Tuskantäyteinen olemassaolo

Törkee olo. Heräsin ihanasti viiden aikaan järkyttävään mahatuskaan. Siis todella kamalaan. Kipu säteili selkään ja hartioihin ja voi helevetti kun oli kauheeta. Ja se palas aamulla kun sit heräsin taas. ja vielä hirveempänä. Yritin oksentaa ilmaa pois, mut ei se suostunut tulemaan. Ihanaa mahahappoa sain maistella. Se vaan paheni ja lopulta otin viimeisen keinon käyttöön ja söin kauravelliä. Ensin paheni aivan törkeeksi, mut sit alko helpottaa. Yhdentoista aikaan uskalsin juoda kahvia, vähän sattui. Mut puuro sai sen vielä yltymään hetkeksi. Nyt söin asken taas erittäin löysää kaurapuuroa ja alkaa selkeesti helpottaa. Hirvee himo kaikkeen ruokaan. Mut en todellakaan oo oksentamassa.

En tarkalleen edelleenkään tiedä miksi se maha vittuilee, mut jonkinlainen mekaaninen ongelma se on. Siihen vaikuttaa hirveesti se, että kuinka paljon kerralla syön ja kuinka usein. Eilen tein porkkanakeittoa, jota tuli vedeltyä aivan liikaa kerralla. Ahdistukseen sitä söin, mikä on tietenkin typerää. Ja se, että viimesen kerran söin joskus kahdeksan jälkeen illalla ja menin nukkumaan vasta kahdentoista aikaan, joten ruokaväli oli liian pitkä. Maha ei jotenkin tunnu palautuvan isommista annoksista ellei sen jälkeen syö jotain pientä ennen pidempää taukoa. Sit se kramppaa aivan saatanasti ja tuntuu olevan täynnä ilmaa.

Nyt heikottaa, päähän sattuu, väsyttää. Silmiin sattuu pirusti. Ja en eilen ollu salilla tai tehny muutakaan niin tänään pitäis todellakin mennä, mut en usko, että onnistuu. Tai ei siitä mitään hyötyä olisi.

Ja kyllä, tiedän, pitäis mennä lääkäriin, mutta kun en vaan halua. Kun oon niin tällainen ääliö. Enkä edes usko, että sille voi mitään tehdä. Mähän söin jotain mahansuojalääkettä joskus kesällä, eikä se vaikuttanu mitenkään. Joten ei lääkkeet auta, eikä mahaa voi vaihtaa. Toki siihen varmasti jonkin verran vaikuttaa ahdistus ja stressi. Ainakin kuvittelisin, koska eilen ahdisti ja paljon. Matkalla kaupasta kotiin mulle rupes juttelemaan joku mies. Ihan mukava, mut (anteeksi rasisitinen sävy) tyypillinen afrikkalainen mies. Olin kuulemma niin kovin kaunis ja niin mukava ihminen ja meistä tulee parhaat ystävät nyt. Ja hävettää myöntää, että annoin sille mun numeron. Kun en vaan kehdannut kieltäytyä. Vaikka täysi oikeushan mulla siihen olis ollut, siltikään en vaan pystynyt.