En pysty olemaan viikkoakaan oksentamatta. Eilenkin oli jo niin jumalatonta tappelua, että tänään oli pakko luovuttaa. Ja oli saakeli vaan pakko saada leipoa. Ensin ajattelin perjantaita, jotta olis tullu edes se viikko täyteen, mutta ei toivoa. Leipominen on vaan niin hepulin kivaa. Sen inhottava sivutuote on se tuote. Vain sen takia odotan joulua. Että voin tehdä kaikkea ja syöttää ne muille.
Oli vaan aika rankkaa tuo oksentaminen. Silmät on inhottavan turvonneet, kurkkuun sattuu ja hetken jo luulin venäyttäneeni jotain kun rupes alaselkään sattumaan niin perkeleesti. Olis kiva mennä lääkäriin ja sanoa, että oksensin vaan niin väkivaltaisesti :D Aivan niin kun menisin lääkäriin mistään syystä, mutta silti.
Hirvee jano.
Mä alan olla taas suhteellisen epätoivoinen. Elämän suhteen. En vaan vittu jaksaisi enää.
Sali-innostus kuoli erittäin lyhyeen, enkä oo enää montaa kertaa oikeasta laihtumisesta haaveillut. Tästä syömisestä vaan on tullut sen verran pakkomielteistä, että vaikka en erityisesti laihduta tai mitään niin en mä silti voi vaan syödä. Edelleen säästän kaloreiden ohella varsinkin hiilareita mahdollisimman paljon. (Tosin kävi mielessä, että voisin jopa "tarvita" niitä jos meen salille kun loppui voimat aika pahasti kesken viimeksi.) Tosi kauan oon jo säästänyt porkkanassa. Ja ei mulla mitään hedelmiä enää mee. Hätä meinas tulla kun kesäkurpitsa (18 kcal/100g) alkoi yököttää, nälkä kiljui ja oli pakko ottaa kaalta (28kcal). Ensin meni 360 grammaa ja nälkä oli vaan edelleen niin kauhee, 408 grammaa lisää. Eli 215 kaloria. Sellanen pikku iltapala. Mut oli se vaan hyvää. Kalorit kuitenkin pysyny 1300 hujakoilla. Se on mulle jotenkin sellanen hyvä raja. Vähemmän on vaikea toteuttaa ja kostautuu jossain vaiheessa, mutta se on kuitenkin ok ja siedettävä numero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!