lauantai 3. tammikuuta 2015

Syödäkö vai eikö syödä, kas siinä pulma

Kauhee päättämättömyys. Oon viimeksi oksentanut sunnuntaina, melkein viikko sitten. Eli mun hienolla mialogiikalla olisin saanut tänään sessioida. Lähinnä haluaisin ihan hirveesti taas leipoa. Ja toki syödä, mutta varsinkin oksentaa. Ihan hirvee himo. Pari paivää on syömisen osalta vaan menneet sen verran hyvin ja painokin tuntuu olevan laskusuunnassa, joten oon käynyt jatkuvaa päänsisäistä väittelyä puolesta ja vastaan. Kyllähän se aineenvaihdunta aina sekoaa kun oksentaa. Plus piti mennä salille mut hirvee ilma (tekosyy, tiedän) ja en aamulla päässyt tarpeeksi aikaisin ylös, jotta olisin ehtinyt steppiin. Ja huomenna olis pumppi. Plus hirveet kasat taas tiskiä, ne pitäis ensin raivata pois. Ja pitäis käydä leipomista varten kaupassa. Ja eihän mulla ole varaa ostaa yhtään mitään, varsinkaan hukkaan heitettäväksi. Ja voisin värjätä hiukset tänään, enkä sitä oksentamisen jälkeen jaksa miettiä. Ja nyt jo kalorit reilu 1000, joten vaikka oksentaminen onnsituiskin suht hyvin, en mä saa ikinä kaikkea pois eli lihominen on hyvin mahdollista. Toki voisin lievittää ahdstusta parilla kaljalla, mut sit ainakin lihon. Ja saattaisin käyttää sitä tekosyynä huomenna olemaan menemättä salille. Joten tää mun oleminen on taas aivan sairaan vaikeaa, en pysty yhtään keskittymään. Yritän kattoa elokuvaa ja päässä pyörii mm. keksit, suklaa, pulla, joulutortut (kun en yhtään jouluna syönyt), sipsit, leipä, pasta, riisi.... Jatkuvalla syötöllä uusia ahmimisideoita.

äääääää... Haluun lyödä itteäni.

Onko kenelläkään muuten ikinä sellasta hämärää fiilistä, että kaikki ajatukset "kuuluu" omassa päässä huutona? Oikein kunnon sairaana raivoamisen äänellä. Eikä mitenkään erikoiset ajatukset vaan ihan kaikki. Mulla soi äsken päässä ton kattomani leffan tunnari ja se kuulu mun päässä ihan raivotautisena. Muutama vuosi sitten mulla oli tällasta todella usein, melkein aina kun menin nukkumaan. Ja siihen liitty kans sellanen erittäin inhottava tunne, ettei tajua mittasuhteita. Heti kun laittoi silmät kiinni, pään sisällä kaikki rupes venymään joka suuntaan, enkä tajunnut yhtään minkä kokoinen vaikka mun käsi oli ennen kuin avasin silmät ja katoin sitä. Vaikee selittää, mutta kuulostaako yhtään tutulta? Kai se on vaan jotenkin yleiseen stressiin ja ahdistukseen liittyvää juttua. Vitun inhottavaa vaan.

2 kommenttia:

  1. Tohon vikaan kappaleeseen, ni en oo kyl sen erikoisemmin pistäny huomiolle, mut esim pari vuotta sitten kun olin viel siin aika vakavan masennuksen rajoilla ja kaikkee, ni kyllä mulle joskus tuli sellasii et tuntu et keho vaan levis sitä tahtii mitä tarkemmin katoin sitä. Se oli ihan hirveetä:( Ja kerran meinasin oikeesti alkaa panikoimaan, ku katoin peiliin ja näytti et siinä peilis oisin alkanu leviimään! Se oli kauheinta ikinä.
    Noiden päänsisäten äänien suhteen, en oo kyl kokenu samaa. Ainut vaan et joskus ajattelen niin kovaa, etten oo ollu varma sanoinko sen ääneen vai ajattelinko pelkästää

    Voimii, ja hyvää uutta vuotta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista hämärää päässä kans tapahtuu... Kiitos kun kommentoit ♥

      Poista

Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!