Mysteerimaha osa 37

Maha ei ole yhteistyöhaluinen tänään. Ruoka tuntuu haluavan ulos heti syömisen jälkeen. Tuli niin törkee olo ja pää kipeeksi, että piti vaan maata sängyllä silmät kiinni. Söin just uudestaan ja oksettaa pirusti. Mulla on aika useinkin sellanen tunne, että mun keho reagoi kauheen voimakkaasti ja negatiivisesti syömiseen. Varsinkin sen jälkeen kun maha rupes kesällä vittuilemaan oikein kunnolla, mun ei kannata syömisen jälkeen edes kävellä kun tulee oksettava olo ja mahaan kertyy mystisesti ihan hulluna ilmaa. Pitää vaan oleskella kotona. Pahin se on aamuisin, se ei tykkää yön "paastosta" vaan jotenkin hätääntyy aamupalasta, joskus jo kahvista. Mut oon saanu sen kyllä hallintaan, jonkin aikaa se oli aivan saakelin kauhee ja olin jo aika epätoivoinen sen suhteen. Yksi syy lisää syödä usein ja vähän.

Hyi helvata mikä olo. Aika erikoista. Kun "pakko" kuitenkin syödä jos aion mennä pumppiin. Ja tosiaan ton mahan takia, jos pitkitän kauheesti niin saan kärsiä. Paasto houkuttaa aika ajoin. Se olis sellanen kiva loma ruoasta. Se oli elokuussa niin helppoa, päätin vaan etten syö. Mutta keholla kestää todella kauan toipua siitä. Ja sit ei tosiaan jaksa tehdä mitään. Ja sit en ainakaan nuku ja ei todellakaan ole mitään tekemistä. mutta huvittais silti

Viimeinen päivä

Ruokahimot on aivan törkeät. En oikein usko, että huomisen syöminen jää siihen yhteen kertaan. Näläntunne on lisääntynyt huomattavasti. Ja taas vaihteeksi päässä onkin ollut vaan kaikkia mahdollisia roskaruoka-ahmimisfantasioita sen terveysruoan sijaan. Nyt saatana kyllä huolestuttaa miten mä saan pidettyä syömisen hallinnassa. Silloin viime paaston jälkeen mun ei oikeestaan tehnyt mieli ruokaa ja kaikki oli pahaa. Mä en jaksaisi ruveta taas miettimään oksentamista. Se on vaan niin pöljää touhua, ruoan ja rahan haaskaamista. Plus toki kaikki miten se vahingoittaa kehoa.

Oon maannut koko päivän. Järkyttävän vetelä olo kun en saa kofeiinia. Senkin takia tekee vaan enemmän mieli ruokaa. Kahvia en pysty nyt juomaan, se yököttää ja sattuu mahaan. Energiajuomaa olis, mutta oon vedellyt sitä jo monena päivänä ja se jos mikä sulattaa hampaat suusta. Kivennäisvedestä on tullut uusi kaveri. Otin vihdoin selvää näistä hampailla huonoista juomista ja löysin oikein valtion juomasuositusjutun. Eli limsa, sokeriton tai ei, on hirveää kamaa. Hiilihappo itsessään ei ole vaarallista eli maustamaton kivennäisvesi on ok. Limsan ja maustettujen vesien ja myös esim. Fun Lightin sisältämät makuaineet ja säilöntäaineet, esim. sitruuna- omena ja askorbiinihappo aiheuttaa eroosiota. Ja toki kun oksentamisen äsken mainitsin niin se mahan suolahappo on käsittääkseni voimakkain luonnossa esiintyvä happo.

Tämän päivän oppitunti, olkaa hyvät :D

Laskin muuten paaston ajan kalorit. Keskimääräinen kalorinsaanti per päivä: 99 kcal!! En olisi itsestäni uskonut. Mutta oon kyllä pettynyt, odotin vähän suurempaa painonpudotusta. Mutta toki vertasin sitä viime paastoon, jolloin olin reippaat 10 kiloa painavampi. Ja nyt paastoa edeltävä viikko meni 400-600 kaloria päivässä, joten sekin vaikuttaa kun taas viimeksi lopetin syömisen seinään.

