väsyttää ja vituttaa

Haluaisin laulaa. Kunnolla. Ääni vaan ihan paska ja heikko nykyään kun en ole sitä käyttänyt.
Mähän oon kuitenkin laulamista ihan harrastanut. Ja tutkintojakin tehnyt.

HA! En ole kyllä sitäkään ikinä oikeasti osannut.

Se mun keskivertoa hiukan korkeammassa älykkyydessä on huono, että oon sikäli hyvä monessa, opin nopeasti, mutten oikeasti ole ikinä paras missään. En kunnolla.

Mulle esimerkiksi matematiikka on helppoa, mutta en mä siinä erityisen lahjakas ole.
Oppiminen yleensäkin on nopeaa ja helppoa, mutta aina joku on parempi ja nopeampi ja fiksumpi.

Voisin oikeastaan tehdä mitä vaan, mutta tiedän, etten olisi ikinä alan paras.

Ja kun en mä halua tehdä mitään. Ei mua kiinnosta tarpeeksi.

Vitun terapia. Oon kohta vuoden käynyt siellä ja nyt vissiin oon jotenkin alkanut viimein luottaa ja kertoa itsestäni. Oikeita asioita.
Ja kohta se loppuu.
Ja mä taidan oikeasti tykätä mun terapeutista. Luottaa siihen ja haluta kertoa sille asiota.
Hyvä ajoitus, vitun ääliö.
Mä voisin jatkaa tossa dkt-jutussa muuten, mutta kun siihen sisältyy se ryhmäpelleily. Ja mun pää ei vaan kestä sitä. Ei millään. Muutenkin se olis kaksi kertaa viikossa sitä ja muut opiskelu- ja elämäjutut päälle. Tuntuu heti niin työläältä.

Kiva kun sain tänään Kelasta kirjeen, jossa sanotaan, että mun pitää tehdä hakemus työkyvyttömyyseläkkeestä eli kuntoutustuesta eli sairauslomasta. Kun ääliönä luulin, että se psykiatri tekee sen, tai siis että se tekee sen lääkärinlausunnon, jolla mun sairauslomaa jatketaan. Ja nyt mun pitää vastata vammasiin kysymyksiin kuten "Milloin sairautesi on alkanut?" ÖÖ.. kun olin 12-vuotias. Vai se kun oon ollut "hoidossa"? Tai ""Mitä tutkimuksia sinulle on tehty?" Ei mitään, diagnoosit on pellen touhua ja mutu-tuntumaa.
Ja muutenkin, ne kysymykset on työssäkäyville, normaaleille ihmisille. Ei "normaaleille" opiskelijoille, joilla vaan ei kantti kestä. Jotka on heikkoja ja paskoja ihmisiä. Jotka ei vaan viitsi mennä töihin. Minä.

Joten kiva.

Entä jos vaan viillän?
Kunnolla.