Aivan helevatsn mahtava päivä. Siis oikein jepujee.
Menin sinne terapiaan, pyörä oli vaan helpompi. Pomput otti vähän käteen, heehee. Kerroin terapeutille mitä olin yrittänyt ja näytin käden. Ja sit se päättiki, että se oli niin paha, ettei se voinu päästä mua pois. Se soitti ja kysy neuvoa ainakin viideltä eri ihmiseltä. Ja ei voinut vissiin jättää mua yksin sen vertaa, et olisi hakenut jotain taksilappuja viereisestä rakennuksesta. (Mitä mä olisin muka tehny, lähtenyt pakoon?) Sitäkin varten piti joku soittaa tuomaan ne. Joten se siis vei mut päivystykseen. Ei yhtään noloa. Ei yhtään noloa kun jouduttiin istumaan siellä koko vitun päivä. (se joutu perumaan kahden muun ihmisen terapiat) Ei yhtään noloa selittää miljoonalle hoitajalle, jotka tuli siihen pällistelemään ja miettimään, että mitähän sille pitäis tehdä. Ja jokaisen piti erikseen tarttua tohon silmään ja noihin säälittäviin naarmuihin, jotka olin kaulaani vääntänyt. Ja nöyryytys jatkuu huomenna kun pitää mennä kirurgian polille se laittamaan. Jep. Ja sain semisaarnan kuinka inhottavasti toimin näin ja että kannattaako edes mitään tehdä jos vaan revin sen heti auki uudestaan ja että miksen mä muka oo jo kuollu jos sitä yritän ja olis kuulemma pakkohoidon kriteerit täynnä. Siis ihan kiva se hoitaja oli kyllä, yritti oikeesti kysellä ja auttaa. Mutta Ihanasti muistui mieleen miksi en ikinä lääkäriin mene. Paitsi vasta jonkun muun viemänä. Ja nyt tohon käteen sattuukin melkoisesti kun sitä putsattiin ja tungettiin jotain ihme paloja, jotka oikein piti miljoonaan kertaan painella siihen avohaavaan. Ja ei yhtään vaivaannuttavat miljoona tuntia siinä kun en edes kehdannut mitään sanoa. Terapeutti tarjoutui hakemaan mulle jotain syötävääkin. Juu rupeisin siinä vielä SYÖMÄÄN kun muahan ei hävettänyt jo tarpeeksi. Lähinnä kyllä muutenkin oksetti että ei siinä mitään.
Ja ihanasti oon tietenkin lihonut niin kuin syöttöporsaat joulun tullen, enkä pääse salille riehumaan nyt hetkeen. JEI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!