Nyt pää on sillä kannalla, että terveyslinjalla mennään. HA, kattoo kuinka kauan se tällä kertaa kestää. terveyden nimissä harkitsin jopa tänään lääkäriin menoa mahan takia. Kun se vammaili taas tänään oikein kunnolla. Kun join vettä. Vettä. Se viimeinen lasillinen olikin liikaa, heti kun se osui mahaan alkoi tuska. Ja se kesti yllättävnkin kauan. Ja aina siinä tuskan keskellä ajattelen, että kai sinne lääkäriin pitää vaan mennä. Mutta sitten kun se on ohi, oon tyylin "no, kattellaan nyt, enhän mä oo edes niitä maitohappobakteereita kokeillut".
Nii

Pää hajoo

Edelleen ihan ok olo, vähän heikottaa ja silmissä pimenee. Kymmenen kilsan kävelykin meni vaan vähän hitaammin. Alle sadassa kalorissa pysyminen ei tuota ongelmia.
Mutta alkaa kyllä kyllästyttää. Pyörtyisin edes.
Haluan kokkailla!!
ÄÄÄ
Resepti-ideoita pää täynnä. Kiersin tänään kahdessa kaupassa kyyläämässä keittiötarvikkeita. Sama tapahtui maantaina. Haluan höyrykattilan, saatana. Ja salaattilingon. Ja sauvasekoittimen. Ja mehustimen. Ja pizzakiven.

Typerä paasto, paska painonpudotus. Ja jää vittu siihen kolmeentoista päivään. Vittu.

Toisessa kaupassa ohitin hevi-osaston. Se oli kyllä virhe. Kukkakaali, se kutsui mua. Se oli 1,99 kilo!! Ja mun lemppariomenat, Paula Redit oli siellä, himohimohimo. Pakko saada. Ja mä himoitsen kaikkea tollasta, jota mun ei edes kannattaisi vissiin paljoa syödä. Kun tää maha on vammanen, eikä osaa säädellä ilmaa ja kaikki ihanuudet tuottaa ilmaa. Ja alan tulla siihen tulokseen, että mulla on ärtyvä suoli, tiedän, äärimmäisen viehättävää, mutta minkäs teet. Sen hoitona on ruokavalio ja sitä vissiin pahentaa aika lailla kaikki mitä mä syön. Inhoan mun kehoa, se on vammanen.

Ja pitää vielä olla kärsivällinen. Ensi viikolla on tarjolla gazpachoa, puuroja, loppuviikosta ehkä kuivattuja hedelmiä ja siemeniä. Tai kattoo nyt. Jos tuntuu ookoolta niin saatana vedän omenaa. Ja voisin tehdä kukkakaalesta keittoa.

Vituttaa kaikki. Miksei voi vaan asiat toimia sillai normaalisti? Vaan jotenkin rullata eteenpäin.

Ristiriitainen pää

Oon nyt tässä vaan haaveillut ruoasta, kokkailusta, reseptien kehittelemisestä. Ja lähinnä sen terveellisen ruoan suuntaan. Välillä iskee sipsisuklaaleipähimo, mutta oikeesti suurin ruokaunelma on oman terveyspizzan kehittäminen. Tein listan kaikesta "terveellisestä" mitä haluan kokeilla. Ne on siis lähinnä kuitenkin erikoisherkkuja, joista haluan tehdä terveellisemmän ja halvemman version. Mielessä välähtelee suunnitelmia jostain liikuntaharrastuksesta ja siitä, että viikonloppuisin saisin kokkailla jotain ilman, että lasken joka kalorin. Eli oikesti terve ja tasapainoinen suhtautuminen ruokaa ja liikuntaan.

