Elämä on

Niin. Juurikin. Näinhän se aina menee.
Voi VITUN VITUN VITTU SAATANA
VITUTTAA

Alkupäivä meni ok, siis syömisen suhteen vaikka mahaan sattuikin. Saatanan ärsyttävää kun mua laihemmat ihmiset haluaa aina jotain herkkua. Sisko siis tuli hakemaan ja käytiin kaupassa ostamassa mulle ruokaa. Ja sit se ostaa mulle leipää. Ja sit se ehdottaa pullaa. No ostettiin jäätelöä. Ja sit se vielä ostaa mulle ruissipsejä ja täällä oli kuoharipullo valmiina.

Koko ajan kaupassa se kyseli mitä mä haluan, haluanko karkkia. Ja "ota vaan kaikkea nyt". Voi jeesus kun mua ahdisti kaupassa. En mä olis halunnu mitään, mutta en vaan osaa sanoa ei kun munhan kuuluu osata herkutella kun olen näin lihava. Perheen paksuin, punkero. Ja nyt kun mä olen vähän vähemmän läski niin mulla on jotenkin suurempi oikeus syödä. Mun siskotkin on molemmat koko ajan selittämässä sitä kuinka paljon ne syö ja liikkuu ja koska ne liikkuu, voi suunnilleen ylpeänä mättää lisää karkkia naamaan.

Ja se jätski olis vielä ollut helppo saada ulos, mutta en kyllä ota mitään riskiä, että joku tajuaisi. Ei siitä mitään hyvää seuraisi.

No joo, kyllä mä nyt oon päässy tästä yli. Ärsyttää vaan kun justiin kun on hyvä groovi päällä niin tulee eteen tällaista. Enkä saa laskettua kaloreita kovinkaan tarkkaan.

Mä oon vaan niin masentavan lihava. Ja ruma. Oikeesti. Hyi. Oli ihan hirveetä mennä prismasn siskon kanssa ja nähdä vilaukselta peilikuvansa. Me siinä vierekkäin. Mä olen ihan järkyttävä tankki. Ja mun sisko oli niin kivan näkönen sen kesähousuissa. Mä ällötän itteäni niin saatanasti. Mun hiuksetkinon ihan hirveet.