maanantai 11. elokuuta 2014

Niin ruma että pitäisi kuolla

Tänään taas huomasin kuinka ruma mä olen. Kaikilta osin. Ihan vitun kamalaa. Olla näin ruma ja hirveän muotoinen. Ja mun naama on kauhea, iho taas ihan hirveä ja varsinkin mun hiukset.. hyi. Mä oon tehnyt niille ihan hirveästi vahinkoa. Ensin hankkimalla ittelleni melko vakavan anemian mikä johti siihen, että hiukset alkaa pudota päästä. Eli niitä on paljon vähemmän kuin mihin mä olen tottunut. Ja nyt kun haluan kerrankin kunnon platinablondikuontalon. Edellinen väri on ollut niin tumma, että 3 värinpoistoa eikä se ole vieläkään täysin poissa. Ne on ihan keltaiset ja kuivat, niin kuin joku hiton olkikasa.

Olin psykiatrilla tänään, mulle haetaan kuntoutustukea seuraavaksi vuodeksi. Ihana helpotus kun ei tarvi miettiä opintopisteitä. Se hermostutti mua ällötykseen asti. Ja onhan se hyvä kokeilla miltä se opiskelu tuntuu. Vaikka se ei kiinnosta yhtään. Vaikka mielummin jäisin kotiin. Vaikka mielummin kuolisin.

Päässä soi se mun perusmotto "Haluan kuolla"
Seuraava aika psykiatrille parin kuukauden päästä. Sekin on liian pitkä aika ajatella eteenpäin. Mä en halua ajatella tulevaisuutta. Mä en halua tulevaisuutta. Mun piti kuolla kesällä. Tää laihdutusjuttu on ainoa mikä edes lykkää sitä. Vaikka kyllähän mä ajattelen itsemurhaa joka päivä.
Onneksi se on aina vaihtoehto.

6 kommenttia:

  1. Ei kuolema mikään vaihtoehto ole, ainakaan hyvä sellanen. Kyllä sä selviät vielä, voimia! <3

    VastaaPoista
  2. Sillku mul oli mun pahimmat masennuskaudet päällä, nii mulla oli ihan sama juttu ku sulla nyt, että tää laihdutus homma pisti jaksaa eteenpäi. Tosi ristiriitaselle periaattees kuullostaa, mut kyl se vaa toimii. ja vaik ite en enää luokittelis itteeni masentuneeks, ni kyl tää syömispelleily edelleeki pitää pahimmat ajatukset iha muualla!

    Tuken perhostyttöki kommentoi: kuolema ei oo vaihtoehto. Se o vaan luovuttamist täs vaihees elämää. Jos aletaan puhumaan vaik parista kymmenest masennusvuosista, joka päivä pelkkä kuolema mieles, ni ehkä sit vois... Mut ei vielä . voimii♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla alkaa olla ne 10 masennusvuotta ja itsariajatuksia kasassa... Eli 10 lisää, jee! Mutta niin, luovuttamistahan se on. Kiitos <3

      Poista
    2. 10:nes vuodes ehtii viel tapahtuu vaikka miten paljon, joten ei sitä tiedä jos niihin tapahtumiin kuuluis jotain sellast joka kääntäis sun ajatusmaailmat ihan päälaelleen, ja pääsisitki nauttii elämäst täysin siemauksin ilman kuolma-ajatuksiii!!:)

      Poista
    3. En vaan jaksais odottaa ja kärsiä :/

      Poista

Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!