Eipäs juupas, juupas eipäs

Ruokahimot on aivan törkeät. Tää on ihan järkyttävää. Vaikka kuinka syön puuroa, omenaa, porkkanaa mahan täyteen, silti vaan haluaa koko ajan lisää. VITTU. Tää mun touhu on mennyt ihan naurettavaksi. Eilenkin tuli oksennettua pari kertaa, tänään piti olla oksentamattomuuspäivä. Mun piti tehdä jotain oikeaa ruokaakin, mutten vaan taaskaan saanut aikaiseksi. Kun siinäkin tulee tää päättämyys vastaan, liikaa ideoita ja oikeestaan en haluakaan mitään. Mun mielihalut vaihtuu viiden minuttin välein, ensin mietin sitä vaa'an numeroa, suunnittelen lenkkeilyä ja oikeaa ruokaa. Sitten ajattelenkin että paskat, ihan sama, kunhan vaan oksennan niin voin syödä. Sitten ajattelen tätä mun järkyttävää rahatilannettani eli oikeestihan oon miinuksella koko ajan, joten siihen ei ainakaan ole varaa, että huuhdon rahaa viemäriin. Ja sitten nää hampaat. Sitten taas väsyttääkin, ei huvita, lenkkeily on tylsää, ei musta laihaa tuu kuitenkaan, aina voin pyytää vanhemmilta rahaa, voisin juoda silloin ei tule oksennettua, siihen ny vasta menee rahaa ja kaloreita ihan sikana, haluanko mä lihoa, haluanko mä laihtua, mutta kun mä haluan syödä, mut sit se menee oksentamiseksi, en mä halua oksentaa, tai oikeestaan haluan, sehän on nykyään helpottunut huomattavasti....

Kuten terapiassakin sanoin, paketti on nyt ihan levällään.

Mä oon niin sekaisin, en tiedä enää mistään mitään.

Puolet päivästä menee vaan istuskeluun kun yritän jotain päätöksiä saada tehtyä. Kävin äasken suihkussa, jos se estäisi mua lähtemästä kauppaan. Enkä kyllä halua tulla tänne kirjottamaan että murruin. Vaikka mitä vitun väliä silläkään?! Kun ei ole mitään väliä millään. Ja kuitenkin kaikella.