Turhake täällä

Rahaa menee kaikkeen ihan liikaa.
Menin apteekkiin etsimään jotain mahalääkettä. Kysyin neuvoa ja mulle ehdotettiin jotain joka oli juuri tilapäisesti loppu. Mutta sain näytepakkauksen eli ei mennyt rahaa sinne. Tänään ei tosin ole oikeastaan maha ollut kipeä. Näin vitun hämärää se on, tulee ja menee ilman mitään logiikkaa. Ärsyttävää.

Sitten menin ja ostin.... puukon. Hihiih! Sen piti olla mun palkinto seuraavan neljän kilon jälkeen, mutta en jaksanut odottaa. Ostin myös viiniä. Tiedän, säälittävää, että pitää olla kännissä viiltääkseen, mutta kun mä en voi enää epäonnistua siinä, en vaan kestäisi sitä. Viiltäminen ei ole pitkään aikaan onnistunut. Yhtään. Ja se on ihan hirveää. Viimeksi joskus alkuvuodesta oon viiltänyt edes jotenkin hyväksyttävästi. Silloinkin ehkä yksi viidestäkymmenestä oli semionnistunut. Ja se epäonnistumisen tunne on vaan niin vaikea kestää. Ja nyt epäilen uskallanko edes yrittää. Mutta kun haluan niin paljon. Isoja, leveitä, nättejä haavoja. Eniten haluaisin suonia auki, mutta en viitsi. Siitä menee niin paskaan kuntoon ja meen viikonloppuna hoitamaan nallenaamamursupallokoiraa vanhempien luokse. Todellakin leikin sen kanssa niin paljon kuin se vaan haluaa. Ja muutenkin mähän kävelen joka paikkaan. Verenhukka vaikeuttaa arkea aika paljon.

Ja haluan pystyä lenkkeilemään. Tässä on viime päivät menneet ihan persiilleen syömisen ja liikkumisen suhteen ton mahan takia, mutta en mä aio tässä lihomaankaan ruveta. Nyt kun tiedän, että mä pystyn saamaan läskiä pois. Vielä puolitoista vuotta sitten se oli kaukainen haavekuva. Kunhan saan vaan ton mahan jotenkin taas rauhoittumaan, voin jatkaa. Jos ei muuta, niin lopetan syömisen.

Luin duloksetiinista. Siihen voi kuolla. Ihana ajatus. Sen kanssa ei saisi paljoa käyttää alkoholia, siinä on maksavaurion vaara. HAH!

Olenko mä sairas? Kyllä mä tajuan, että mun ajatukset poikkeaa siitä miten pitäisi ajatella, mutta tarkoittaako se automaattisesti, että mulla on sairaus josta mä voi parantua? En vieläkään oikein pysty ajattelemaan niin. Koska mä olen aina ollut tällainen. Ja oon vähän ajatellut sitä, että jos luonnonvalinta olisi vielä voimissaan, mä olisin kuollut jo ajat sitten. Entä jos mun geenit on vaan niin paskat, että mun ei kuulu siirtää niitä eteenpäin? Mä olen kyllä jo vuosikausia sitten tiennyt, että en kersoja hanki, mutta itsemurhahan sen lopullisesti varmistaisi. Että mä en tuottaisi enempää turhia, täysin hyödyttömiä ja vielä lihavia ihmisyksilöitä maailmaan. Tätä mä ajattelin kun kävelin kaupasta kotiin. Olenko mä sairas vai vaan järkevä? Ihmsiä on muutenkin liikaa. Ja musta ei todellakaan ole hyötyä kenellekään.