Mutta hitto... Mulla on edelleen vaikka kuinka tekemistä, jotta mä pääsisin siihen mun tavoitteeseen. Eli en mä voi ruveta miettimään "normaalia" syömistä vaan mun pitää edelleen miettiä painonpudotusta. Paaston aikana ei ole lähtenyt niin paljon kuin edellisellä kerralla. Oon vähän pettynyt. Ja houkuttelis kolme viikkoa, mutta tiedän, ettei siinä ole oikein enää järkeä, ihan lihasmassankin menetyksen puolesta. Mutta suurimman osan ajasta mulla on ihan hyvä olo ja tuntuu, että voisin jatkaa vaikka kuinka kauan. Ja silloinkin kun on huono olo mä haluaisin jatkaa. Pyörtyisin edes tai jotain. Jännä kuinka hyvin kestää syömättä. Kyllähän tässä saa taas parisen viikkoa paaston jälkeen mennä melko nestemäisellä ja kevyellä linjalla, vähitellen lisätä muuta. Sekin tuntuu turhalta, miksi syödä muutama sata kaloria kun voi syödä nolla.

ÄÄÄ

Ja viimeksi kun söin jotain 400 kaloria, mulle tuli oksettavan huono olo. Meinasin pyörtyä ja siitä piti toipua puoli päivää. Ja tää mun mystinen mahatuskavammailu. Kun se on nyt vissiin jokapäiväinen juttu, luulen ymmärtäväni suunnilleen miten se toimii, mutta oon ollut väärässä ennenkin. Viimeksi mun hieno urheiluspurttini päättyi siihen, että sattui. Ja sitten seuraavana päivänä. Ja siitä eteenpäin. Mä lamaannuin siitä. Vituttaa olla näin vikakappale. Koko ajan jotain vikaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä.

En vieläkään tiedä mennäänkö me sinne isovanhempien luo. Ja onko se lauantai vai sunnuntai. Sunnuntai olis mulle henkisesti niin paljon helpompi, koska sitten saisin sanoa, että olin syömättä 14 päivää putkeen. Ja sekin, mitä mä syön siellä ja kuinka paljon. Kun en edes tiedä mitä siellä on. Eikä se niin muuten olisi ongelma jos tämä vitun maha olisi normaali. Kun näköjään päivän ensimmäinen ateria on se ongelma. Kun sekä määrä että laatu vaikuttaa. Kiinteä on huono, pieni määrä on huono. Paras olisi puuro, se on yleensä ok. Muuten vetäisin jotain kevyttä, esim. salaattia, mutta en uskalla. Se tuska on kamalaa ja en mä voi ruveta sitä potemaan ihmisten keskellä.
En vittu tiedä.

Samaa vaan

Väsyttää...
Nukuin aika kauankin perjantai-lauantai välillä. Pääsin ylös joskus kahden aikaan, järkyttävä päänsärky ja paska olo, joka jatkui iltaan asti kunnes teekupillinen sai mut puklaamaan. Heräilin yön aikana pariin kertaan ja lähinnä taas näen ei-mukavia unia. Yksi oli todella häiritsevä. Mua on muutenkin ahdistanut tavallista enemmän viime teapian jälkeen. Kosketuskammosta puhuminen ei ollut mikään pikkujuttu. Mä haluaisin vaan itkeä koko ajan vaikkei itketä. Ja musta tuntuu, että haluaisin jonkun jota halata, joka pitäis musta kiinni. EHKÄ. Se vaan pyörii päässä.

Eilen tuli viikko täyteen ilman ruokaa. Keskimääräinen päivän kalorimäärä oli alle 140. Oho, en olis itsestäni uskonut. Väsyttää aika paljon ja lihakset on välillä tosi kipeet. Haluaisin vaan saada sen 14 päivää täyteen ja sitten nostaa kaloreita vähän. Nestemäisellä aion jatkaa vielä senkin jälkeen, sekä painonpudotuksen että mahan takia. Kun se on muutenkin niin typerä, ettei sinne ainakaan kovin nopeesti uskalla kiinteää tavaraa tukkia. Tänään kyllä tuli kahvista maha kipeeksi. En taida juoda enää kuumia juomia, ne tuntuu kehittävän mahaan ilmaa. Näin kävi viimeksikin kun en syönyt.

