaina, mutta nyt taas enemmän. Ja joo, oon syöny melko paljon, suunnilleen sen 1600 päivässä nukkumisen toivossa. Mutta saatana kun yritän järjellä ja tiedolla ajatella, en voi olla lihonut. Vituttaa vaan niin saatanasti, miksi sen pitää pomppia edestakaisin koko ajan?! Enkä oo nukkunutkaan mitenkään hyvin. Pari yötä sentään jotenkin melkein ookoosti, mutta ei se oikein riitä.

Maanantaina olin tanssillisella jumppatunnilla. (Btw, inhoan sanaa jumppa, mut se on kätevämpi kuin ryhmäliikunta.) Aivan uskomatonta TAAS kuinka voin olla näin typerä, että kuvittelen voivani mennä sinne ja olla välittämättä muista ihmisistä ja siitä, että tunnen itseni täydeksi idiootiksi. Hävetti vaan niin paljon. Ja ei auttanut yhtään se, että siellä oli ihan hitosti porukkaa. En oo ennen ollu millään tollasella tunnilla, niin en tietenkään osannu mitään. Ja fiilis paskeni ihan senkin takia, että se oli tosi huono mun paskalle polvelleni. Jeesus oikeesti miten sellanen voi ottaa päähän. Ja tunnen itteni vaan huonoksi. Koska itte oon polveni hajottanut lääkepäissäni. Se on vaan nykyään tosi huono, hirveen löysän tuntunen ja vaikee tehdä monia juttuja. Niin kuin joku vanhus.

Joo olin sen tanssin jälkeen vielä parissa muussakin, jotka oli molemmat tosi polvipainotteisia, joten paskaksi meni nekin. Tänään yritän taas. Toivottavasti ei oo niin paljoa ihmisiä. Vaikkei mulla ookaan erityisen pahaa sosiaalista ahdistusta niin kyllä isompi ihmisjoukko on jo itsessään äärimmäisen inhottava. Ja kukaan ei todellakasn kattonu mua, olin ihan takarivissä ja silti pelkästään se ajatus siitä, että niin moni voi kattoa mua on oksettava. Halusin koko ajan lähteä pois, mutten kehdannut sitäkään tehdä. Ja toki se, että en osaa jotain tai en pysty tekemään jotain on mulle melko musertavaa.

Väsynyt läskipallo

Se on taas noussut. Toki eilen tuli syötyä melkoisen paljon, varsinkin sitä kakkuosastoa. Olin ihan ok vielä jälkiruokatiramisunkin kohdalla, koska se ei ollut mitään superherkkua. Mutta sitten kun on kakkua, muffinssia, suklaakaurajuttua ja joulutorttuja. Ja ne on siinä pöydällä saakelin kauan ja kaikki ottaa koko ajan vähän lisää. Ja kaikki on mua laihempia. Ja taas oon 200 grammaa painavampi.  Mutta enhän mä voi läskiä saada noin paljon yhden päivän aikana?! Enkä mä usko, että edellisen päivän syöminen näkyy heti seuraavana aamuna. Mulla ei ole muuta selitystä kuin se, että mä en nuku ja keho on niin stressaantunut, että pitää energiavarastoista kiinni. Kun ihan järjellä yritän ajatella. Koska kun en liikkunut paljoa, nukuin paremmin ja paino meni alaspäin. Viime yö oli taas melkoisen paska. Ei mitään lepoa.

Itkettää.

