Hirvee olo. Päähän sattuu, oksettaa. En saanu taaskaan unta ennen sitä kahta. Ylläri. Vittumaista kun siinä kahdentoista jälkeen olin jo niin väsynyt ja päähän sattui niin ihan tosissani luulin, että saisin nukuttua. Mutta sittwnhän mä sen ahdistuksen vasta tunsinkin.
Yritän miettiä kannattaisko syödä jokin pieni juttu. Heti on kyllä ruokaa tarjolla kun mennään yllättämään se sisko, mut vissiin enemmänkin leipää kuin mitään muuta. Joten olis ehkä ihan hyvä syödä nyt jotain muuta kuin hiilaria. Mut lisäkaloreitahan ne kuitenkin on. Oikeesti pelottaa kuinka vitun paljon niitä ehtii päivän aikana tulla. Mun paino ei oo laskenu reiluun kahteen viikkoon yhtään ja nyt se on pompannu eilisestä yli kilolla ylöspäin. Aika mielenkiintoista. Millään se ei kaikki ihraa ole, paskaa ny lähinnä, mutta voi jumalauta. Mä en käsitä kuinka se näin kauan jaksaa jumittaa.
Pitää vieläkin ahdistella vaatteita. Mietin ihan hulluna vasa, että näytänkö tyhmältä ja mitähän muilla on päällä. Kun ketään ei nyt kuitenkaan paljoa kiinnosta. Ja jos kiinnostaa niin mitä se mua liikuttaa? Mun hiuksetkin on vaan niin pirun rumat. Tyvi on karseen sävynen, ne on niin typerän kellertävät, huonokuntoset, ei niissä oo edes minkäänlaista leikkausta. Ne vaan on rumat. Plus tietdnkin tää karsee naama, vammanen iho, jota on saatanan vaikea meikata kun se alkaa heti punoittaa. Varsinkin kun sen meimin pitäisi kestää koko päivä.
Siis vittu tappakaa mut. Tää on aivan liian vaikeaa. Miksi pitää olla näin vammanen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!