Kyllä ihminen voi olla tyhmä. Minä ainakin. Niin kovasti vakuuttelin ittelleni, etten rupee oksentamaan. Ruoanhimo oli vaan ihan hirvee. Yritin vielä jotenkin pysyä järjissäni ja laskin kalorit soijapyöryköistä ja myslistä. Sit otin vielä muutaman pyörykän lisää. Ja tein ratkaisevan virheen: söin omenan. LIIKAA KALOREITA LIIKAA HIILARIA Muutenkin hirvee määrä jo puuroa. Enkä mä muuten syö hedelmiä, mut mulla on omenoita omenasosetta varten, jotta voisin tehdä omaa mysliä ilman öljyä ja hunajaa. Ja kun omena on niin hyvää. Otin sit 2 lisää. Ja en vaan enää kestänyt. Söin kaikki loput soijapyörykät, joita oli hitosti ja joiden tekemiseen meni eilen aivan törkeen kauan. Sit vielä siihen majoneesia lisäksi. Ja sit törkee määrä suklaajäätelöä päälle. Oksensin kaksi kertaa, olisin oksentanut vielä kerran, mut alko vähän sattua mahaan, joten en viitsinyt. Kaloreita silti liikaa. Mun peruskulutus on noin 1300 ja ennen omenoita olin jo syönyt sen yli. Rööki loppui alkupäivästä, joten kävin lähikaupassa hakemassa lisää. Olisin voinut kävellä isomman lenkin, mut en jaksanut (LIIHAAVAA). Läskiahdistus alkoi vaan käydä niin sietämättömäksi, että rupesin jumppaamaan, mitä ei usein tapahdu. 30 kyykkyä, 20 punnerrusta (heikko), 30 vatsaa, 30 selkää ja 5 kierrosta. Sen jälkeen tuntui, että olin ansainnut vettä. Rupes vaan sattumaan mahaan uudestaan. Ja vielä pitäis syödä vähän. En uskalla jättää pois, mahatuska pelottaa liikaa. Eli lihon silti.
Voi jeesus kun inhoan itteäni. Mä ällötän, oksetan itseäni. Ahmimishimoa vastaan kamppaillessa väänsin itkua ja heiluin vaan edestakaisin. Harkitsin terapeutille soittamista, mut se ajatus sai mut vaan vihaamaan itseäni lisää. Huomenna terapia. Jonne pitäis jaksaa jollain keinolla raahautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!