Mä haluan mun laihtumismotivaation takasin. Mulla meni tosi hyvin kun olin syömättä. Tai ainakin huomattavasti paremmin kuin nyt. Silloinkin ajattelin jatkuvasti ruokaa, mutta ainakin pystyin hallitsemaan sitä. Mulla oli jokin tavoite ja päämäärä.
Ahmin puuroa ja oksensin. Kahteen kertaan. En saa päästä pois jatkuvia ahmimishimoja tai jatkuvaa kännihimoa. Joka ilta varsinkin. Taas aamulla yritän yrittää.
Mä olen lihonut. Oikein kunnolla. Ihan oikeaa läskiä, laardia, hyllyvää ihraa.
Mun piti opetella syömään normaalisti. Mun piti kokkailla terveellistä. Mun piti hankkia liikuntaharrastus. Ne vaan kaikki hävisi. Jonnekin.
Ja mä haluaisin nukkua. Niin kovasti. Sellaista rentouttavaa ja virkistävää unta. Ei hikistä pyörimistä painajaisten kanssa tai unen ja valveen rajalla harhailua, joka vaan väsyttää entisestään.
Mä olen jo niin väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!