kaikki on paskaa

Mä haluaisin, että mut raiskattaisiin. Eikä missään viattomassa seksifantasiassa, vaan oikeasti. Vastoin mun tahtoa, pakolla, tuskallisesti. Silloin mulla olisi syy olla näin vammainen, vaikea ja tuskainen ihminen. Oon haaveillut siitä jo vuosia. Todella kauan. Jotta mulla olisi aihetta tähän. Siihen, että kaikki on vaikeaa, siihen, etten halua mitään. Siihen, että haluan kuolla. Haluan, että joku hakkais mua, pahasti. Kuristaisi, löisi, pahoinpitelisi.

Olin vanhempien luona, koko perhe koolla. Kun mun veli selittää jotain filosofiaa kaikki on hiljaa ja antaa sen puhua. Kun mä yritän selittää, kertoa jotain, vaikka koirasta (joka on todella tärkeä) mun päälle puhutaan.

Mun terapia loppuu tän kuun lopussa. Ellei mun terapeutti saa puhuttua mua siihen ohjelmaan mukaan ilman, että käyn siinä ryhmässä. Kun oon sellaisessa DKT-ohjelmassa johon kuuluu sekä yksilö- että ryhmähommeli. Ja mun pää ei vaan saakeli kestä sitä ryhmää. Haluaisin jatkaa mun terapeutin kanssa, mutta en tiedä saanko.

Itkin kun se sanoi, että en ehkä saakaan. Se sanoi, että se yrittää vielä. Se sanoi, että sekin itkee kohta. Se sanoi, että jos tää loppuu se on kuin avioero. Siis iso ja huono juttu. Se sanoi, että se taistelee mun puolesta. Niin varmaan.

Kun mä en vaan voi mennä siihen ryhmään. Kun se vaan selkeästi satuttaa mua. Aiheuttaa haittaa. Loukkaa mua. En halua mennä, en voi, en pysty.

Ehkä mä vaan olen vaikea. Jotenkin viallinen. Kun en hyödy siitä ryhmästä. Sen vetäjäkin tuntuu olevan sitä mieltä, että mulla on vaan asennevamma. Että on mun omaa syytä kun se ei auta.

Mä en voi, suostu, halua uskoa sitä.

Kun mä en todellakaan ole epävakaa, ei mulla ole sellaisia ongelmia, johon tuo koko ohjelma perustuu... Mä en tarvitse sitä, mä en tee sillä mitään. Se ryhmäjuttu vaan on paskaa kun siellä oletetaan, että mä olen tietynlainen. Vaikka mä en todellakaan ole. Mulla ei ole sellaisia ongelmia. mä en tee sillä mitään.

Mä todella olen yrittänyt tutkia itseäni. Olla rehellinen ja löytää kaikki mun viat ja tuoda ne päivänvaloon. Ja siltikään mä en sovellu tohon. DKTeehen. Se ei vaan ole mua varten, se ei sovellu  mulle.