Joka päivä mä haluan kuolla.
Joka päivä.

Univaje sattuu

Tänään on ajoittain ollut melkoisen huono olo. Kävelin terapiaan, mahaan sattui taas jostain olemattomasta syystä kun ei ole muuta kuin nestettä kuitenkin mennyt, oli pakko oksentaa ilmaa pois. Paluumatka otti yllättävänkin koville, kaatosade tosin virkisti. Kotona on meinannut oksennus tulla kun on niin huono olo. Vedin vähän suolaa jos olis jotain hyötyä. Enkä usko, että tämä ainakaan täysin johtuu ruoan puutteesta. Mun pitäisi saada saatana nukkua. Väsytti eilen tosi paljon ja yritin mennä jo ennen yhtä nukkumaan, mutta ei mitään toivoakaan nukahtamisesta ennen kolmea. Pari yötä tällä viikolla oon valvonut viiteen-kuuteen asti. ääh... väsyttää.

Mutta niin.. Voin kertoa, että mulla on viimeiset 10 kiloa jäljellä! :D Vaikea uskoa. Toki mun tavoite voi muuttua, koska mä valitsin sen ihan sen perusteella, että se on normaalipainon puolivälissä. En mä ole ikinä ollut normaalipainoinen. Lapsenakin olin aina se porukan lihavin vaikka lapsen painoa ei samalla lailla voikaan arvioida. Eli en tiedä yhtään miltä sellainen paino tuntuu tai näyttää. Voihan olla, että mulle sopii paremmin vähän korkeampi tai jopa matalampi paino. Mulla ei ole ikinä ollut mitään innostusta olla luurankolaiha, mä olisin mielummin terve niin, että jotain jaksaisi tehdäkin. Enkä mä millään voisi ylläpitää alipainoa, ainakaan kauaa. Yritän vaan tällä paastolla päästä taas kymmenluvun toiselle puolelle, koska se on itsessään niin psykologinen juttu, että uskon sen tapahtuvan helpommin näin. Ja sekin, että kun saisin mahdollisimman paljon pois nyt, voin vapauttaa aivokapasiteettia kun opiskelu alkaa. Kun tämä kyllä vie kaikki mun ajatukset.

Väsyttää.

Yököttää.

Terapiassa oli jopa kivaa. Puhuttiin vähän kaikenlaista. Lopussa uskalsin ottaa puheeksi mun kosketuskammoni. Mietin jo viime viikolla, että sen voisi ottaa puheeksi, mutta en meinannut pystyä. Ahdisti ihan hulluna selittää sille kuinka sen kätteleminen häiritsee mua joka kerta. Ja huomasin, että mitä enemmän selitin sille siitä sitä enemmän käperryin siinä tuolissa mahdollisimman tiukaksi palloksi. Se vaan jotenkin hävettää mua. Ja kun se koko ajatus siitä, että muhun kosketaan saa mut värisemään inhosta, siitä ei oo mikään ihan helppo puhua. Se on vaan ruvennut mietittyttämään kun sehän liittyy vahvasti mun läskiyteen. Kun en todellakaan halua, että kukaan koskee mun ihraani ja kun oon vuosia tässä vaan lihonut ja lihonut, niin mun kosketuskammoni on vaan pahentunut. Nyt vähän vähemmän rasvaisena tuntuu, että sitä vois jopa kokeilla. Tai en tiedä. Heti ahdistaa.

