Itkettää. Taas. Oon ollu tosi itkuinen jo pari viikkoa, ahdistus vaan lisääntyy ja väsyttää ja sattuu ja kaikki vastoinkäymiset tuntuu hemmetin isoilta. Olin eilen salilla, itkua taas meinas pukata jo pukkarissa. Oon vaan niin perkeleen väsynyt koko ajan. Ja oli paskat jumpat, huono ohjaaja ja oikeesti tosi typerät ohjelmat. Ihan järjetöntä puuhaa välillä. Sit tietenkin turhauduin taas niin helvetisti, että rupes vielä enemmän itkettämään. Ja taas tuli sellanen aivan hirvee voimattomuuden tunne. Pyöräily kotiin oli hirveen rankkaa, en edes jaksanu mennä heti suihkuun vaan oli pakko maata ja nyyhkyttää vähän aikaa. Ja tää aamu on taas ollu hirvee. Väsyttää, heikottaa, en saa kunnolla henkeä. Eikä huvita yhtään mikään, ahdistaa vaan. Eikä yhtään auta se, että yks kaveri on tulossa huomenna, on ainaki yhden yön täällä. Vituttaa kun mun pitää olla niin vammanen, etten voi vaan kieltäytyä. Haluun kyllä nähdä sitä, mut ahdistaa niin vitusti, että se on täällä kauemmin kuin pari tuntia. Ja kun ei mulla ole mitään "oikeaa" syytä antaa, miksei se vois tänne tulla. Kaikki vaan ahdistaa niin vitusti.
Keho tuntuu vastustavan ruokaa aivan toden teolla. Viime viikon maanantain oksentamisen jälkeen syöminen on tuottanut melkein pelkästään huonoa oloa. Oikeesti yököttää kaikki, mahaan kertyy taas aivan kummallisesti ilmaa ja nenä menee erittäin vammasesti tukkoon. Ja päähän sattuu, heikottaa. Kyllä se varmaan ihan henkistä on, toki mun maha on jotenkin fyysisestikin hämärä.
Pää on taas niin painava. Pitäis tehdä ruokaa, ideat pyörii päässä mut en vaan jaksais. Kun kaikki pitää kuoria ja punnita ja pilkkoa ja kypsentää ja punnita ja laskea. Vedän kaurapuuroa ja vituttaa hiilarit ja vammaset turhat kalorit. Mut kun ei vaan nyt just pysty. Ja en uskalla olla syömättäkään, kyllä se illalla kostautuis varmasti. Huvittais sessioida ihan himona.
Haluisin jotain lääkkeitä, alkaa todella tuntua, etten oikeesti selviä tän ahdistuksen kanssa. Olis vaan sit kiva jos lääkkeet toimiski. Mut en kyllä varmaan kehtaa sellasta pyytää. Sellasen pyytäminen tuntuu jotenkin väärältä.
Röökiki lopussa, pitäis mennä kauppaan, en jaksais ja pelottaa, että sekoankin ja otan jotain muuta mukaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!