keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kuolema, tuu jo

Miksi?! Miksi se ei toimi? Mä alan suuttua kun en vaan vittu ymmärrä. Haluan sen ihanan helpotuksen kun maha tuntuu tyhjemmältä. Mutta vittu soikoon, hädin tuskin tulee mitään ulos vaikka teen ihan samalla lailla kuin ennenkin. Saatana kun ei meinaa edes vesi tulla pois. Ja tuntuu, että mun ennestäänkin heikko oksennusrefleksi on vaan paskempi kuin ennen. Voin pitää sormia kurkussa vaikka kuinka kauan ennen yhtään kunnon yökkäystä.

Ei ole kyllä tänään mennyt mitään epäterveellistä tai hirveän kaloripitoista, mutta aina liikaa. Aina. Vittu soikoon. Heti kun viime viikolla sai pienen maistiaisen ahmisesta kaalin muodossa en pysy kohtuudessa millään. Tänäänkin mennyt kilo porkkanaa. Joo ei porkkana ole niin paha, mutta kun sekin menee typeräksi ylensyönniksi.

Oli tänään terapia. Puhuin mun syömispelleilystä ja itkin sitä kun oon niin vammanen. Ja sitä kuinka katkera mä olen, että kotona ei ole ikinä otettu mitään vastuuta siitä, että mä olen aina ollut lihava. Ja lähdin sieltä taas itkuisena ja entistä varmempana siitä, että mun kuuluu vaan kuolla. Lähden sieltä aina vihaisena, surullisena tai vaan yleisesti vittuuntuneena. Loistavaa ammattiapua, todella mahtavaa. Se apu tästä terapiapelleilystä on ollut, että olen varma, että haluan kuolla. Ennen en sellaista kauheesti miettinyt nyt se on todella selkeää. Kuten myös se, ettei ihmisten seura tee mulle hyvää.

Mä en vaan jaksaisi enää tätä jatkuvaa tappelua. Kaikki on liian vaikeaa. Elämä on liian vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!