Mussa on vaan niin paljon vikaa. Muut ihmiset nukkuu paremmin kun ne liikkuu. Mun keho toimii aina väärin. Ja mä tiedän mihin tää johtaa. Tää on tapahtunu ennenkin. Jossain vaiheessa vaan tulee seinä vastaan, mä en jaksa ja sitten menee viikko, ehkä kaksi kun vaan juon kaljaa, makaan, syön ja lihon. Mun pää on jo nyt kipeä koko ajan, väsyttää, on huono olo. Johonkin sattuu koko ajan. Selkään, polviin, silmiin, päähän.  Mä haluaisin vaan nukkua. Mun on pakko nukkua. Mullahan ei edes oo mitään lääkkeitä kun fiksuna vedin ne kaikki joulukuussa. Psykiatri olis tässä parin viikon päästä. Vasta. Mitähän mä sille sanon? Ei huvittais sanoa, että mä oon näin tyhmä, koska mun on pakko saada jotain lääkkeitä tähän nukkumiseen. Kiva sen kirjottaa jotain jos kerron, että leikin niillä miten lystään. Suunnittelin, että sanon jotenkin osittain, niin etten suoraan valehtele, mutten kerro kokonaankaan. Mutta en tiedä taas mitä se normaalirooli tekee, se kun on niin asiallinen ja rehellinen siellä ja ajattelee, että aikuiset ihmiset sanoo suoraan.

Tänään olis taas pumppi. Väsyttää niin helevatisti, en tiedä kuinka edes jaksan tehdä. Mutta pakkohan mun on kun oon niin vitun lihava. Ja maksankin siitä. Ja olin viimeksi torstaina.

Miksi, miksi, miksi olen läski? Siksi, siksi, siksi että syön!

Miksi?
Miksi mun paino on noussut?
MIKSI?!

Oksentamisen jälkeen se nousi 500 grammaa ja tänään taas 100 grammaa enemmän. Kalorit on vaihdellut, eilen 1558 ja vähän kävelyä, torstaina järkyttävät 1721, mutta tunnin pumppi ja kävelyä, muutenkin nykyään en mä pysty millään siihen 1300 kaloriin. Ja haluan nyt kokeilla nukunko jos syön enemmän. Joten oon nyt tähdänny siihen 1600 kaloriin. Ja panostanu liikuntaan.

Joten miksi se on noussut? Eihän mun tällasillakaan (läski)kaloreilla pitäisi lihoa? Vai? Oonko vaan tyhmä ja harhainen? Oikeesti oon vaan läski ja syön liikaa.

No siis kyllähän tällainen vaihtelu painossa voi olla mitä vaan. Varsinkin kun oksensin kahtena päivänä, maha jumissa enkä oo nukkunu kovin hyvin. Mutta vituttaa niin saatanasti. Varsinkin kun se oli menossa selvästi alaspäin vielä maanantaina.  Sitten mun pitää olla idiootti ja pilata kaikki syömällä ja oksentamalla. En mä edes saanu siitä kunnon mielihyvää kun mikään ei maistunut hyvältä ja se ei ollut tarpeeksi suunniteltua.

En tiedä... mistään mitään. Mahaanki sattui eilen aamulla melko pahasti. Justiin kun pääsin väittämään, että oon saanu sen hallintaan. Hirvee olo jo kahvista. Hetken jo kuvittelin, että mulla on homma hanskassa. Eipä taida olla.

Oli muuten melko rankka se tunnin pumppi. Ja huomaa univajeen, energia vaan loppui, eikä jaksanut tehdä. Tunsin itteni aivan täysin paskaksi ja huonoksi. Olin vielä venyttelyssä sen jälkeen. Ja mua rupes oikeesti itkettämään. Koska en osannu edes venytellä. En saanu takareittä yhtään venymään ja jalat vaan tärisi ja selkään sattui ja niskaan sattui niin perkeleesti ja mun polvet on paskat ja en saa tuntumaa selkään ja oon heikko ja lihava ja en edes osaa nukkua. Tuo yläselkähän on viime helmikuusta asti ollut kipeä. Kun yritin listiä itteni ja lensin portaat alas. Aina kun yritän suoristaa sitä, se naksuu ja rutisee ja sattuu. Ja aina se tuntuu olevan kireä ja jumissa, en tunnu edes pystyvän olemaan ryhdikkäänä kun siellä jokin pistää vastaan. Ja niin tuo ranne tosiaan ei välttämättä just hirveesti tykkää tosta painojen heiluttelusta. Molemmat pitkittäiset arvet on levenny, parista kohdasta jopa vähän revähtäny ja siinä on uutta arpikudosta. Unohdin viime sunnuntaina teipata sen tolla ihoteipillä, joten silloin tuntu eniten. Ei mulle ole sen arven ulkonäöllä väliä, se vaan, että toiminnallisuus säilyis. Kun arpikudos ei todellakaan toimi niin kuin iho.