Paastopölötystä

Ihana paastoni! Mulle selvästi sopii, hyvä olo, toki väsynyt, mutta en mä ole viikkoihin nukkunutkaan kunnolla joten onko ihmekään. Tänään vaan oli lihakset yllättävänkin kipeät kun kävelin dktryhmäpelleilyyn. Ylämäessä oli hetkittäin jopa vaikeaa. Hmm... Ei mun viime paaston aikana näin nopeasti tällaista tullut. Olinhan mä kyllä jo edellisenkin viikon melko pienillä kaloreilla ja nyt on niin kuuma, että hikoaa mineraaleja pois. Vois vetää suolaa tässä joku päivä. Sillä vois saada vähän varastoitua nestettäkin niin ehkä ei olisi niin kuivunut olo koko ajan. Tai jotain kivennäisvettä. Yritän vaan varoa hiilihappojen ylikulutusta. Koska paskat hampaat jo muutenkin.

Sisko soitti, meen hengaamaan niiden koiran kanssa perjantaina kun ne on aamusta iltaan poissa, eikä se voi koko päivää yksin olla. Ja taas se miettii kauheesti, että mitä se ostaa mulle sinne. Ruokaa siis. Hitto. En kyllä aio syödä. Enkä uskalla. Viimeksi kun söin siitä tuli aivan järkyttävän huono olo. Yhtenä päivänä viime viikolla kun söin pikkasen enemmän kerralla meinasi tajua oikeasti lähteä. Siis ihan vaan kun olin syönyt ja nousin istualta ylös. Eikä se ollut mitään normi huimausta tai että vähän silmissä pimenee. Tuli oikein kunnolla huono olo, oksetti, alkoi leukaa kihelmöidä, korvat kuumeni ja jalat meinasi mennä alta. Se oli kyllä melko jännää ja vähän harmittaa, ettei taju sitten kuitenkaan mennyt. Tajuttomuus on mukavaa. Ainoa tapa, jolla mä oikeasti rentoudun. Eikä satu mahaan! Vitun ihanaa se.

Kalorit pyörii mielessä. Pohdin tässä yksi päivä, että kuinkahan monta kaloria tulee hammastahnasta. Joo, todella turhaa ja typerää ruveta sellaista miettimään. Laitoin hiuksiin eilen kookosöljyä kun ne on kuivunut niin törkeästi ja mielessä kävi, että imeytyyköhän sen kalorit mun ihon läpi. Ho. Voi hyvä. Ja välillä "säästän" kaloreita purkasta. Eli juon mielummin kaksi lasia fun lightia kuin syön kaksi palaa purkkaa, molemmissa siis se huikeat 4 kaloria. Ja sadan kalorin ylittäminen on inhottavaa. Eilen se meni heti rikki kun join energiajuoman, jossa on mehua. Pullossa 120 kaloria. Ja edelleen yksi sellainen kaapissa, koska ne oli joskus tarjouksessa ja nyt siitä menee päiväys. Plus kahvi, purkka ja 4 miniminttupastillia, yhteensä 140 (liikaa). Ja tänään lasi Linessa kevytmonivitamiinimehua 56 kcal ja jonkinlainen l-karnitiinijuoma, jota sain vähän siskolta kokeiltavaksi 62 kcal. Plus kahvi ja purkka. Mun pitäisi juoda mun mehukeittoni pois kun se on ollut avattuna jo jonkin aikaa. Mutta tuntuu turhalta kun tässä on kuitenkin jo tänään ollut vaikka mitä nautittavaa. Eikä mulla mitenkään huono olo ole, mehunkin join, että varmasti jaksan kävellä.

Päivät vaan kuluu niin hitaasti. Vaikka paino menee alas melko herkullista vauhtia ja aika helpolla tämä on mennyt, haluaisin hypätä pari viikkoa eteenpäin. Muuten mä oon melko kärsivällinen, mutta tässä haluaisi koko ajan vaan nopeammin tuloksia.

Hee

Ensimmäinen päivä ilman ruokaa :D

Eikä oikeastaan mitään ongelmia. Levoton olo noin viiden tunnin paskojen unien jälkeen. Samaan aikaan ylivilkas ja lamaannuttavan väsynyt. Yritän keksiä tekemistä, mutta sitten kun keksin, en jaksa. Vaikea keskittyä ja aika menee hitaasti.

