Terapia tänään. Tuli taas esille tämä mun perimmäinen "ongelmani". Että mä en halua tehdä mitään.
Mua ei kiinnosta. Ei huvita. En jaksa. En välitä.
Ja mulla ei ole siihen mitään syytä. Paitsi se mun geeniteoriani siitä, että mä olen vaan elämään soveltumaton, epäkelpo yksilö, jonka kuuluu kuolla, koska siitä ei tule ikinä olemaan mitään hyötyä. Mutta se ei kuulemma kelpaa syyksi.
Mähän voisin tehdä mitä haluan. Ei mulla ole mitään oikeita esteitä. Jos mä vaan haluaisin.
Mutta kun en saatana halua. Kun ei elämä kiinnosta, eikä mikään sen osa-alue.
Enkä tiedä miksi. Tänään kun tulin kotiin sieltä, yritin oikein pohtia sitä. Mutta ei mulla vaan ole mitään vastausta siihen. Muuta kuin se, että mä vaan olen laiska ja saamaton. En halua nähdä vaivaa minkään eteen. Eli mussa on vaan jokin perimmäinen vika jossain kohdassa. On vaikeaa olla olematta laiska kun ei vittu kiinnosta. Kaikki on ihan sama. Ei mulla ole enää vuosikausiin ollut mitään tulevaisuudensuunnitelmia tai tavoitteita tai haaveita.
Niin.. eli mitähän hittoa tässä pitäisi tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan, kommentit on kivoja!