Kaali on kaveri. Myös omena ja porkkana. Ne on ainoat jutut joilla mun syöminen pysyy yhtään käsissä. Vaikka niiden tulos onkin aivan järkyttävä pallomaha. Ja kaloreita ihan varmasti liikaa, en oo laskenu enää hetkeen. Kilo omenaa on aika paljon. Ajattelin tehdä ruokaa huomenna, mutten ehkä uskalla kun siinä on suuri ahmimisvaara. Ja oon kyllä tänäänkin meinannut noin sata kertaa lähteä kauppaan hakemaan sipsejä. Että ei tää mikään helppo päivä oo ollut, mut voiton puolella. Jos tulis vihdoin päivä ilman oksentamista.
Mut olin sentään vihdoin vähän juoksemassa. Tosi vähän kyllä kun tuli joku juoppo vastaan ja oon niin saatanan mukava ja hyväkäytöksinen, että jäin juttelemaan. Voi luoja oon kyllä välillä niin hämärä. Kylmetyin siinä keskustelun lomassa ja kipitin sit vaan kotiin. Ehdin juosta ehkä pari kilsaa, en tiedä. Menin sit vielä pyörälenkille, niin tulee edes jotain. Muutenhan mä vaan istuskelen tai makaan ja syön telkkarin ääressä. Tuli vaan ihan jumalaton päänsärky pyöräilyn jälkeen.
Himoitsen sitä kaalta. Mutta oon jo täynnä ja turvonnut. Epämukava olo. Kaali on vaan perkeleen hyvää. Tässä ei taaskaan ole kyse oikeasta nälästä. Vaan himosta. Vittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!