torstai 2. lokakuuta 2014

öhpiklööpi, aivot muusina

Ei ihmisen pää voi olla näin kipeä koko ajan.
Ja väsyttää niin saatanasti, tuntuu, etten oo vieläkään hereillä.
Ja ruoka. Haluun vittu syödä koko ajan. Nytkin haaveilen vaan puurosta vaikka justiin söin ison palan kaalta ja omenan. Ja koko illan oon natustanut edellisten lisäksi porkkanaa.

Siis voi jeesus kun heittää päässä. Aivot tuntuu pyörivän tai vetävän jotain kärrynpyöriä kallon sisällä. Istun tai makaan tai teen mitä vaan, kaikki pyörii ja heiluu. Ruoka auttaa hetkellisesti päähän. Mutta vaan hetken. Liikunta ei todellakaan auta, eilenkin juoksu ja pyöräily vaan pahensi sitä. Kai tää vaan taas on sitä ihanaa kroonista migreeniä. Johon ei kyllä ainakaan auta se etten mä nuku. Tai nukun, muttei siitä oikein hyötyä tunnu olevan. Hikoilen vaan hulluna. Ihanaa herätä vähintään kerran joka yö hikisenä ja palelevana. Ja kun lakanatkin on ihan hikiset. Mukavaa.

Haluun kokkailla. Meinasin tehdä munakasta, mutta olin justiin syönyt, ylläri, kaalta joten ajattelin tehdä myöhemmin. Kävin vanhempien kanssa kaupassa, olis ruusu- ja parsakaalta. Saan molemmista ihania herkkuateriaideoita. Ja omenoista. Ja typerät ruokaohjelmat, joissa tehdään suklaaherkkuja. Mutta kun mä tiedän mihin se johtaa. Ja joo voisin edes yrittää syödä vaan vähän, mutta kun se on niin saatanan vaikeaa. Ja mun ajatukset on muuttuneet vahvasti siihen suuntaan, että kaikki ylimääräinen, kaikki ns. herkut on suoraan oksennettavaa, oli määrä mikä vaan. Vittu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!