Ihan totta hei, miksen voi kuolla ajatuksen voimalla?!?
Mietin mun vuottani. Vuosi ja pari viikkoa sitten mä olin just samassa paikassa. Siskon luona hoitamassa sen koiraa. Ja miettimässä mun läskejä, miettimässä itsemurhaa. Näissä asioissa on tapahtunut paljon. Mä olen vähän vähemmän läski ja oon kyllä saanut laihduttamiseen sellaista varmuutta, että kyllä mä pystyn. Pystyn vaikka sitten paastoamalla. Mun asenne on muuttunut.
Itsarin suhteen... Yritetty on. Ja mä olen vain entistä varmempi, että mun pitää kuolla. Että mä en vaan jaksa. Uusia suunnitelmia päässä.
Eikö olekin jotenkin naurettavan traagista? :D
Vittu, oon vaan vaikea tai jotain.
Eilen terapiassa valitin kun vaan valitan. Kun vaan on niin vaikeaa kaikki vaikkei mitään ongelmia ole. Kun vaan oon niin lihava ja laiska. Ja kun en vaan halua mitään. Kun ei vaan kiinnosta. Ja jossain vaiheessa se sanoi, että ikäkin vaikuttaa, että viiden vuoden päästä on varmasti helpompaa. Ja sehän on hyvinkin mahdollista. Mutta kun mä en jaksa odottaa. Kun ei mua kiinnosta se mahdollisuus, että joskus on jotenkin vähän siedettävämpää. Ja mitä mä sillä välin teen? Kärsin.
En jaksa kärsiä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!