Mä en tosiaan ymmärrä miksi mun syöminen ja liikkuminen on tosi kausittaista ilman syytä. Yhtäkkiä vaan jaksankin välittää vähän enemmän, käyn lenkillä, lasken kalorit, pysyn "järkevänä". Monta viikkoa on mennyt hyvin epäjärkevällä vaihteella. Kun oon vaan jatkuvasti, joka sekunti halunnut syödä, oksentaa tai juoda alkoholia. Toki nytkin oon jo monena iltana meinannut lähteä kauppaan hakemaan jotain, mutta sen himon voittaminen on ollut hiukan helpompaa viimeiset pari päivää. En tajua. Olin tiistaina juoksemassakin pitkästä aikaa. Juoksin sellaiset 6(!?) kilometriä. Siis minä, tällainen järkyttävä plösö. Läskit vaan heiluu kun tuolla lyllerrän menemään. Polvet kipeyty melko pahasti. Ne on tosi heikot. Varmaan se koko elämän kestänyt läskiys on ehtinyt jo kuluttaa niitä. Kiva. Oon myös tehnyt mahdollisimman vähäkalorista ruokaa, joka on ollut pirun hyvää, mutten oo syöny kaikkea kerralla, uu.
Seuraavaa aallonpohjaa odotellessa.
Tein muuten sopimuksen toisesta DKT-vuodesta. Ja on pakko mennä siihen ryhmään, hyi saatana. Mutta onpahan sentään jotain "tekemistä" jopa sen kaksi kertaa viikossa. Kyllä mua hävettää niin vitusti kun oon tällainen yhteiskunnan elätti, syöttöporsas.
Sangen omituista, mutta totta, mun mysteerimaha on vittuillut entistä enemmän kun en oo oksentanut. Taas tuntuu, että mun keho toimii ihan kummallisesti ja täysin epäloogisesti.
Vikakappale, kuten on todettu moneen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!