Aika ok

Fiilis on... ok. Hyvä? Usein vähän mitäänsanomaton, koska elän täysin syömisen ja ruoka-aikojen mukaan. Eilinen oli kyllä oikeesti aika hyvä päivä, tuli käveltyä vähän ja lähdin illalla vielä pyöräilemään. Mä en ole lenkille lähtenyt niin saatanan pitkään aikaan, että oli saavutus. Söin kans aika säntillisesti kolmen tunnin välein ja kaloreita tuli reilu 1500, mikä aiheutti kyllä ahdistusta, koska iltapalasuunnitelmat vaihtui niin lennosta, etten tarpeeksi kauaa miettinyt kalorimäärää. Mut mä nukuin aika kivasti ja tänään oli ehkä vieläkin parempi päivä, koska sain skipattua yhden ruokailun. Ja ihan vahingossa, ei ollu tarkoitus. Mentiin siskon kanssa vanhempien luo leipomaan häihin jotain iltanaposteltavaa ja siinä meni kello neljän ruoka ohi ja tulin kotiin ihanasti siinä seittemän aikaan eli ruoka-aikaan. Vaikka eilen oikein vakuuttelin itselleni, että pidän kiinni tasaisesta syömisestä. Mut ei ollu mun vika. Kyllähän se kolmen tunnin välein syöminen vaan toimii, et kyllä aion sitä jatkaa.

On vaan ollu jotenkin aika helppoa tän syömisen kanssa. Ainakin sen jälkeen kun sain lauantaina monen tunnin pohtimisen jälkeen tehtyä yllättävän vähäkalorisia ja herkullisia tortilloja. Tähän asti ne riitti eli ei ole tarvinnut ahdistella ja pohdiskella niin paljoa mitä söisi. Kalorit heitelly 1200-1500 välissä eli aika ok. En kauheesti uskalla mennä sen 1400 yli, koska kyllähän mä laihdutan. Päässä käyn väittelyitä siitä, valitsenkö järkevän vai typerän tien, nyt oon tyytyny tällaiseen kompromissiin. Syön kyllä, mut saakelin tarkasti. Välillä havahdun pohtimaan tätä mun vammasuuttani, mut en mä oikein tiedäkään mitä mä sille tekisin. En mä noin vaan voi enää syödä. Tänäänkin leipoessa en jumalauta yhtään murusta suuhuni laittanut. Ihan vaan koska en tiedä sen kaloreita. Eilen katoin hetken jotain leipomisohjelmaa, jossa just sanottiin, että leipomisessa on kivaa juurikin kun saa maistella. Mut en vaan perkele voi. Syön sit niissä häissä. Vittu kun pelottaa, että vedän sen yli. Enemmänkin sen alkoholin kanssa, koska se vaikuttaa siihen syömiseenkin niin paljon ja mä en halua ruveta nolaamaan itteäni siellä. Ja just kun tuntuu, et oon löytänyt vähän tällaisen flow-tilan tän suhteen. Liikkuminenkin ruvennut taas kiinnostamaan enemmän. Ja mulle jää helposti se putki päälle yhden pelleilyn jälkeen. Ja toki ihan se fyysinen fakta, että se sokeri himottaa vaan enemmän kun sitä syö. Se on mulle tosi paha paikka, pystyn sekoamatta syömään "huonoa" suolaista, esim. ne ranskalaiset vähän aikaa sitten, koska se sentään on jollakin lailla ruokaa, mut sokeri on pelkästään turhaa myrkkyä, jolla kehokaan ei tee mitään.

Eli ihan peruselämää mulle. Tappelen itteni kanssa, enkä oikein etene mihinkään.