Tulevaisuusahdistus

Hyi kun olen typerä.

Rupesin selaamaan facebookkia. En oo sitä oikeastaan yhtään käyttänyt viimeisen vuoden aikana. Chattiä käytän välillä. Mitä mä sinne päivittäisin? "Ahdistaa niin, että haluan kuolla" "Yritin tappaa itteni" "Makasin koko päivän sängyssä"

Rupes ahdistamaan ihan sikana. Ei oo rinnassa tuntunut näin ahtaalta aikoihin. Siellä vaan ihmiset hehkuttaa niiden elämää. Ja hyvä niille. Siinä vaan korostuu se kuinka todella tyhjää mun olemassaoloni on. Ja kuinka vähän mä haluan mitään muuttaa.

Mun pitäisi jatkaa yliopistossa syksyllä. Koko ajatus oksettaa ja ahdistaa aivan törkeän paljon. Kun mä en halua. Mua ei kiinnosta. Yhtään. Mutta en mä kehtaa mitään sairaslomaakaan pyytää. Mä oon vuoden vaan ollut ja maannut ja kuluttanut yhteiskunnan resursseja. Ollut täysin hyödytön. Vaikka ei tuo opiskelukaan ole mitenkään hyödyllistä. En mä tule tolla tutkinnolla mitään tekemään. Ja tuskin saan sitä edes tehtyä.

Hyi että. Ajatus siitä, että on velvollisuuksia, aikatauluja, töitä. Ahdistaa. Epätoivo iskee. Mä en vaan halua. Kaikki ne ihmiset. Ne kysyy missä mä olen ollut. Mun pitää hymyillä ja olla mukava.

Ja entä jos mä en vaan pysty?

Ja entä jos mä lihon? Mähän rupesin lenkkeilemään viime vuoden keväällä ihan vaan koska en edes hakenut kesätöitä ja ei ollut mitään tekemistä. Entä jos rupeen taas vetämään vaan jotain sipsejä kun en jaksa tehdä ruokaa? Kun en jaksa taas välittää mun läskeistäni.