Voihan nyt saatana kun vituttaa! Mun uusi, pari viikkoa sitten ostettu tietokoneeni kuoli äsken, ihan vaan sammui, eikä meinaakaan mennä päälle. Aivan helvetin kiva. Pitää kiikuttaa se takaisin sinne giganttiin. Perse sentään kun justiin sain siitä oman oloisen.
Heti iski aivan törkeä ahmimishimo. Pettymys ja viha saa mut syömään ja silloin ei tietenkään pitäisi syödä. Olisin vaan halunnut rynnätä kauppaan ja ostaa sipsejä. Mutta en todellakaan pystyisi syömään mitään kiinteää ilman jotain mahaslaagia. Vedin pari desiä mehukeittoa ja sekin tuntui vähän mahassa. Tässä on nyt parina päivänä muutenkin vähän maha- ja suolistokipuja, taitaa olla aika ruveta siirtymään ruokaan. Mutta todella, todella hitaasti. Ensi viikko menee varmaan vihannes- ja hedelmämehuilla ja laihalla keitolla. Vähän on vihdoinkin tullut silmissä pimenemistä, mutta en mä vaan perkele meinaakaan pyörtyä. Tämä mun rasvakekokehoni on liian sitkeä, se ei anna helpolla periksi. Silloinkin kun mulla oli se hemoglobiini tosi alhainen, ei meinannutkaan mennä taju. Kaikki oli kyllä rankkaa ja heikotti, mutta mitään ihanaan tajuttomuuteen verrattavaakaan ei tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!