Voihan perse.
Mulla tuntuu olevan jonkinlainen tarve ihmiskontaktiin. Vittu. Vitun biologia, vitun luonto. Ihminen jos joku on laumaeläin. Ja kai mäkin sitten oon. En vaan ole halunnut tai suostunut myöntämään sitä. Enkä halua edelleenkään, mutta nyt se vaan puskee entistä enemmän läpi. Juttelin siskon kanssa whatsapin kautta, jota ei muuten tapahdu ikinä, ja tykkäsin siitä! Kun avaan tietokoneen ja bloggerin, kaipaan uusia postauksia ja kommentteja. Ja kun oon lukenut, tuntuu ihan tyhjältä, että mitä nyt..?
Mun terapeutti kehotti käyttämään mun mahdollisuuttani soittaa sille. Kun kysyin miksi, se sanoi, että koska kaipaan juttuseuraa. Vaikka väitän, että mun on hyvä yksin, mä kaipaan muita ihmisiä, kaipaan kontaktia. Mun on oikeasti hyvä olla yksin, mutta kaipa se seurakin kelpaisi. Aina välillä. Ajoittain. Joskus. Ehkä.
Ei musta edelleenkään tunnu ikinä yksinäiseltä.
Mutta kai se on kiva purkaa jollekin.
Kun joku kuuntelee.
Kun joku ymmärtää mitä itse tuntee.
Mun terapeutti ei kyllä ymmärrä, sillai kunnolla, oikeasti. Me ollaan hirveän erilaisia ihmisiä, eikä sillä ole omaa kokemusta mistään mistä mä puhun. Mutta oon kyllä ruvennut kaipaamaan senkin seuraa.
Ei hyvä. En tykkää. Ei tunnu hyvältä idealta ruveta kiintymään kehenkään. Kaipaamaan kenenkään seuraa. Se loppuu kuitenkin jossain vaiheessa. Ja sitten tuntuu pahalta, sitten sattuu.
Ja muhun sattuu jo ihan tarpeeksi.
Musta seura on ihanaa, mut mulki toi et pelkään vaan nii liikaa kiintymyst. Nytki ois pari poikapuolist joihi ois mahollist tutustuu (haluisin ihan hirveesti poikapuolisii kavereita) mut pelottaa ihan sikan et mitä jos tykästyyki niihin enemmän ja sit kaikki menee ihan vituiks ...
VastaaPoistaOnko sulla ollu paljon elämäs aikana sellasii tosi tärkeit ihmisii joista oot syystä tai toisesta joutunu luopumaan? .... se nimittäi saattaa vaikuttaa sun tän hetken olotilaan ja käytösmalliin ...
Omalla kohallani ainaki tiiän et se johtuu aikasemmist menetyksis, jotka tuli liian tiuhaan, ja näin ollen aiheutti jonkin asteisen "trauman"
Jos sul vaan on mahollist olla joskus toisen ihmisen kaa, ni ota se mahollisuus vastaan. Vaik ees kerran viikkoon! Piristää, mut ei aiheuta liikaa ahdistust ku näkee nii harvoin!:))
Mulla on oikeastaan ollut vaan yksi henkilö, josta jouduin luopumaan ja tiedän, että se on vaikuttanut tosi paljon. Ja sekin oli koira, kun mulla ei oikein ihmisiin ole ikinä syntynyt kovin läheisiä suhteita. Niin, mä tässä vähän niin kuin harjoittelen mun terapeutin kanssa. Vaikka en ole vakuuttunut, että se kannattaa. En hitto vaan tiedä.
Poista