Ampukaa mua, päähän.

Niin kylmä. Päähän sattuu. Väsyttää. Kaikki asennot on epämukavia. Tylsää, mut en jaksa tehdä mitään.

Eilisilta meni melkoisen perseelleen. Olin typerä, enkä syöny tarpeeksi alkupäivästä, joten koko ilta oli pelkkää ruoanhimoa. Sit vetelin melkein tunnin ajan koko ajan vähän lisää. Ei mitään hirveetä tavaraa, kesäkurpitsaviipaleita pestolla, raejuustolla ja vegaanilevitteellä (kuulostaa ehkä kummalta mut maistuu hyvältä). Kalorit nousi kuitenkin reippaasti yli 1700 ja en oikeesti tehny muuta kuin lepäsin koko päivän. En edes tehny ruokaa tai siivoillu tai mitään. Mun peruskulutus on kuitenkin alle 1400 kaloria. Joten olin pulassa jo siinä vaiheessa. Plus maha tuntu ihan hemmetin turvonneelta, olo oli äärimmäisen epämukava. Joten vetäsin sit puoli pussia makaronia. Punaisella pestolla, niin hyvää. Ja vielä 2 suklaamikrokakkua. Ja sit olin vielä niin todella saatanan tyhmä, etten juonu välissä melkein yhtään vettä, eikä se meinannu tulla ulos ensin ollenkaan. Se oli ihan saatanan kauhee tunne. Meinaa heti tulla paniikki. Ja sit yritin puristaa sitä ulos niin kovaa, että naama turpos aivan uskomattoman paljon, nytkin oon aivan järkyttävän näkönen. Tai ainahan oon, mut nyt entistä hirveempi. Kesti naurettavan kauan saada kaikki ulos. Pääsin nukkumaan kahden aikaan. Ja vaikka oon muutenkin nukkunu, ei se perkele tunnu auttavan.

Meen huomenna lääkäriin. Epäilen vaan, ettei se mitään osaa sanoa. Verikokeet varmaan ja sit vaan valitetaan hemoglobiinista. Ei se mikään mahtava voi olla, mut ei kyllä syy tähän. Oon ny mitannu kahtena aamuna lämmön. Luin jonkin artikkelin kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jossa sanottiin, että lämpö kannattaa ottaa heti herättyä ennen kukn nousee ylös. Siihen tietenkin vaikutraa kaikenlainen liikkuminen ja syöminen ja muu niin tuntuis ihan loogiselta vertailuarvolta. Se on ny ollu 35,7 astetta. Mun normaalilämpö on ollu 36,4 joten onhan se alhaisempi. En mä epäile oikeestaan kilpirauhasta, mutta otin siitä vaan ton lämmönmittausidean. Mullahan oli kuumetta jossain vaiheessa, kyllä sen tunnistaa. Siitä on ny viikko kun viimeksi on siltä tuntunu, nyt on ollu erilainen kylmyys ja huono olo.

Kiva ku olin perjantaina ihan varma, että nyt oon paranemassa ja pääsen salille. Oon vetäny puuroakin kaksin käsin kun se on niin hyvää ja lohdullista ruokaa. Eli äärimmäisen turhaa hiilaria kun makaan vaan. Ja kun kävin salilla, mulla oli jonkinlainen päivärytmi, tekemistä ja ihan käytännön kannalta vähemmän sessiointiajatuksia. Nyt mä en muuta ajattelekaan ja lihon vaan. Itkettää kun oon niin löllykkä. Löllyn vaan entistä pehemmin. Ja just se viime pumppi jossa olin, tein isommilla painoilla ja nyt en jumalauta pystyis siihen millään painoilla. Mä oikeesti sain onnistumisen ja edistymisen tunteita siellä ja nyt se on kaikki niin kuin jotain kaukaista unta.

Tänään meen jostain perkeleen syystä vanhempien luo. Kiva varsinkin tällä naamalla. Pieniä verenpurkaumia silmien ympärillä, jes. Äiti vaan jotenkin sai mut sanomaan, että tuun kattomaan koiraa ennen kuin ne leikkaa sen turkin.

Itkettää kun väsyttää niin paljon. Muutama viikko sitten olin elämäni kunnossa. Nyt oon ihan loppu.