keskiviikko 17. joulukuuta 2014

plööpliplää

ölfhz.ljhguizdhöaiejrgiazefhägöoazdfhv-jfg.us9erutbyäskrt'ohs0äritboaerfigvableurytvabuierit

Olin jo kokeilemassa oksentamista, ylläri. Sitten otinkin antibiootin ennen kuin tajusin, että enhän mä sit voi edes yrittää. Ahdistaa. Ällöttää. Inhottaa. LIHON

Pään sisällä tappelua siitä haittaako yhden tabletin oksentaminen. Siitä kuinka kauheeta on sit kun se ei kuitenkaan tuu. Ajatus siitä kuinka ihanaa olis saada edes jotain ulos. Eilenkin jäi jo päivällä yks tabu ottamatta. Ja toissailtana. Ei nyt oikein viittis oksentaa. Mutta ei mulle kuitenkaan mitään infektiota tuu, mun immuunipuolustus on rautaa. Ja mahaan sattuu. Sydän hakkaa inhottavan kovaa. AHDISTAA Mutta voi voi, vitun läski, oma vika, mitäs oot niin uskomattoman tyhmä. Oikeesti kuvittelin, että pystyisin jotenkin normaalisti syömään herkkuja. Tiesin kyllä et syön ne kaikki, mutta tosissani kuvittelin, ettei olis tarvetta ahmia kaikkea kerralla. HA Vittu olen TYHMÄ

Koko ajan vaan päässä soi "Haluan kuolla". Koko ajan. Röökillä. Kun katon telkaaria. Kun syön. Kun istun pöntöllä.

Miksen mä voi kuolla?

Mua hävettää tuo määrä minkä söin. En edes viitsi kovin tarkasti miettiä kaloreita, en halua tietää. Eikä sille mitään voi enää kuitenkaan. Mua hävettää paljon enemmän kun en oksenna. Silloin kun oon oksentanut, hävettää enemmän rahan ja ruoan tuhlaaminen, mutta nyt hävettää lihominen. Hävettää olla näin ällöttävä. Hävettää sekin, etten saa oksennettua. Luulin jo jossain vaiheessa olevani ihan hyvä siinä, mutta nyt en todellakaan ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!