Ihana epiphany-hetki eilen. Tajusin mistä tää järjetön makean ja hiilarien, yleensäkin ruoan, himoitseminen johtuu. Vitun hormonit, vittu. Oon niin saatanan katkera, että puolet ihmiskunnasta joutuu kärsimään tällaista paskaa kun toiset vaan möllöttää. Onneks tajusin, helpotti vähän siitä johtuvaa vitutusta. Vaikka saatana ottaa niin helvetisti päähän. Ja mä en oo pitkään aikaan joutunu tällaista ainakaan säännöllisesti kestämään. Kun tuli tossa viime vuonna ja sitä edellisen puolella kans vähän leikittyä terällä. Kun se kyynärtaipeen vähän isompi suoni tuli avattua muutaman kerran ja hemoglobiini oli 58. Näin kauan on kestänyt siitä toipua, aika jännä. Vaikka sainkin ihanaa lomaa näistä vitun hormonivaihteluista, multa putos varmaan puolet hiuksista ja ei toki jaksanut tehdä mitään. Vaikka silloinkin kävelin kaikkialle, kannoin kauppakassit kotiin ja sillai. Aattelin vaan, että mulla on paska kunto :D Sitten kauhee haloo tosta numerosta, mä olin vaan, et aijaa. Vähän nolottaa. Ja naurattaa.
Mut joo, autto tosiaan ton tajuaminen, vähän helpompi olla. Vaikka sessiointi pyörii kyllä ihan hirveesti päässä. Viime oksennuskerrasta on nyt viikko. Mä tulin eilen sellaiseen tulokseen, ainakin alustavasti, että jos himottaa vielä torstaina aivan saatanasti, saan luvan. Koska tänään on tunnin pumppi, huomenna vitun ryhmäperseily, johon menee kävelymatkojen takia puoli päivää, keskiviikkona muutamat jumpat, torstaina terapia. Vaikka ei tietenkään sais antaa periksi oksennushimolle vaan koska on paha mieli tai hormonien vallassa (kirjotin jumalauta ittelleni muistilapun, etten ole hormonieni orja :D), mutta kun himottaa...... Vitun paskat perustelut, mutta minkäs teet. Haluun leipoa saatana. Haluun suklaata, leipää, hiilareita!!! ää Kun voiskin syödä pari palaa leipää, annoksen pastaa tai 2 palaa suklaata ja olla siihen tyytyväinen. Eikä ahdistua. Niin varmaan. Miten helvetissä oon voinu joskus vaan vetästä pussin sipsejä, tai karkkia tai mitä vaan ja olla vaan tyytyväinen kun oli niin hyvää? Ilman mitään ajatusta sille kuinka paljon siinä oli kaloreita. Miten oon joskus voinu olla innoissani joistain juhlista sen takia, että siellä on kaikkea ihanaa tarjolla? Ja saa syödä? Ihan hirveetä kuinka ajatukset voi muuttua näin radikaalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!