Voi jumansviidu. Jouduin maanantaina vähän tilille kännisekoiluistani. Oli aika helvetisti tullut kaikennäköistä hommailtua, mut ainakaan kukaan ei ollu loukkaantunu niin kaikki ok. Häpeään meinasin kyllä kuolla. Tai ainakin toivoin, että kuolisin. Lähinnä kyllä vaan oli mun itsetunnolle kyllä ihan hunajaa. Jos joku ei ny tajua niin olin "kahvittelemassa" bestmanin luona. Tulin kotiin joskus yhden jälkeen, eikä nukkumisesta oikein meinannu tulla mitään :D Tänään tulin kotiin joskus neljän jälkeen kun jäin vahingossa yöksi. Hyvin pysyy syöminen hallinnassa kun on muuta mietittävää.
Eli joo, mietin tossa kotimatkalla, että hyvä kun olis muitakin kuin ruoka- ja laihdutusajatuksia, mut mun järkevä puoleni kyllä vähän valittaa, ettei se mikään ihan loistojuttu ole kun reiluun tuhanteen kaloriin jäi kahtena päivänä, tänään söin ekan kerran viiden aikaan. Ja ei oo tullu tankattua sitä vettäkään ihan mun normimääriä, joten on vähän kuivunut fiilis. Mutta on se vaan ihan saatanan kutkuttava ajatus, että huomenna (jos nukun kotona ja pääsen normaalisti vaa'alle) mun paino voi olla jotain niin perkeleen ihanaa. Vaikka tiedän, että nimenomaan nesteitä, eikä läskiä, mutta silti. Mulla ei sinänsä ole mitään tiettyä lukua, jonka haluaisin, kauan oon jo ajatellut, että nyt vaan rupeen liikkumaan ja syömään kunnolla, enkä välittäis niin painosta. Mutta mitä kevyemmäksi mä tuun, sitä enemmän mä haluan jatkaa näin. Jotenkin ihan mielenkiinnosta. Kuinka pitkälle sen veisin? Miltä tuntuis alipaino? Kyllä, tiedän, sairasta. Mut en mä vaan saa muuta aikaiseksi.
Jännissä fiiliksissä kyllä oon.
Mitä alipaino merkitsee? Mitä välii? Mitä sil saavutat? Alipaino ei oo mikään saavutus, se on vaan sairaus joka sanoo et sinne on päästävä. Se on se sairas ääni joka sun pitää opetella tunteen ja erottaan omastas. Sit pistät vastaan.
VastaaPoistaOikeesti Riina kulta pieni valoja päälle :'c vaikutat niin ihanalta ihmiseltä ja mitä nyt sun kirjotuksista selkenee ni oot tosi hyvä tyyppi. Älä anna syömishäiriön viedä sua, ansaitset parempaa.
Huikeesti tsemppii, älä pliis luovuta ♡♡♡
- P
Voi sepä. Tunnistan kyllä, että se on vaan sitä sairautta... Hitto ku se vaan houkuttelee :/ Mut kyllä mä yritän pitää järjen mukana. Kiitos ihan hirveesti kommentista! <3 Kyllä tää taas vähän lykkii mua yrittämään kovempaa :)
PoistaMiltä alipaino tuntuisi?
VastaaPoistaVäsymykseltä, niin fyysiseltä kuin henkiseltä. Kylmyydeltä, joka seuraa kaikkialle. Tunteettomalta. Surulliselta, ankealta. Vihaiselta. Heikotukselta. Ahdistukselta. Paniikkikohtauksilta. Mahakivulta, turvotukselta. Sydämen rytmihäiriöiltä. Yksinäisyydeltä. Unettomuudelta.
Siltä musta tuntui, kun olin merkittävästi alipainon puolella. Se ohimenevä ja valheellinen onnistumisen tunne ei todellakaan ole sen arvoista, että tuhoaa terveytensä. Törmäsin sattumalta sun blogiin ja halusin tulla kertomaan oman kokemukseni. Mitä nopeammin käännät suunnan, sen helpompi on päästä vielä takaisin kiinni normaaliin ja terveeseen elämään, jossa voit olla onnellinen. Laihduttaminen ei ikinä tee susta onnellista, sillä sulla on selkeästi syömishäiriö, eikä se sairaus anna sun koskaan olla tyytyväinen. Voimia taistella sitä vastaan! ♥
Oot täysin oikeassa, ei tää touhu mua onnelliseksi tee. Päässä kauhee sota käynnissä vaikka tiedän mikä olis järkevää.. Kiitos kommentista, ne auttaa aina <3
Poista