Jännän äärellä!

ÖÖ... Joo, kaikki repee nauruun, koska tää kuulostaa niin typerältä.
YLIKUNTO
Kyllä vaan, sitä mä alan vahvasti epäillä. Lueskelin tässä ja ei se tosiaan vaadi huippu-urheilijaa tai mitenkään merkittävän kovaa treenaamista. Siinä on vaan kyse siitä, että tekee liikaa. Mulle tää on vissiin liikaa. Ja siis tää oireilu alkoi tammikuussa, jolloin myös kävin enemmän salilla. Yöhikoilu, jatkuva nälkä, voimattomuus, paskat jumpat. Miinuskalorit ja pienet hiilarit. Pakkoajatukset ruoasta, painosta ja liikunnasta. Lihomisen pelko.

Ei saatana. Tunnen itteni täydeksi idiootiksi. Siksi, että edes kuvittelen jotain tällasta. Läski vaan ettii syitä syödä pullaa ja maata kotona. Ja siksi, etten oo ajatellu sitä aikasemmin. Se helmikuun flunssa ei välttämättä edes ollut mikään "oikea" flunssa vaan tätä samaista ylikuntoa. Siitä palautumiseen voi mennä todella pitkän aikaa ja se monen viikon lähes täysi liikkumattomuus ei näköjään ollut tarpeeksi. Ja lisänähän tässä on jatkuva psyykkinen kuormitus.

Tän oivalluksen jälkeen annoin ittelleni luvan syödä. Ja kalorit humpsahtikin yli 2200. Oho, ei ihan noin paljoo olis tarvinnu, mutta oksentamaanhan en tosiaankaan rupea, joten ihan sama. Ja nälkä lievästi kutittelee. Ja tänään tää väsymys vaan iski niin päin pläsiä, että minähän perkele syön yhtenä päivänä.

Oonhan mä huomannu sen, että mun vireystaso vaihtelee aivan saakelisti päivän mittaan. Kofeiini toki piristää, mutta vain pienen hetken. Keho ei jaksais edes ruokaa ottaa vastaan kun sydän tuntuu haluavan rinnasta ulos. Välillä en lämpene millään, välillä on yllättäen kuuma. Varasin ajan terkkarille, jos se vaikka osais jotain kommentoida. Varmaan peruslabrat kans, mut niissä ei välttämättä mitään näy vaikka siitä ylikunnosta olisikin kyse. Ja ylikunto voi heivata hormonitasapainonkin aivan vituilleen, esim. se nykyään hyvinkin yleinen kilpirauhasen vajaatoiminta. Ja sitä naisten ongelmaa ei oo moneen kuukauteen esiintynyt.

Oon kovin pöllämystyneessä tilassa. Tää selittäis ihan saakelin paljon.