Kuinka paljon on liikaa?

Ahdistaa.

Meenkö sekä puolen tunnin steppiin että 45 minuutin pumppiin? Vai vaan pumppiin? Stepin todella haluisin mennä tekemään, mut viimeksi siihen meni kaikki voimat ja pumppi oli perseestä. Ja puolen tunnin step on niin säälittävää, ettei vain siihen voi mennä. Oksettaa. Tää perkeleen päättämättömyys.

Vedin kännit torstaina. Koska päivä jotenkin vaan meni niin, että en syöny vaikka oli hirvee nälkä ja huono olo ja sit tajusin, että kerrankin olis kaloreissa varaa juoda. Ja siis loppusaldo oli 1400 joista 600 oli kaljaa. Erittäin jännä. Yleensä on kännissä hirvee nälkä ja kun pelkään krapulaa niin syön vielä varmuudenkin vuoksi. Mut tällä kertaa en. Oon muutenkin menny ihan kummalliseksi syömisen suhteen. Vaikka olis ihan hirvee nälkä, en vaan syö. Katon vaan kelloa ja kidun. Ei oo ollu mitään pahoja himoja, nälkää oon tuntenu kyllä senkin edestä. Mut jotenkin se oikea nälkä on paljon helpompi sietää kuin järjetön ruoanhimo. En kyllä vaan tiedä kuinka paljon nälkää sellanen "normaalisti" syövä ihminen tuntee. Koska vaikka on oikeesti välillä hemmetin huono olo, hutera ja heikko, kaloreita on kertyny ihan hyvin. Ja kuinka kauan tällanen voi kestää? Onko tässä sit seuraavana se, että syön koko ajan? Siis sellanen, että keho muistais nälän ja yrittää täyttää sen vielä myöhemminkin?

Paino jumittaa kun oon taas nukkunut niin huonosti. En oo sen maanantain stepin jälkeen käynyt salilla, vähän vaan tullut kävelyä ja pyöräilyä. Enkä tiedä kannattaako nytkään mennä mihinkään kunnon lihaskuntojuttuun. Kun ei mun keho vaan tunnu handlaavan suunnilleen mitään rankempaa liikuntaa. Ja polvi on ollu aika huono. Tajusin eilen, että rasvat on jotenkin taas jääny tosi vähälle, mikä myös vaikuttaa niveliin. Mä en todellakaan halua kartella erityisesti rasvaa, koska tiedän, että se on hirveen tärkeä juttu. Se vaan tulee samalla kun laskee kalorit, koska luonnollisesti rasvassa niitä on. Oon kovastikin yrittänyt miettiä miten voisin ruveta laajentamaan tätä mun ruokavaliotani. Mut samaan aikaan oon vaan tiukempi liikunnan ja kaloreiden suhteen. Eilenkin söin vaan alle 1600, vaikka ajattelin, että kyllä saisin ravita itteäni sen alkoholin jälkeen. Silti menin 1, 5 tunnin kävelylle ja melkein koko ajan mietin vaan mitä saan syödä ja koska ja kuinkahan paljon tässä kuluu ja juu, laitanpa kivennäisvettä kylmenemään, jotta voin tarvittaessa taistella sillä nälkää vastaan.

Sen muuten sain aikaiseksi torstaina kun äiti vei mut kauppaan, että otin neljä banaania. Rupes melko nopeesti kaduttamaan se määrä kun olisin tietenkin voinut ottaa vähemmän. Ja ajattelin muka, että teen proteiinilettuja. Niin varmaan. Eilen söin yhden banaanin viilin kanssa. Hyvää oli, mutta täysin naurettavan ahdistavaa. Vielä kun tajusin kuinka helvetisti banaanissa on kaloreita. Niitä on siis vielä kolme.

Mä oon niin vitun sekasin. Ja mä tajuan, että jos lukisin tän jonkun muun blogista, pitäisin täysin itsestäänselvänä, että tolla on syömishäiriö ja, että sen kannattais hakea siihen apua. Mutta ei Mulla mitään sellasta oo. Mä en ihan tosissaan pysty edes päässäni sitä ajattelemaan. En pysty. En halua. Miksi? Koska mun pitää laihtua. En mä osaa sitä tehdä ilman kaloreiden laskemista ja muuta. Äiti sanoi taas just torstaina, että mun pitää sanoa terapeutille syömishäiriöpolista. Mut en mä halua mennä. En mä halua, että kukaan häiritsee mun projektia. Ehkä sit kun lopetan laihduttamisen ja siirryn painon ylläpitoon... Ja kyllä, tajuan kuinka naiivilta tuo kuulostaa. Missähän vaiheessa mä muka lopetan laihduttamisen? Kun se on koko vitun elämä. Ja mä pelkään lihomista. Niin saatanan paljon. Pelkään että jos syön vähänkin väärin, en enää pysty lopettamaan ja lihon kaikki 30 kiloa takaisin. Ja mähän en lihavana enää elä. Se ei vaan ole vaihtoehto.

Ja hups, meni kauan tän väsäämiseen, en ehdi steppiin. Joten pumppi kutsuu kello 12.