Päivän menu:

Vettä

Kahvia

Fun lightia

purkkaa

Kalorit: 28
hiihii

Tätä vois melkein paastoksi sanoa.

En tosin ole edes kävelyllä ollut, vaikka piti, koska laiska. Huomenna sitten. Ja tiistaina vitun dktryhmäpaska, joten 10 kilsaa kävelyä. Jotain hyötyä siitäkin.

Ruoka pyörii kyllä mielessä. NYT sitten niin kova himo kokkailla kaikkea kun viimeisten neljän viikon aikana oon hädin tuskin kananmunaa viitsinyt paistaa. Hassua kuinka se mieli toimii.

Oli kyllä aamulla ihana helpotus kun tajusin, ettei mitään tarvitse syödä.

Ajattelin että voisin, EHKÄ, laittaa mun painon esille. Sitten kun viimeiset 10 kiloa jäljellä. Tai en. Ehkä mä laitan pudotetut kilot? Vaikka en tiedä kiinnostaako ketään kilot, BMI kuitenkin kertoo enemmän.

Läski, toistaiseksi

Ruoka ei vaan sovi mulle. Taas meinasi laattaa lentää kun söin ruokaa. Vaikka annokset on pienentynyt ja kalorit pysynyt hyvin alle 800. Mutta huomenna saan vihdoin kaiken ruoan pois tieltä ja voin aloittaa mun paastoni. Oon ihan innoissani! Vähän huolestuttaa, että mietin ja suunnittelen liikaa ja sitten tulee jokin moka ja hajoan. Mutta mulla vaan ei ole montaa tekosyytä olla menemättä vanhempien luo uittamaan koiria. Tänään huijasin ihan röyhkeästi ja sanoin, että näen jotain kaveria.

HEH, niin varmaan, mä en ikinä näe mun kavereita. Mun kaverisuhteet on aina olleet lähinnä koulu- tai opiskelusidonnaisia ja tosi harvojen kanssa mä olen oikein tapaamisia sopinut. Oon täysin no-life ja tiedän sen. Eikä se mua haittaa, tykkään olla yksin ja rauhassa. Vaikka välillä on toki kiva nähdä muitakin kun perhettä, joita kuitenkin loppujenlopuksi inhoan yllättävänkin paljon. Koirat on ainoa syy miksi mä niitäkään tapaan. Menin vähän aiheesta sivuun...

Siis huolestuttaa se, että ne pyytää mut sinne ja koska mulla tosiaan ei ole ikinä tekemistä ja mun on vaan vaikea suoraan sanoa, etten halua tulla niin siitä saattaa tulla ongelma. Seuraavalle kerralle mulla on jo tekosyy valmiina. Ajattelin vedota tähän mun hyvin todelliseen nukkumisongelmaan. Oon yrittänyt mennä kahden aikaan nukkumaan, mutta nukahtamisessa kestää edelleen saakelin kauan ja sitten kun nukahdan tunnun häilyvän jollain unen ja valveen rajamailla koko ajan, sikana unia ja välillä järkyttävän ahdistavia. Joskus aamuyöstä tai aamulla herään hikisenä ja käyn vessassa. Sen jälkeen nukun pari tuntia ihan ok, edelleen vaan unia nähden. En tunnu ikinä pääsevän siihen syvän unen vaiheeseen, jossa aivot todella lepää.

Ja taas aihe meni hukkaan... Tarkoitus oli valittaa siitä, että siellä vanhempien luona on ruokaa, einkä keksi mitään oikeasti hyvää syytä olla syömättä siellä. Ja toki voisin syödä vaan vähän kun se muka nyt näin hyvin onnistuu, mutta en haluaisi riskeerata ja haluaisin mahdollisimman pitkän paaston. Ihan vaan sen takia, että voin testata itseäni ja omaa päätä. Ja mun "paastoon" kuuluu muutakin kuin vettä, joten ei sen ainakaan vaikeampaa pitäisi olla kuin viimeksi. Mulla on oikein Paastomenu kirjattuna ylös. Mitään kiinteää siinä ei tosin ole, paitsi purkka ja xylitolsisu (vain pari per päivä jos sitäkään), mutta kyllä siinä energiaa ja ravintoa löytyy. Tarkoitus toki mennä mahdollisimman vähillä kaloreilla (max. 200?) ja käyttää esim. kevytmehuja, limsaa, mehukeittoa, energiajuomaa vain kun alkaa todella tuntua pahalta. Mun pitäisi käyttää siitä jotain muuta nimeä, sana paasto on muutenkin epämääräinen. Kai se on vaan nestemäinen dieetti. Nestedieetti.