Ja niin, siitähän mun piti valittaa: nyt kun paino on jo kivasti noussut niin JEJEE tänään vanhempien luo, koska typerä veljeni suvaitsee tulla käymään. Ja siis arvaatkaa vaan mitä siellä tapahtuu!? No syömistä tietenkin! Ruokaa, ruokaa, ruokaa. Montaa lajia, hirveet määrät ja varsinkin sitä makeaa. Ja koska mä oon niin siinä normaaliroolissa kun oon siellä, pelottaa että taas vaan syön ja kotona tajuan vasta mitä menin tekemään.

Päähän sattuu jo nyt. Nukuin taas hiton huonosti. Itkettää ja vituttaa kaikki.

Että olkaa hyvät, valitusta teidänkin elämäänne. Tää mun blogi on kyllä niin kivaa luettevaa.

Mysteerimaha osa 37

Maha ei ole yhteistyöhaluinen tänään. Ruoka tuntuu haluavan ulos heti syömisen jälkeen. Tuli niin törkee olo ja pää kipeeksi, että piti vaan maata sängyllä silmät kiinni. Söin just uudestaan ja oksettaa pirusti. Mulla on aika useinkin sellanen tunne, että mun keho reagoi kauheen voimakkaasti ja negatiivisesti syömiseen. Varsinkin sen jälkeen kun maha rupes kesällä vittuilemaan oikein kunnolla, mun ei kannata syömisen jälkeen edes kävellä kun tulee oksettava olo ja mahaan kertyy mystisesti ihan hulluna ilmaa. Pitää vaan oleskella kotona. Pahin se on aamuisin, se ei tykkää yön "paastosta" vaan jotenkin hätääntyy aamupalasta, joskus jo kahvista. Mut oon saanu sen kyllä hallintaan, jonkin aikaa se oli aivan saakelin kauhee ja olin jo aika epätoivoinen sen suhteen. Yksi syy lisää syödä usein ja vähän.

Hyi helvata mikä olo. Aika erikoista. Kun "pakko" kuitenkin syödä jos aion mennä pumppiin. Ja tosiaan ton mahan takia, jos pitkitän kauheesti niin saan kärsiä. Paasto houkuttaa aika ajoin. Se olis sellanen kiva loma ruoasta. Se oli elokuussa niin helppoa, päätin vaan etten syö. Mutta keholla kestää todella kauan toipua siitä. Ja sit ei tosiaan jaksa tehdä mitään. Ja sit en ainakaan nuku ja ei todellakaan ole mitään tekemistä. mutta huvittais silti

Jännän äärellä

Syömisen suhteen aika kummallinen päivä. On jotenki tuntunu tasapainoiselta, normaalilta. Oon syöny salaattia ja keittoa ilman suurempaa tappelua sen suhteen, että olis himo johonkin muuhun koko ajan. Vähän pelotti, että se oksentaminen sais mut erityisen ruoanhimoiseksi. Tää on tosi outoa. Ei oo kauaa siitä kun mulla oli oikeesti nälkä koko ajan vaikka oli maha täynnä. Aika vittumaista vaan tällanen vaihtelu. Huolettaa vähän jo nyt tuleva nälkäkausi. Koska kuvittelisin, että tollanen liittyy ihan normaaliin hormonitoimintaan ja sellaseen, jolle ei oikein voi mitään. Miksei voi olla aina tällanen? Vituttaa vähän vieläkin se typerä hetken mielijohde ahmimiseen. Kun ei ollu mitenkään erityisen kova himo. Ja nyt keho taas sekasin,  mahakin ihan jumissa.

