Ei mee hyvin

Törkee himo kännäillä. Perkele. Eikä auta se, että eilinen terapia oli äärimmäisen ahdistavaa ja kaikin puolin epämukavaa. Mun terapeutti on nyt niin vaativa kun kuulemma ollaan päästy asioiden ytimeen. Ihan vitun kauheeta. Ja nyt tuntuu, etten enää tykkää koko ihmisestä, enkä halua sitä enää nähdä. Mikä tietenkin tarkottaa sitä, että todella ollaan edetty johonkin. Jos se tulee olemaan tollasta niin mä vähän uskon, etten pysty siihen. Koska sen aikana ja jälkeen mulla oli kaikin puolin aivan hirveä olo. Ahdistus oksetti aivan jumalattomasti ja halusin vaan mennä kaupan kautta kotiin sessioimaan. Tai sit vetää hirveet perseet. Onnistuin kuitenkin hakemaan vaan ne pari proteiinipatukkaa, jotka pitikin. Tosin mukaan tuli myös urheilujuomajauhetta, koska olin siinä vaiheessa syöny vaan aamiaisen, kävellyt terapiaan (5k suunta), en todellakaan ollut juonut tarpeeksi ja se henkinen ahdistus on ihan hirveen kuluttavaa ja olin koko ajan suunnittelut meneväni salille. Kotiin päästyä olo oli aivan järkyttävän hirvee. Väsymys ja nälkä jo pelkästään itketti. Kaupassa meni saakelin kauan ja en jaksanut kävellä mitään hyvää vauhtia, joten ehdin just lapata vähän ruokaa suuhun ja pitikin jo lähteä. Itkua vääntäen suunnilleen, mutta oli pakko mennä, koska en edellisenä päivänä ollut. Oon ajatellut, että vähintään joka toinen päivä siellä pitäis olla. Oksennus meinas tulla siitä syömisestä, silmissä vähän pimeni kun kumarruin ottaakseni vesipullon ja kaikin puolin halusin vaan kuolla niin helvetisti. Pystyin kuitenkin keksittymään siihen tuntiin ja sain vähän tehtyäkin, vatsalihakset tosin tuntui olevan jollain lomalla.

En saanut loppuiltana muuta tehtyä kuin syötyä ja maattua. Oli kyllä aika jännä huomata kuinka nopeesti keho imeytti itteensä sen ruoan mitä söin. Ja veden. Paino ei millään meinannut nousta normaaliin iltalukemaan vaikka kuinka söin ja join. Ja olihan se taas vähän alempana tänä aamuna.

Nyt vaan ihan hirveä halua juoda. En oo ollu kännissä sen joulukuun alun jälkeen. Sessioida en saisi, viime oksennuksesta ei ole viikkoa. Plus se sekottaa ton ihanan laskusuhdanteen painossa. Mutta jos juon niin kaloreitahan tulee heti ihan liikaa. Aamusta asti ollut sellanen fiilis, että känniä tarvittais. Olin 45 minuutin pumpissa ja sinnekin lähdin ihan pakottamalla. Aamulla ahdisti aivan törkeesti, eilinen nyt ainakin, mut näin ihan vitun vammasia unia taas ja se ahdistus ei meinannu hellittää millään. Huimas ja oksetti. Itketti. Ja kun en mä edelleenkään hyvin nuku. Psykiatri kirjotti mulle lisää sitä pregabaliinia, jolla pelleilin joulukuussa. En kertonu pelleilystä. En vittu kehdannut. Ja haluun nukkua. Se vaan tuntuukin pahentavan unia ja aamuisin huimaa ja oksettaa.

Väsyttää ihan hitosti. Pitäis venytellä.

Vittu. Jos vaihtoehdot on juoda (pari? silti lihoa), lääkekännäillä (kallista), sessioida (kallista ja kaikki ne muut syyt), kärsiä (niin kuin aina), mikä on paras. Jos yritän järkevästi ajatella, kyllähän mun pitäis pystyä käsittelemään tätä ilman mitään kemikaaleja. Mutta, edelleen järkevästi, kyllähän normaalit ihmiset välillä pari kaljaa juo. Voisin soittaa terapeutille, mutta en oikein haluaisi tai kehtaisi häiritä sitä lauantai-iltana. Ja mä en tällä hetkellä oikein tykkää siitä.

Itkettää. En osaa päättää. Pää on niin vitun painava.