Peruskeskiviikko. Hullun elämässä.

Herään parin tunnin hikisten unien jälkeen, kahvia, aamupalapuuro ja telkkaria. Pyykkivuoro.
Mä voisin kyllä yrittää kuitenkin vaan käydä siellä minimanissa ja ostaa porkkanaa ja omenoita, vedän vaan niitä mahan täyteen, kyllä mä selviän vielä tän päivän, huomenna voin vähän juoda.
Laitan pyykkiä kuivumaan.
Meen saatana kauppaan ja ostan kaikkea ja syön ja oksennan koko pävän, kunhan vaan saisin oksennettua kun en halua lihoa vaikka ihan sama sekin.
Reilun tunnin lenkki siskon koiran kanssa, sen aikana muutan mieltäni noin neljä miljoonaa kertaa.
Vien koiran takaisin kotiinsa, sisko on tekemässä ihanan tuoksuista piirakkaa.
Vittu haluan jotain rasvaista ja ihanaa, mutten en jaksa mitään piirakkaa vääntää. Ostan saatana sipsejä kun ne vaan kummittelee mun mielessä koko ajan. Tai pakastepizzaa. Ei nää himot muuten mene.
Puhutaan siskon kanssa ruokaohjelmista ja terveysruoista. Molemmat tykkää puurosta.
No niin kun ne terveysjutut on oikeesti hyvää, voisin tehdä kuitenkin itte ruokaa, jotain kaalijuttua kun se on sesongissa ja halpaa. Ja kyllähän mä haluisin olla terve ja laiha. Mun pitäis vaan tosissaan mennä salille ja en oo taas juoksemassa ollut. Ja eihän mun oo pakko juodakaan huomenna, voisin kokkailla koko päivän. Ja lenkkeillä.
Kehittelen reseptejä päässä kun kävelen kotiin.
Pitäis vaan ensin tiskata ja sitten sen ruoan tekemisessä menee aikaa ja mun piti mennä vielä pyörälenkille. Ja kauhee nälkä, pakko vetää jotain heti. Ja en oikein jaksaisi minkään kunnon ruoan kaloreita laskea, helpompaa tää leipä. Jos mä teen huomenna ruokaa kun juon kuitenkin niin ihan sama vaikken laske.
Syön terveellisen välipalan, porkkanaa, leipää, raejuustoa, omena. Menen kauppaan.
Vittu oon taas niin urheilijan näkönen nää vaatteet päällä, en mä ny kehtaa mitään sipsipussia ostaa. Ja huomennahan alkaa viikonlopputarjoukset, olis varmaan sipsitkin tarjouksessa, ei niitä tänään kannata ostaa. Ja kun mä en vaan osta mitään niin en mä syö. Ajattele sitä vaa'an numeroa nyt vaan, vitun läski. Hummus ja kukkakaali olis sairaan hyvää ja täyttävää. 
Ostan porkkanoita, kukkakaalta, omenoita.
Mä ehdin katua tätä vielä, mutta ihan sama. Mä voitin! Miksei se tunnu hyvältä? Joskus tuntui...
Pyöräilen kotiin, tiskaan, teen hummusta. Dippailen siihen porkkanaa ja kukkakaalta. Katson telkkaria. Annoskoko pysyy kohtuudessa.
Oi piru, kello onkin jo noin paljon, mun piti mennä pyörälenkille ennnen Masterchef Australiaa... Ja pakko ruveta värjäämään hiuksia sen jälkeen. No pyöräilen huomenna, ei hätää, ja tuo syöminen taas väsyttääkin. Tekee ihan hulluna mieli jälkiruokaa. Jotain suklaista. Kaapissa on tummaa suklaata, voisin syödä pari palaa. Ei pari palaa onnistu ja se on leipomiseen muutenkin.
Syön pari porkkanaa ja pari omenaa. Syön sokerittomia karkkeja.
VOI vittu olisit nyt edes laskenut kuinka paljon niistä tulee yhteensä, saatanan läski ja vitun tyhmä possu!! Noin vaan yli viisisataa lisäkaloria!! Voisin saman tien kyllä lähteä kauppaan ja hakea ne sipsit. Ja suklaapatukat, ei kai niin väliä enää.
Oksennan pari kertaa.
Ihana tunne, jes se toimi. Nyt kun en vaan syö enää mitään tänään ja tilanne on vielä ok. Miten voikin ajatella, että olis vaan voinut jatkaa mässäämistä?! Ihan hullua...
Värjään hiukset, tulos ei ole ihan toivottu. Avaan koneen.
No voin mä vielä porkkanan ja omenan syödä, mähän oksensin sellaset uloskin. Ja ei niistä tuu niin paljoa kaloreita.
Syön porkkanan. Ja omenan. Ja leipää. Hummusta, porkkanaa, kukkakaalta. Suklaalevyn.
Jaa... VOI VITUN ÄÄLIÖ, SULLA MENI JUST NIIN HYVIN, SÄ OLIT VOITTAMASSA JO TÄN PÄIVÄN, VITUN LÄSKI, OKSENNA JO.
Oksennan.
Niin, niin, tätähän mä palkäsin, ei se vittu tule sieltä. Suklaakin varmaan jo imeytynyt vatsaihraksi ja kaikki loput on niin kovaa ja ahmittu isoina paloina niin onko ihmekään kun on vaikeaa saada toiseen suuntaan.
Juon vettä. Oksennan uudestaan.
No hyvä, edes vähän suklaata, sehän oli se pahin. Mutta ei todellakaan kaikki. Ja muutenkin vaikka kuinka olisi terveellistä niin kaloreitahan ihan liikaa  niin kuin aina kun pitää olla tällainen läskiääliö. Jos mä sulattelen hetken ja yritän uudestaan.
Odottaessa katon koneelta ohjelmaa ja leikkaan kynnet, koska ne raapii kurkkua.
Oho, tunti jo mennyt, voi saakeli, onko mitään järkeä enää edes yrittää..? Niinhän ne läskit ajattelee ja keksii tekosyitä olla tekemättä.
Juon vettä. Ja oksennan.
Hyvinhän se ulos tulee, hirvee haju ja maku vaan kun alkaa olla jo niin mahahappoista ja sulanutta, hampaat ei kyllä tykkää. Mutta ihana helpotuksen tunne, sekä fyysisesti että henkisesti. Vaikka kyllähän niitä kaloreita liikaa on silti. Eli epäonnistunut paska. Mun pitäis vaan kuolla.
Luen facesta, että maanantaina alkavalle kurssille tuleekin tuttuja.
No voihan perse. Pitääkö mun tosiaan lähteä vaateostoksille, olin ajatellu, että meen luennoilla istumaan taakse, eikä kukaan muutenkaan tollasella kurssilla mua tunne. Saatana. Mä oon niin saakelin läski ja hirveen näkönen. Eikä mulla edes ole vaatteita. Ja mun hiukset on hirveet. Ja naama ruma. Kiva nähdä kavereita.


Silmät on turvoksissa ja kurkku vähän arka.
Mä haluan itkeä.
Mä haluan kuolla.