Oksentaminen oli eilen taas aivan hämärää. En vaan tajua miten vaihtelevasti se tulee sieltä, kesti taas pari tuntia saada hyväksyttävä määrä ulos. Oikein kunnolla syövytin hampaitani, mahtavaa. Suupielessä ja kielen alapuolella on haava, pöh sentään. Niin hirvee oksennuksen lemu koko illan, ihme murinaa mahasta, turvonneet silmät ja kipee kurkku. Onhan se hemmetin typerää touhua. Mutta hetkittäin niin vitun ihanaa.

Huomenna olis tunnin pumppi. Ho, kuolen varmaan :D Tällanen löllerö.

Ääliö

Mun on pitäny kirjottaa monena päivänä, päässä oon jo luonnostellut uusia tekstejä, mutta niiden kirjottaminen on tuntunu liian raskaalta.

Selvisin lauantai-illasta kun sisko pyysi leffaan ja en sit sitä ennen enää "ehtinyt" syödä kun värjäsin hiuksia ja sen jälkeen en enää viittinyt. Sunnuntaina olin pumpissa ja voi juukeli kun mä tein kerrankin kunnolla. Tunsin itteni kyllä heikoksi ja lihavaksi kun teen aika pienillä painoilla ja jalat tärisi niin, että tuntu, että ne lähtee alta. Mutta sentään tein.

Eilen olin sit terapiassa. Tuli oksentaminen vähän puheeksi. Se, että oli viikko viime kerrasta ja että se on ahdistuksen hallintaa ja oksentamisessa onnistuminen on ihanaa ja haluan leipoa ja syödä ja oksentaa ihan hitosti. Ja sen jälkeen menin kauppaan. JA TATTADAA Se ei edes ollu suunniteltua (tyhmä), sellanen häiritsee mua hirveesti. Annoin sille mielihalulle aivan liian helposti periksi (eli tyhmä). Ja sisko just sunnuntaina sanoi syöneensä 4 joulutorttua. Mä en syöny jouluna yhtään. Ja torttutaikina ja luumumarmeladi oli tarjouksessa. Kiva. VITUN TYHMÄ Eli vedin sipsejä, pähkinöitä, piparkakkurullia, joulutorttuja. Ja oksensin. Ja voi piru kun se tuli kivasti ulos. Paitsi piparkakkurullat kun vedin ne niin valtavina paloina, ettei ne meinannu mahtua tulemaan ulos. Jäi jumiin siihen mahaportin kohdalle ja ruokatorveen. Hetken odotin, että sieltä repeää jotain mut onneks ei. Sepä vasta olis ollu mukavaa. Ja koska todella olen idiootti, ostin eilen myös leipää, joka nyt kummittelee tuolla pyödällä. Ja koska olen tyhmä, ostin kaiken valmiina eilen, joten en edes saanu tyydytettyä mun leipomishimoa, joten rupesin tässä sit leipomaan. Ja pähkinöitä on edelleen kun saanut niitä tuhottua eilen kun on niin vitun suolaisia.

Olin sentään aamupäivästä puolen tunnin pumpissa. Nyt keho on saanu palautua, joten eikun tuhomamaan sitä lisää. T-Y-H-M-Ä

Ja nyt ihanasti taas kun oon liikkunu niin en nuku. Mahtavaa, ihanaa ja  ennen kaikkea vitun normaalia. Ja saakelin reilua, kiitos. Tai kyllä mä nukun, mutta nään vaan jotain niin hämäriä unia, että itekin olin aamulla, että mitähän vittua. Ja hikoilen niin saatanasti. Voin sanoa, että on hyvin epämiellyttävää herätä ihan hikisenä, käydä vessassa ja palata kylmänhikisten lakanoiden sekaan.

