torstai 29. toukokuuta 2014

en tiedä

Käsi on paisunut ja liila, keltainen, sininen. Ja mä hymyilen kun katon sitä. Syömättömyys alkaa tuntua, väsyttää ja paleltaa. Näin unta ruoasta. Unessakin ajattelin, etten saisi, että pilasin kaiken. Ihana helpotus kun tajuaa, että se oli unta. Mutta missä perkeleessä se mun pyörtyminen viipyy? Helvetti. Ei pahemmin edes heikota.

Pää tuntuu olevan täynnä ajatuksia, mutten saa niitä sanoiksi laitettua. Ärsyttää. Terapia oli eilen. Valitin sille kun se ei tee mitään ja mä en hyödy siitä mitään. No sitten se kyllä tosissaan yritti. Ja tosiaan vahvisti sen, että itsetuhoisuuteen ei kiinnitetä huomiota, koska se on epätaidokasta käyttäytymistä. Eli se yrittää kouluttaa mua niin kuin koiraa. Kiva. Enkä mä halua mitään vitun taivastelua tai järkytystä mun viiltelystä tai muusta, mutta kyllä se huomiotta jättäminen tuntuu vähättelyltä. Mun terapeutti on nyt kolme viikkoa lomalla. Mulla on terapia sillä aikaa sen ryhmän toisen ohjaajan kanssa. Jippii.

4 kommenttia:

  1. Minkälaisessa terapiassa käyt? Musta on jotenkin outoa, ettei itsetuhoisuutta huomioida. Mä en viimeks maininnut viillelleeni, mut se tuli esille kun psykologi ihan ohimennen sitä kysyi ja heti nousi "hirveä" haloo etten kertonut siitä heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dialektinen käyttäytymisterapia. Mun mielestä on aika loukkaavaakin kun vaan esitetään, ettei sillä ole mitään väliä. Itsemurhayrityskin ohitettiin vaan tyylillä "no kiva kun et kuollut". Ja aivan niin kuin mä satuttaisin itseäni vaan sen takia, että saisin siltä huomiota.

      Poista
    2. Mä en ole mikään terveydenhuollon ammattilainen, mut toi ei nyt kuulosta ihan normaalilta. Eihän sillä itsetuhoisuudella saa "mälläillä" niin että sä oppisit saamaan sillä huomiota mut toi on musta sellaista välinpitämättömyyttä mikä vaan ajaa itsetuhoisuuteen kun tulee se kuva ettei kukaan välitä.

      Suhtautuuko kaikki sua hoitavat samalla tavalla? Entä sun omalääkäri? Ota toi itsetuhoisuus jollain tapaa puheeksi sitten sen toisen ohjaajan kanssa ja kato miten se suhtautuu. Ja koita jaksaa. <3 Mä ainakin välitän.

      Poista
    3. Se on vähän niin kuin toimintatapa tossa terapiaohjelmassa, eikä mulla ole siinä mitään omalääkäriä. Mä olen käynyt erikseen lääkärillä/psykiatrilla yksityisellä puolella, eikä se kyllä suhtaudu siihen tolla lailla. Kiitos ♥

      Poista

Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!