Viimeinen päivä

Ruokahimot on aivan törkeät. En oikein usko, että huomisen syöminen jää siihen yhteen kertaan. Näläntunne on lisääntynyt huomattavasti. Ja taas vaihteeksi päässä onkin ollut vaan kaikkia mahdollisia roskaruoka-ahmimisfantasioita sen terveysruoan sijaan. Nyt saatana kyllä huolestuttaa miten mä saan pidettyä syömisen hallinnassa. Silloin viime paaston jälkeen mun ei oikeestaan tehnyt mieli ruokaa ja kaikki oli pahaa. Mä en jaksaisi ruveta taas miettimään oksentamista. Se on vaan niin pöljää touhua, ruoan ja rahan haaskaamista. Plus toki kaikki miten se vahingoittaa kehoa.

Oon maannut koko päivän. Järkyttävän vetelä olo kun en saa kofeiinia. Senkin takia tekee vaan enemmän mieli ruokaa. Kahvia en pysty nyt juomaan, se yököttää ja sattuu mahaan. Energiajuomaa olis, mutta oon vedellyt sitä jo monena päivänä ja se jos mikä sulattaa hampaat suusta. Kivennäisvedestä on tullut uusi kaveri. Otin vihdoin selvää näistä hampailla huonoista juomista ja löysin oikein valtion juomasuositusjutun. Eli limsa, sokeriton tai ei, on hirveää kamaa. Hiilihappo itsessään ei ole vaarallista eli maustamaton kivennäisvesi on ok. Limsan ja maustettujen vesien ja myös esim. Fun Lightin sisältämät makuaineet ja säilöntäaineet, esim. sitruuna- omena ja askorbiinihappo aiheuttaa eroosiota. Ja toki kun oksentamisen äsken mainitsin niin se mahan suolahappo on käsittääkseni voimakkain luonnossa esiintyvä happo.

Tämän päivän oppitunti, olkaa hyvät :D

Laskin muuten paaston ajan kalorit. Keskimääräinen kalorinsaanti per päivä: 99 kcal!! En olisi itsestäni uskonut. Mutta oon kyllä pettynyt, odotin vähän suurempaa painonpudotusta. Mutta toki vertasin sitä viime paastoon, jolloin olin reippaat 10 kiloa painavampi. Ja nyt paastoa edeltävä viikko meni 400-600 kaloria päivässä, joten sekin vaikuttaa kun taas viimeksi lopetin syömisen seinään.

Nyt pää on sillä kannalla, että terveyslinjalla mennään. HA, kattoo kuinka kauan se tällä kertaa kestää. terveyden nimissä harkitsin jopa tänään lääkäriin menoa mahan takia. Kun se vammaili taas tänään oikein kunnolla. Kun join vettä. Vettä. Se viimeinen lasillinen olikin liikaa, heti kun se osui mahaan alkoi tuska. Ja se kesti yllättävnkin kauan. Ja aina siinä tuskan keskellä ajattelen, että kai sinne lääkäriin pitää vaan mennä. Mutta sitten kun se on ohi, oon tyylin "no, kattellaan nyt, enhän mä oo edes niitä maitohappobakteereita kokeillut".
Nii