Olin päivän vanhempien luona siskon kanssa hoitamassa kolmea koiraa kun vanhemmat ja toinen sisko oli sen sulhon perheen luona. Oli aika rankkaa kun siskojen koirat on sellasia riehupellejä, että oksat pois. Saatiin sitten pestä ne pariin kertaan kun ne kävi uimassa ja kahlaamassa. Ihan kivaa kyllä oli, koirat on vaan niin hemmetin loistavaa seuraa vaikka onkin välillä työläitä hoidettavia. Varsinkin se meidän pikku lyllerö, joka vanhempien kanssa asustelee. Sitä mulla on usein ikävä. Ihmisiä en kaipaa, mutta koiria kyllä, varsinkin sitä omaa mussua. Se on vaan niin paras, vaikka onkin vähän vaikea ja haukkuu ja komentaa.
Äiti oli tehny meille munakoisopaistosta, jossa on sikana juustoa ja on kyllä hemmetin hyvää ja mä söin sitä kolme kertaa, enkä osaa yhtään arvioida kaloreita. Lisäksi vielä salaattia, jossa oli täysrasvaista fetaa. Eli ihan liikaa ja tuntuu äärimmäisen läskiltä. Onneksi en sentään koskenut kekseihin, joita sisko vähän mutusteli. Tein vielä vähän lihaskuntoa kun pääsin kotiin niin läskiahdistus helpotti vähän. Mutta ei tarpeeksi, lähinnä koska mä oon ihan pallon muotoinen viime päivien syömisten takia. Suolaa varsinkin tullut ihan liikaa, senkin takia on vähän vaikea olla. Pakko ruveta taas vähän ahkerammin käymään lenkillä. Kaipaan sitä ihanaa tyhjää oloa kun ei syö mitään. Mutta ajattelin, että yritän nyt tosissani syödä vähän ja liikkua. Ja haluaisin niin opetella kunnolla juoksemaan.
Ja joo, vaikka on ollut ihan kiva päivä, syömisahdistuskin ihan siedettävää silti haluaisin viiltää, hakata, satuttaa, kuolla. Mikään ei ikinä poista sitä. Mikään ei mene niin syvälle, että hetkeäkään todella haluaisin elää. Kaikki on jotenkin pinnallista ja aina siellä kaiken perustana on kuitenkin se, että mä en halua tai jaksa elää. Miten sellasesta voi päästä eroon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!