ruma, rumempi, minä

Menin sitten viimein sinne vaateostoksille. Ja hyi vittu. Mä olen niin hirvittävän lihava ja ruma. Siis todella karsea, löllyvä, typerän muotoinen... ja vaan viallinen. Miten on mahdollista olla näin kauhee..? Kaikki vaatteet on mun päällä kauheita. Ja ostin silti jotain perusjuttuja. Kadun jo niitäkin kun tiedän, ettei ne oo kivoja. Joskus kyllä tykkään jostain vaatteista hetken, varmaan vaan kun järkytyn kun ne menee päälle, mutta sitten kun katonkin niitä uudestaan tajuan, että ne oli virheostoksia.

Mun rumuuskompleksiani ei todellakaan auta se, että nää hiukset on nyt todella järkyttävät. Värinpoistot ja vaalennus ei tehnyt hyvää. Ja nyt ne on osittain kellertävän vaaleat, osittain valkoiset ja vähän siniset. Oli loistava se sininen hiusnaamio, jonka oli tarkoitus poistaa keltaisuutta. Sellainen siis oli tossa Blonden väripaketissa. Mun hiukset on varmaan niin kuivat ja hajalla, että se sinisyys imeytyi niihin. Ja leikkelin niitä vähän lisää hetken mielijohteesta torstaiaamuna, joten ne on takaa vähän hapsuiset. Pitäisi siistiä, mutta en jaksa välittää.

Oon nyt sitten siivoillut tänään kun tosiaan tarjouduin majoittamaan mun kaveria. Kun se erosi sen poikaystävästä ja niillä on edelleen yhteinen kämppä, mutta tilanne niillä on melko sotkuinen niin se ei oikein tiedä kuinka paljon se haluaa samassa tilassa sen kanssa olla. Ja juu, olinhan mä hiukan humalassa kun sanoin, että tänne vaan, mutta olisin kyllä muutenkin tarjoutunut. Ollaan kuitenkin aika hyviä kavereita ja kun sen tilanne nyt on tollanen niin tottakai mä autan. Kun olen niin mukava.

Sen takia en sitten viiltänyt. Himotti kyllä niin vitusti. Ranne. Suonet. Isot.

Oon oksentanut tänään kaksi kertaa, hups. Eka oli kyllä melko pakko kun olin taas typerä, enkä ajatellut mun vammasta mahaani ja söin liikaa. Auttoi kun otin vähän tavaraa sieltä pois. Vaikka sainkin sitten hetken kärsiä, taas. Se on nyt taas ollut vähän typerämpi. Kun luulin jo, että olin saanut sen hallintaan.