Mä oon kyllä kiittämätön paskaläjä. Mua vituttaa kun äiti "pakottaa" mut ottamaan vastaan ilmaista ruokaa. Kävin hakemassa tosta tienvarresta kun vanhemmat oli menossa kaupunkiin. Kauhee paniikki vaan kun piti yrittää peittää tuo silmä. Ja melkein itkin kun näin, että se oli ostanut mulle sokeroitua kuiva-ananasta ja banaanilastuja. Itkettää kun haluan syödä niitä mutten saisi. Eilen pääsin illalla "eroon" lopusta leivästä. Suurin osa suuhun, viimeset roskiin. Epätoivoista kakomista taas vaikka kuinka kauan. Vituttaa kun tollanen ruisleipä vielä tulis todella helposti ulos. Niin jos tulis jotenkin normaalisti, mutta ei, en todellakaan ansaitse mitään helpostusta. Ja taas valitan, valivalivali, en saa tuhlattua tarpeeksi ruokaa, voivoivoi, en millään onnistu kuolemaan nälkään. Äiti antoi mulle myös kassillisen vessapaperia :D ettei mun tarvi "raahata" sitä kaupasta. Siitäkin vaan valitan. Valitan kun mut viedään lääkäriin, valitan kun mun käsi hoidetaan, valitan kun en osaa syödä. Valitan kun en saa tarpeeksi ilmaista rahaa, valitan kun mun pitäis jotain hakemuksia tehdä.
Itkettää. Vaikka mitään ongelmiahan mulla ei ole. Valitan vaan lämpimikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!