On se pumppailu kivaa

Olin pumpissa. Ja jaksoin tehdäkin yllättävän hyvin. En tosiaan mitenkään isoilla painoilla, mut olin jo valmistautunu paljon heikompaan suoritukseen. Varsinkin kun aamupala nukutti, oli hemmetin vaikee päästä lähtemään. Ja toki perus huimaus, niin kuin aamuisin yleensäkin. Alkulämmittelykin oli todella tuskainen, heti kun sai lihaksiin tuntumaa, ne tuntu katoavan johonkin muualle, ei siis meinannu tuntea omia jalkojaan. Ja uudestaan sai taas miettiä, että mitenkäs kaikki tehdään hyvällä tekniikalla. Ja vittu oon vammanen, rintabiisissä en saanu mitään tuntumaa rintaan vaan tuli hauiksella lähinnä tehtyä. Sepäs sitten aivan itkettämään rupes. Mä vaan en tykkää turhautua omaan tekemiseeni. Ja juu, on varmaan turhan kovat standardit ittelleni. Mut hei, kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Tai jotain. Olin aattellu tekeväni jotain muutakin tänään, jessus sentään, mut ei oo vaan pystyny. Aivan uskomattoman heikko olo ollu koko ajan, pelkkä vartin pyöräily salilta kotiin oli hemmetin rankkaa. Portaiden nousu meinas jäädä kesken kun happi tuntui loppuvan. En jaksa edes venytellä kunnolla. Kyllä vituttaa huomenna jos en saa tänään edes sitä aikaiseksi.

Ja siitä päästäänkiin ah, niin ihanaan huomiseen. Vanhempien luo. JUUSTOKAKKUA. Jaa. Mitenköhän sen kanssa käy... Kiva ku oltiin äitin kanssa kaupassa, se mainitsi sen juustokakun, mut sit kun sanoi tekevänsä kasvispapukeittoa, kysyi, että onko se ok? ÖÖ... En tajua mitä se mun syömisongelmasta ajattelee. Et justokakku on ihan fine, mut keiton kohdalla ahdistaa?

Mulle on muuten kahteen kertaan tällä viikolla ehdotettu syömishäiriöpolia. Mut en edelleenkään miellä itteäni syömishäiriöiseksi. Lähinnä syömisvammaiseksi. Mä vaan laihdutan. Lasken kaloreita. Oksennan tarvittaessa.

Ja jos ei joku tajunnut niin oksentamiseksihan se huominen menee. Kun mitä järkeä on edes yrittää kun ainoa keino sen välttämiseen olis olla syömättä sitä juustokakkua ollenkaan, koska se on vaan väärin ja täytyy poistaa kuitenkin. Samalla voi vetää kolme palaa ja oksentaa.