lauantai 14. helmikuuta 2015

Onpa taas niin vaikeeta

Levoton olo. Ahdistaa. Äsken itketti ihan hitosti. Nukuin melko hyvin, mikä on saakelin kiva. Mut oon vähän flunssainen. Olis siskon pumppi, mut en taida mennä. Crossfit-salilla olis avoimet ovet tänään ja huomenna. Puolen tunnin esittelytreeni olis tarjolla. Ahdistaa se, että väsyttää, vituttaa tää kipee olo. Ja sit tää aamuhuimaus. Se tulee aina aamupalan jälkeen. Välillä tuntuu, että happi loppuu kesken. Pää on vitun painava. Eilen se oli niin paha, että piti istua lattialle nyyhkyttämään. Mun on vaikee handlata fyysistä kipua ja heikkoutta. Mikä on vähän yllättävää, koska mulla on erilaisia kipuja ollu aina, oon aina ollut fyysisesti heikko. Mun pitäis olla tottunu. Nyt vaan itkettää heti. Tulee epätoivoinen ja lamaantunut olo. Ja se mikä varsinkin ahdistaa: on hyvinkin mahdollista, että mun terapeutti on menossa sinne avoimille oville. Se oli viimeksikin kun olin toisen salin avoimilla ovilla. Ja se oli vitun kauheeta. Pelkästään sen näkeminen hävettää mua ja on vaikee jotenkin unohtaa sen läsnäolo, vaikka se ei edes olis näköpiirissä.

Tulee sekavaa tekstiä. Mun pää on sekava. Ei toimi, kaikki vaan heiluu. Haluisin soittaa terapeutille ja kysyä onko se menossa sinne crossfit juttuun niin, että voisin sit mennä eri aikaan. Mut en varmaan kehtaa. Lauantaiaamuna ja tollasen asian takia. Mut sit vaan ahdistaa enemmän mennä sinne kun pitäis kyylätä, että näkyykö sitä.

Ja hirvee hiilari-ikävä. Monta päivää oon vaan halunnu leipää, riisiä, pastaa. En edes välttämättä mitään överimäärää (vaikka siihenhän se menis). Haluisin ihan normiruokaa, riisiä jollain kookoskermakastikkeella. Leipää ja juustoa. Makaronilaatikkoa. Mut en mä saa mitään sellasta syödä. Aamupuuro on ainut tollanen kunnon hiilaripommi. Ja tein eilen mysliä niin nyt se. Söin sitä eilen iltapalaksi niin kuin mikäkin ääliö. Mut hiilarihan voi auttaa nukkumaan ja nukkuminen on vaan niin saatanan tärkeetä. Joten mikä on hyvä...

En oo ollu salilla maanantain jälkeen. Vitun läski. Tai ainakin löllykkä. Voisin ruveta vähentämään läski-sanan käyttöä itseeni viitatessa. Kun enhän mä ylipainoinen enää ole. Mut löllyn. Eli löllykkä.

Voihan kun väsyttää.
On niin kylmä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!