Laihdutus koko ajan mielessä, se on mun "elämäni" nykyään.

Oon yrittänyt pitää motivaatiota yllä katsomalla laihdutusohjelmia. Ja katsomalla itseäni peilistä. Ja oon ruvennut ajattelemaan "sitten kun oon normaalipainoinen" sen sijaan, että kyseenalaistaisin onnistumisen sanalla "jos". Ja oon jo pidemmän aikaa haalinut lukemistooni laihdutusblogeja. Kyllä tää tästä.

Tylsä minä

Eilen oli paastopäivä <3 Tosi hyvä olo koko päivän, menin vielä illalla kävelylle ja olo oli niin kevyt ja ihana. Tänään pyrin taas pysymään alle 800 kalorin. Ketoosi kutsuu! Paasto sopii mulle. Ja aivothan tosiaan käyttää mielummin ketoaineita ravinnokseen kuin sokeria ja mulla tietenkin on sitä vararavintoa tarjolla, joten missään vaiheessa mä en nääntymässä. Onko nyt ihmekään kun sellaset lähes alipainoiset tyypit yrittää paastota ja alkaa heti päässä heittää. Sitten haukutaan itseään luuseriksi ja läskiksi. Ja tehdään omasta elämästä vaan vaikeempaa.

Jännästi vaan tuli hetkeksi hemmetin huono olo kun söin ruokaa. Aivan meinasin jo kiirehtiä vessaan oksentamaan. Mutta en kyllä rupea tollasta himoterveellistä oksentamaan. Edes vaikka oksettaisi. En halua mitään oksennuskierrettä aikaiseksi.

Supertylsä elämä, tiedän.

Kalorivajetta, vähemmän laardia

Ihana paastopäivä. Mun alle 800 -suunnitelma vaan saattaa nyt muuttua kun menenkin hoitamaan siskon koiraa kun ne lähtee lomamatkalle. Oon siellä varmaan viikon ja pitää pysyä sen kersan perässä, joten ajattelin, että JOS alle 800 tuntuu liian vähältä, nostan tuhanteen. Ja mennään siskon kanssa kauppaan ostamaan mulle ruokaa ja kai sitten jotain pitää ostaa ja sitten mä syön... Vaikka uskon kyllä, että jos vaan oikeasti haluan niin yllättävän paljon sitä jaksaa vähällä ruoalla. Koska vararavintoa on niin helvetisti, joten onko ihmekään. Mun piti alunperin hoitaa sitä vasta ensi viikolla, mutta on järkevämpää mennä sinne suoraan. Joten liikuntaa lisää, haa! Se on kyllä hyvä, mun lenkkeilykin on ihan jäänyt.

Rupesin suunnittelemaan pidempää paastoa, innostuin aivan. Nythän olis lämmön puolesta hyvä aika paastota kun silloin tulee kylmä. Tai ainakin pitäisi, mulla siinä kesti kyllä yli viikko. Mutta ei taas kannata liikaa suunnitella, pitää pystyä sopeutumaan olosuhteisiin.

Tänään ollut ihan kiva päivä, koska syöminen on pysynyt hanskassa huikeat 3 päivää putkeen!

Voisin silti kuolla, ihan koska vaan.

Meinasin jo laittaa mun läskien määrän julkiseksi, mutta en kyllä vaan pysty. Hävettää vaan liikaa.