Näköjään mun rooli "juu, kivaa, jee, perhe, koira, ihmisiä" tulee taas ihan automaattisesti. Olin aivan ällöttävän pirteä ja hauska kun näin vanhempia ja hain niiltä patjan mun vierastani varten.
Ällöttävä on oikea sana. Sellainen mä olen. Oon lihonut ihan selvästi. Vituttaa kaikki ne vaatteet, jotka ostin, enhän mä voi niitä päälleni laittaa. En enää halua nähdä itteäni peilistä. Lihsutusvaiheessa katoin itteäni koko ajan, puristelin joka kohtaa ja sain siitä puhtia tehdä asialle jotain. Nyt haluan taas vaan kieltää koko läskiongelman olemassaolon.
Mutta miksi mun pitää syödä niin paljon?! Ja kun syön itseni oksettavan täyteen, pakkohan siinä on oksentaa. Puoli pakettia leipää tuli ulos kovin väkivaltaisesti, silmiin sattuu.
Ja nyt mä syön lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!