Läski, toistaiseksi

Ruoka ei vaan sovi mulle. Taas meinasi laattaa lentää kun söin ruokaa. Vaikka annokset on pienentynyt ja kalorit pysynyt hyvin alle 800. Mutta huomenna saan vihdoin kaiken ruoan pois tieltä ja voin aloittaa mun paastoni. Oon ihan innoissani! Vähän huolestuttaa, että mietin ja suunnittelen liikaa ja sitten tulee jokin moka ja hajoan. Mutta mulla vaan ei ole montaa tekosyytä olla menemättä vanhempien luo uittamaan koiria. Tänään huijasin ihan röyhkeästi ja sanoin, että näen jotain kaveria.

HEH, niin varmaan, mä en ikinä näe mun kavereita. Mun kaverisuhteet on aina olleet lähinnä koulu- tai opiskelusidonnaisia ja tosi harvojen kanssa mä olen oikein tapaamisia sopinut. Oon täysin no-life ja tiedän sen. Eikä se mua haittaa, tykkään olla yksin ja rauhassa. Vaikka välillä on toki kiva nähdä muitakin kun perhettä, joita kuitenkin loppujenlopuksi inhoan yllättävänkin paljon. Koirat on ainoa syy miksi mä niitäkään tapaan. Menin vähän aiheesta sivuun...

Siis huolestuttaa se, että ne pyytää mut sinne ja koska mulla tosiaan ei ole ikinä tekemistä ja mun on vaan vaikea suoraan sanoa, etten halua tulla niin siitä saattaa tulla ongelma. Seuraavalle kerralle mulla on jo tekosyy valmiina. Ajattelin vedota tähän mun hyvin todelliseen nukkumisongelmaan. Oon yrittänyt mennä kahden aikaan nukkumaan, mutta nukahtamisessa kestää edelleen saakelin kauan ja sitten kun nukahdan tunnun häilyvän jollain unen ja valveen rajamailla koko ajan, sikana unia ja välillä järkyttävän ahdistavia. Joskus aamuyöstä tai aamulla herään hikisenä ja käyn vessassa. Sen jälkeen nukun pari tuntia ihan ok, edelleen vaan unia nähden. En tunnu ikinä pääsevän siihen syvän unen vaiheeseen, jossa aivot todella lepää.

Ja taas aihe meni hukkaan... Tarkoitus oli valittaa siitä, että siellä vanhempien luona on ruokaa, einkä keksi mitään oikeasti hyvää syytä olla syömättä siellä. Ja toki voisin syödä vaan vähän kun se muka nyt näin hyvin onnistuu, mutta en haluaisi riskeerata ja haluaisin mahdollisimman pitkän paaston. Ihan vaan sen takia, että voin testata itseäni ja omaa päätä. Ja mun "paastoon" kuuluu muutakin kuin vettä, joten ei sen ainakaan vaikeampaa pitäisi olla kuin viimeksi. Mulla on oikein Paastomenu kirjattuna ylös. Mitään kiinteää siinä ei tosin ole, paitsi purkka ja xylitolsisu (vain pari per päivä jos sitäkään), mutta kyllä siinä energiaa ja ravintoa löytyy. Tarkoitus toki mennä mahdollisimman vähillä kaloreilla (max. 200?) ja käyttää esim. kevytmehuja, limsaa, mehukeittoa, energiajuomaa vain kun alkaa todella tuntua pahalta. Mun pitäisi käyttää siitä jotain muuta nimeä, sana paasto on muutenkin epämääräinen. Kai se on vaan nestemäinen dieetti. Nestedieetti.

Laihdutus koko ajan mielessä, se on mun "elämäni" nykyään.

Oon yrittänyt pitää motivaatiota yllä katsomalla laihdutusohjelmia. Ja katsomalla itseäni peilistä. Ja oon ruvennut ajattelemaan "sitten kun oon normaalipainoinen" sen sijaan, että kyseenalaistaisin onnistumisen sanalla "jos". Ja oon jo pidemmän aikaa haalinut lukemistooni laihdutusblogeja. Kyllä tää tästä.