Pikkusen muuten tuntuu nuo mun isommat arvet kun nostelee painoja. Eh. Arpikudos on ehkä vähän jopa revennyt yhdestä kohdasta.

tyhmätyhmätyhmä

voi vittu oon tyhmä

Syödäkö vai eikö syödä, kas siinä pulma

Kauhee päättämättömyys. Oon viimeksi oksentanut sunnuntaina, melkein viikko sitten. Eli mun hienolla mialogiikalla olisin saanut tänään sessioida. Lähinnä haluaisin ihan hirveesti taas leipoa. Ja toki syödä, mutta varsinkin oksentaa. Ihan hirvee himo. Pari paivää on syömisen osalta vaan menneet sen verran hyvin ja painokin tuntuu olevan laskusuunnassa, joten oon käynyt jatkuvaa päänsisäistä väittelyä puolesta ja vastaan. Kyllähän se aineenvaihdunta aina sekoaa kun oksentaa. Plus piti mennä salille mut hirvee ilma (tekosyy, tiedän) ja en aamulla päässyt tarpeeksi aikaisin ylös, jotta olisin ehtinyt steppiin. Ja huomenna olis pumppi. Plus hirveet kasat taas tiskiä, ne pitäis ensin raivata pois. Ja pitäis käydä leipomista varten kaupassa. Ja eihän mulla ole varaa ostaa yhtään mitään, varsinkaan hukkaan heitettäväksi. Ja voisin värjätä hiukset tänään, enkä sitä oksentamisen jälkeen jaksa miettiä. Ja nyt jo kalorit reilu 1000, joten vaikka oksentaminen onnsituiskin suht hyvin, en mä saa ikinä kaikkea pois eli lihominen on hyvin mahdollista. Toki voisin lievittää ahdstusta parilla kaljalla, mut sit ainakin lihon. Ja saattaisin käyttää sitä tekosyynä huomenna olemaan menemättä salille. Joten tää mun oleminen on taas aivan sairaan vaikeaa, en pysty yhtään keskittymään. Yritän kattoa elokuvaa ja päässä pyörii mm. keksit, suklaa, pulla, joulutortut (kun en yhtään jouluna syönyt), sipsit, leipä, pasta, riisi.... Jatkuvalla syötöllä uusia ahmimisideoita.

äääääää... Haluun lyödä itteäni.

Onko kenelläkään muuten ikinä sellasta hämärää fiilistä, että kaikki ajatukset "kuuluu" omassa päässä huutona? Oikein kunnon sairaana raivoamisen äänellä. Eikä mitenkään erikoiset ajatukset vaan ihan kaikki. Mulla soi äsken päässä ton kattomani leffan tunnari ja se kuulu mun päässä ihan raivotautisena. Muutama vuosi sitten mulla oli tällasta todella usein, melkein aina kun menin nukkumaan. Ja siihen liitty kans sellanen erittäin inhottava tunne, ettei tajua mittasuhteita. Heti kun laittoi silmät kiinni, pään sisällä kaikki rupes venymään joka suuntaan, enkä tajunnut yhtään minkä kokoinen vaikka mun käsi oli ennen kuin avasin silmät ja katoin sitä. Vaikee selittää, mutta kuulostaako yhtään tutulta? Kai se on vaan jotenkin yleiseen stressiin ja ahdistukseen liittyvää juttua. Vitun inhottavaa vaan.

Ei erikoista

Tiistai oli jopa aika hyvä päivä, tuli vähän käveltyä ja kalorit jäi alle 1300!! Eilinen olikin sitten vitun kauhea, olin kaverilla ja se melkein pakkosyötti mulle uppopaistettuja sieniä (!), sipsejä ja kuohuviiniä. Että kivat uudenvuodenjuhlinnat. Vituttaa edelleen. Tosi vaikea sanoa kaloreista mitään, mutta määrällisestä en kauheesti koko päivänä syönyt, plus nukuin ehkä 5 tuntia, joten nyt pelottaa, että illalla on niin hirvee ruokahimo, että vedän kaapit tyhjiksi. Onneksi ei ole mitään erityisen vaarallista tarjolla.

Tällä hetkellä jotenkin mitäänsanomaton olo. Tyhjä, vaikka maha onkin täynnä.