Ihana päivä, jippii

Niin.. mähän en tän mahan takia halunnut lääkäriin mennä.
Tuli vähän sellainen pakkorako kun tänä aamuna joskus kuuden aikaan heräsin siihen, että sattui.
Sattui niin paljon. Se oli jotain aivan uskomattoman kauheaa. Ikinä ei ole noin paljon sattunut. Meinasin soittaa ambulanssin, mutta en vaan saatana kehdannut. Itselleni soittaa jonkun ambulanssin. Ikinä en ole hätäkeskukseen soittanut muutenkaan ja sitten vielä itseni takia.

Jonkin aikaa ravasin edestakaisin, vinguin ja kirosin elämääni, mutta en kestänyt, soitin äitille. Vaikka en todellakaan halunnut, en haluaisi, että ne tietää mun terveysongelmista mitään. Tai muutenkaan. Mutta se oli vaan niin jotain sietämätöntä. Yritin juoda vettä ja se tuli melko nopeasti ylös. Mikään asento ei auttanut ja hetken jo semitosissani harkitsin itseni puukkottamista, koska olen varma, että sekin olisi tuntunut paremmalta.

Vanhemmat sitten tuli heti ja vei mut päivystykseen. Jossa sai tietenkin odottaa niin kauan, että pahin tuska meni ohi. Ja sitten mulle sanotaan, että ne on vaan "tavallisia vatsavaivoja" eikä mikääm viittaa mihinkään akuuttiin. Oli se melko akuutti siinä sen puolitoista tuntia kun pystyi hädintuskin hengittämään tai puhumaan. Sain jotain mahansuojalääkettä, jonka pitäisi vähentää mahahappoja.

Päivystyksessä meni yli kolme tuntia ja kun pääsin kotiin, otin sen lääkkeen ja join vähän vettä. Ja taas sattui. Ei sentään niin paljon. Ja vähän nukahdinkin. Vituttaa kun pää on niin törkeän kipeä, varmaan univelan takia. Justiin olin tyytyväinen kun sain eilen nukuttua jo joskus yhden aikaan. Ja nukuin hyvin kunnes alkoi sattua niin paljon, että toivoin vaan kuolemaa. Tai edes tajuttomuutta.

Nyt oonkin sitten vetänyt loppupäivän hapankorppua ja jogurttia. Ja tekee ihan hulluna mieli tummaa suklaata. Mutta en ole lähdössä kauppaan kun en jaksa edes mennä suihkuun. Vaikka haisen ihan paskalta. Tuskissani hikoilin niin kuin porsas, enkä oo pessyt hiuksia taas muutamaan päivään.

Silmiin sattuu ihan hirveästi. Ja niskaan, joka asento on niin epämukava ja koko ajan jännitän jotain kohtaa. En pysty olemaan rentona yhtään. Huono olo, kylmä ja kuuma yhtäaikaa. Väsyttää muttei nukuta, tekee mieli ruokaa muttei ole nälkä. Maha on täynnä ja oksettaa. Yritän vaan kattoa telkkaa siihen asti, että nukuttaa. Mutta kun se ei ainakaan auta tätä pääkipua ja huonoa oloa, mutten pysty vaan makaamaankaan.

Voi helvetti kun pitäisi kuolla.
Sanoin äitillekin, että luononvalinta olisi napsinut mun pois jo ajat sitten jos se vielä tässä yhteiskunnassa olisi voimissaan.
Kyllä kaikki merkit viittaa siihen, ettei mun kannata elää. Mun ei kuulu elää kun kaikki on näin saatanan vaikeaa. Kyllähän jatkuva fyysinen tuska on vaan kehon keino kertoa, että ei kannata enää yrittää.