Tajusin sen eilen. Tai oikeestaan myönsin sen itselleni ensimmäistä kertaa. En mä taida pystyä siihen.
Itsemurhaan.
Kun en mä edes yritä ja aina löytyy tekosyitä, että "ei tänään"
Joten pakokauhu.
Oon kuitenkin aina pitänyt sitä ihanana helpottavana vaihtoehtona. Että jos ei vaan pysty enää niin aina kaiken voi lopettaa. Mutta ei se mikään helppo juttu ole. Eihän mulla ole mitään muuta suunnitelmaa kuin viiltää. Niin monta kertaa vaan, että keho ei kestä. Siis kunnon suonia. En saa mitään tehtyä, en edes perusviiltoja. Mitään. Tai sitten mennä uimaan kun vesi vielä vähän kylmenee. Niin kuin saisin sitäkään tehtyä.
HEIKKO, LIHAVA PASKA
Pelko. Siitä mitä tulee. Kuinka hirveäksi kaikki voi vielä mennä. Kun koko ajan vaan pahenee. En saa mitään tehtyä. En ole ollut yhdelläkään luennolla tällä viikolla. Tää on kolmas ilta kun juon tällä viikolla. En ole tiskannut viikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!