Vihaan (rakastan) ruokaa.
Vihaan (rakastan) leipomista.
Vihaan (rakastan) syömistä.
Onko naurettavaa (ON), että menin tänään käymään Lidlissä ihan vaan sen takia, että tarkistin onko siellä tarjolla esim. tuorejuustoa. Ihan vaan, että isä voi ostaa aineksia mulle. Jotta voin leipoa ja syödä. Ja sitten heittää ne pois. Ihan vaan koska huvittaa.
Se on oikeesti väärin. Ja tunnen siitä välillä huonoa omaatuntoa. Mutten aina kun ajattelen ja haaveilen siitä. Ja se, että ensimmäinen ajatus ei ole sen moraalinen vääryys, tuo lisää tunnontuskia.
Ruoanhimo on ollu poissa koko päivän. Sellanen raivostuttava, ahdistava, järjetön, jatkuva kaipuu syödä jotain. Ja nyt lievästi huolestuttaa, että sessiointi tuo sen ihan hirveenä päälle. Mutta on myös mahdollista, että tieto tulevasta syömisestä on helpottanut sitä.
Vihaan (rakastan) myös leipomisblogeja.
Ruokakuvia.
Ruokakauppoja.
Ruokaideoita.
Vois myös listata konkreettisimmin:
hiilarit, hedelmät, viljat, rasvaiset maitotuotteet, sokerit. Kaikki kiellettyjä. Paitsi aamupuuro.
Sali alkaa tuntua joltain kaukaiselta toiveunelta, jota ei oikeesti ikinä tapahtunu. Kävelin sinne kauppaan tänään. ja tuntu taas, että en sinne salille pääse vielä hetkeen. Viikonloppuna kuitenkin olin vielä menossa siskon lauantaipumppiin, mut joo en. Kun ylämäen käveleminenkin on rankkaa. Ja heti kun menin ulos, lämpötila noin nolla, varpaat meni puolitunnottomiksi ja tuntui, ettei niissä kierrä mitään verta. Ja mulla on karsee jano koko ajan. Varsinkin iltasin, inhottavaa. En oo vissiin muistanu juoda ja kai se kohonnut kehon lämpötila vaikuttaa nestetasapainoon. Tänään ei oo kyllä niin pahasti tuntunut kuumeiselta kuin eilen. Nyt kyllä on taas melko paska olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!